irundhaalum naam avarukkaaga porumaiyōdu kaatthirukka vēndum endru yegōvaa edhirpaarkkiraar. avar ēn appadi edhirpaarkkiraar? kaatthirukkum nēratthil naam eppadi sandhōshamaaga irukkalaam? paarkkalaam!

naam kaatthirukka vēndum endru yegōvaa ēn edhirpaarkkiraar?

baibil ippadi solgiradhu: “ungalukku karunai kaatta yegōvaa porumaiyōdu kaatthirukkiraar. ungalukku irakkam kaattuvadharkaaga elundhiruppaar. ēnendraal, yegōvaa nyaayam valangugira kadavul. avarukkaaga aavalōdu kaatthirukkiravargal sandhōshamaanavargal.” (ēsaa. 30:18) indha vaartthaigalai, pidivaadham pidittha yūdhargalidam ēsaayaa solliyirundhaar. (ēsaa. 30:1) aanaal, avargal matthiyilum yegōvaavukkaaga unmaiyōdu kaatthirundha silar irundhaargal. ēsaayaavin vaartthaigal avargalukku kandippaaga nambikkai kodutthirukkum. indrum, yegōvaavukku unmaiyōdu sēvai seigiravargalukku adhu nambikkai tharugiradhu.

indha ulagatthai alippadharkaaga yegōvaa oru naalaiyum nēratthaiyum munbē mudivu seidhu vaitthirukkiraar. andha nēratthukkaaga avar porumaiyaaga kaatthirukkiraar. adhanaal, naamum porumaiyaaga kaatthirukka vēndum. (mat. 24:36) andha nēram varumpōdhu, yegōvaavukkum avarudaiya ūliyargalukkum edhiraaga saatthaan sonna ellaa kutrachaattugalum poi endru vettavelichamaagum. appōdhu, saatthaanaiyum avan pakkam iruppavargalaiyum yegōvaa illaamal seidhuviduvaar; aanaal namakku “irakkam” kaattuvaar.

porumaiyaaga kaatthirukkum indha samayatthil, nammudaiya ellaa prachinaigalaiyum yegōvaa nīkkippōda maattaar. irundhaalum, nammaal sandhōshamaaga irukka mudiyum endra nambikkaiyai kodutthirukkiraar. nalladhu nadakkum endru kaatthirukkiravargalaalum adharkaaga ēngugiravargalaalum sandhōshamaaga irukka mudiyum endru ēsaayaavum sonnaar. (ēsaa. 30:18) a appadiyendraal, eppadi sandhōshamaaga iruppadhu? naangu valigalai paarkkalaam.

kaatthirukkumpōdhu eppadi sandhōshamaaga iruppadhu?

nalla vishayangalai yōsiyungal. dhaavīdhu raajaavin vaalkkaiyil niraiya ketta vishayangal nadandhana. (sang. 37:35) irundhaalum, avar ippadi eludhinaar: “yegōvaavukku munnaal amaidhiyaaga iru. avarukkaaga nambikkaiyōdu kaatthiru. sadhitthittangal thītti avatrai saamartthiyamaaga nadatthi kaattugira manushanai paartthu nī erichaladaiyaadhē.” (sang. 37:7) indha vaartthaigalai avarum kadaippiditthaar. yegōvaa thannai kaappaatruvaar enbadhil nambikkaiyaaga irundhaar. yegōvaa thandha aasīrvaadhangal ovvondraiyum unnippaaga gavanitthu, avatrai manadhil padhiya vaitthaar. (sang. 40:5) naamum nammai sutri nadakkum ketta vishayangalai  patri yōsikkaamal, nalladhai patri yōsikkalaam. ippadiyellaam seidhaal yegōvaavukkaaga kaatthiruppadhu sulabamaaga irukkum.

yegōvaavai eppōdhum pugalungal. sangīdham 71-ai eludhiyavar, “naan ungalukkaaga kaatthukkondē iruppēn. ungaludaiya pugalukku pugal sērppēn” endru sonnaar. (sang. 71:14) indha sangīdhatthai eludhiyadhu oruvēlai dhaavīdhaaga irundhirukkalaam. avar eppadi yegōvaavukku pugal sērtthaar? avar matravargalidam yegōvaavai patri sonnaar; yegōvaavai pugalndhu paadalgalai paadinaar. (sang. 71:16, 23) naamumkūda ūliyam seiyumpōdhum matravargalidam pēsumpōdhum yegōvaavai pugalndhu pēsalaam. raajya mandratthil paadalgalai paadumpōdhum naam yegōvaavai pugalgirōm. ippadiyellaam seiyumpōdhu, yegōvaavukkaaga kaatthukkondirukkum nēratthil sandhōshamaaga irukka mudiyum, dhaavīdhu maadhiri! adhanaal, aduttha dhadavai yegōvaavai pugalndhu oru paadalai paadumpōdhu adhan varigalai nandraaga gavaniyungal. avai ungalukku eppadi sandhōshatthai tharugiradhu endru yōsiyungal.

sagōdhara sagōdharigalidamirundhu balam perungal. niraiya kashtangal vandha samayatthil dhaavīdhu ippadi eludhinaar: “ungalukku unmaiyaaga irukkiravargalukku munbaaga ungal peyaril naan nambikkaiyōdu iruppēn.” (sang. 52:9) yegōvaavukku unmaiyaaga sēvai seigira sagōdhara sagōdharigalidamirundhu naamum balatthai pera mudiyum. kūttangalilum ūliyatthilum irukkumpōdhu mattumalla matra samayangalilum, adhaavadhu avargalōdu sandhōshamaaga nēram selavu seiyum samayangalilum, namakku urchaagam kidaikkum.—rō. 1:11, 12.

nambikkaiyai urudhiyaaga vaitthukkollungal. sangīdham 62:5 ippadi solgiradhu: “naan kadavulukkaaga amaidhiyaai kaatthirukkirēn. ēnendraal, enakku nambikkai tharugiravar avardhaan.” indha ulagatthin mudivukkaaga, ninaitthadhaivida naam romba naal kaatthiruppadhupōl thōndralaam. indhamaadhiri samayangalil nam nambikkai balamaaga irundhaal, sandhēgappadaamal yegōvaavukkaaga kaatthiruppōm. adhanaal, yegōvaavin vaakkurudhigal kandippaaga niraivērum enbadhil urudhiyaaga irungal. baibilai aalamaaga padikkumpōdhu nam nambikkaiyai balappadutthikkollalaam. adharku, thīrkkadharisanangalai padikkalaam, baibil butthagangal eppadi ondrōdu ondru otthuppōgiradhu endru paarkkalaam, thannai patri yegōvaa solliyirukkum vishayangalai aalamaaga aaraaichi seiyalaam. (sang. 1:2, 3) adhumattumalla, yegōvaavōdu oru nalla bandhatthai kaatthukkolla “kadavuludaiya sakthiyin valinadatthudhalōdu” naam jebam seiyalaam.—yū. 20, 21.

thanakkaaga kaatthirukkiravargalai yegōvaa gavanitthukkolgiraar, avargalmēl anbu vaitthirukkiraar endru dhaavīdhu nambinaar. (sang. 33:18, 22) nīngalum adhē nambikkaiyai valartthukkollungal. ungal vaalkkaiyil irukkira nalla vishayangalai patri yōsitthu paarungal, yegōvaavai pugalungal, sagōdhara sagōdharigalidamirundhu balam perungal, ungal nambikkaiyai balamaaga vaitthukkollungal. ippadiyellaam seiyumpōdhu, ungalaal yegōvaavukkaaga porumaiyōdu kaatthirukka mudiyum.