Raamatussa sanotaan: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5; Psalmit 146:4.) Niinpä kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta. Kuollut ei voi ajatella, tuntea eikä tehdä mitään.

”Tomuun sinä palaat”

 Jumala selitti ensimmäiselle ihmiselle Aadamille, mitä kuolemassa tapahtuu. Koska Aadam oli tottelematon, Jumala sanoi hänelle: ”Tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.” (1. Mooseksen kirja 3:19.) Ennen kuin Jumala loi Aadamin ”maan tomusta”, tätä ei ollut olemassa (1. Mooseksen kirja 2:7). Kun hän kuoli, hän palasi tomuun ja lakkasi olemasta.

 Sama pätee edelleen. Raamatussa sanotaan sekä ihmisistä että eläimistä: ”Kaikki ovat tomusta tulleet, ja kaikki palaavat tomuun.” (Saarnaaja 3:19, 20.)

Kuolema ei ole välttämättä kaiken loppu

 Raamatussa kuolemaa verrataan usein uneen (Psalmit 13:3; Johannes 11:11–14; Apostolien teot 7:60). Sikeässä unessa oleva ihminen ei tiedä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Kuolleetkaan eivät tiedä mitään. Raamattu kuitenkin kertoo, että aivan kuten ihminen voidaan herättää unesta, Jumala voi herättää kuolleet ja antaa heille elämän takaisin (Job 14:13–15). Kuolema ei siis ole kaiken loppu niille, jotka Jumala herättää kuolleista.