paadam 52
yegōvaavin neruppu pōndra padai
sīriyaavin raajaa benaadhaath, isravēlai thaakkikkondē irundhaan. ovvoru dhadavaiyum elisaa thīrkkadharisi isravēlin raajaavai echaritthadhaal avaraal thappikka mudindhadhu. adhanaal, elisaavai kadattha vēndum endru benaadhaath mudivu seidhaan. avar thōtthaan endra nagaratthil irundhadhai therindhukondaan. adhanaal, avarai pidippadharku thannudaiya padaiyai anuppinaan.
sīriyargal raatthiriyil thōtthaanukku vandhaargal. aduttha naal kaalaiyil, elisaavin vēlaikkaarar veliyē pōi paartthapōdhu, andha nagaratthai sutrilum oru padai nindrukondiruppadhu therindhadhu. avar bayandhupōi elisaavidam, ‘elisaa, ippōdhu enna seivadhu?’ endru alarinaar. adharku elisaa, ‘avargalōdu iruppavargalaivida nammōdu iruppavargaldhaan adhigam’ endru sonnaar. appōdhu, andha nagaratthai sutri irundha malaigalil kudhiraigalum neruppupōl pragaasamaana radhangalum niraindhiruppadhu andha vēlaikkaararin kangalukku therindhadhu. yegōvaadhaan idhellaam avarukku theriyumpadi seidhaar.
sīriyaavin vīrargal elisaavai pidikka vandhapōdhu avar, ‘yegōvaavē, ivargaludaiya kangalai kurudaakkungal’ endru jebam seidhaar. andha vīrargalukku kan therindhaalum, avargal endha idatthil irukkiraargal enbadhu avargalukku theriyavillai. appōdhu elisaa avargalidam, ‘nīngal thappaana idatthukku vandhirukkirīrgal. en pinnaal vaarungal. nīngal thēdugira aalidam
naan ungalai kūttikkondu pōgirēn’ endru sonnaar. avargalum avar pinnaal pōnaargal. avargalai isravēlin raajaa vaalndha samaariyaavukku elisaa kūttikkondu pōnaar.angē pōna piragudhaan, thaangal endha idatthukku vandhirukkiraargal enbadhu avargalukku purindhadhu. isravēlin raajaa elisaavidam, ‘ivargalai kondrupōdattumaa?’ endru kēttaar. thannai pidikka vandha vīrargalai palivaanga elisaa ninaitthaaraa? illai. ‘ivargalai kolla vēndaam. ivargalukku saappaadu pōttu anuppi vaiyungal’ endru raajaavidam sonnaar. adhanaal raajaa avargalukku oru periya virundhu vaitthu avargaludaiya ūrukku anuppi vaitthaar.
“kadavuludaiya viruppatthukku ētrapadi naam edhai kēttaalum, avar kaadhukodutthu kētkiraar enbadhudhaan naam avarmēl vaitthirukkira asaikka mudiyaadha nambikkai.”—1 yōvaan 5:14