Johannes 12:1–50
Alaviitteet
Tutkimisviitteet
Kun Jeesus oli Betaniassa: Mt 26:6–13:ssa kuvaillaan sitä, mitä tapahtui ilmeisesti auringonlaskun jälkeen, kun 9. nisankuuta alkoi. Ajankohta käy ilmi Johanneksen rinnakkaiskertomuksesta, jossa Jeesuksen kerrotaan saapuneen Betaniaan ”kuusi päivää ennen pesahia” (Joh 12:1). Hänen on täytynyt olla perillä niihin aikoihin, kun sapatti alkoi 8. nisankuuta (auringon laskiessa), ja sapattia seuraavana päivänä hän aterioi Simonin luona (Joh 12:2–11). (Ks. liite A7 ja liite B12.)
Betaniaan: Kylä, joka sijaitsi Öljymäen itäkaakkoisrinteellä noin 3 km:n päässä Jerusalemista (ks. Joh 11:18, tutkimisviite). Tässä kylässä oli Martan, Marian ja Lasaruksen koti, jossa Jeesus nähtävästi asui usein ollessaan Juudeassa (Joh 11:1). Nykyään samalla paikalla on pieni kaupunki, jonka arabiankielinen nimi merkitsee ’Lasaruksen paikkaa’.
Lasarus-niminen: Luultavasti kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleasar, joka merkitsee ’Jumala on auttanut’.
Kuusi päivää ennen pesahia: Jeesuksen on täytynyt saapua Betaniaan niihin aikoihin, kun sapatti alkoi 8. nisankuuta (auringon laskiessa). Sapattia seuraavana päivänä (ts. illalla, kun 9. nisankuuta alkoi) hän aterioi spitaalia sairastaneen Simonin luona Martan, Marian ja Lasaruksen kanssa (Joh 12:2–11). (Ks. Mt 26:6, tutkimisviite; sanasto, ”Pesah”; liite A7; liite B12.)
Betaniaan: Ks. Mt 21:17, tutkimisviite.
Lasarus: Ks. Lu 16:20, tutkimisviite.
illallinen: Ts. ateria, joka tarjottiin spitaalia sairastaneen Simonin luona auringonlaskun jälkeen, kun 9. nisankuuta alkoi (Mt 26:6; Mr 14:3).
kaataa öljyä hänen päähänsä: Matteuksen ja Markuksen mukaan nainen kaatoi öljyä Jeesuksen päähän (Mt 26:7). Johannes, joka kirjoitti vuosia myöhemmin, kertoi, että hän kaatoi sitä myös Jeesuksen jaloille (Joh 12:3). Jeesus selitti, että tämä rakkaudenteko kuvaannollisesti valmisti häntä hautaamista varten (ks. Mr 14:8, tutkimisviite).
Maria: Ts. Martan ja Lasaruksen sisar (Joh 11:1, 2). Rinnakkaiskertomuksissa Mt 26:7:ssä ja Mr 14:3:ssa häntä sanotaan ”naiseksi”.
kolmanneskilon: Kreikan sana lítra yhdistetään tavallisesti roomalaiseen naulaan (lat. libra), joten se oli noin 327 g. (Ks. liite B14.)
hyväntuoksuista öljyä – – hyvin kallista: Johanneksen kertomuksen mukaan nimenomaan Juudas Iskariot sanoi, että öljy olisi voitu myydä ”300 denaarilla” (Joh 12:5). Tämä rahasumma vastasi suunnilleen tavallisen työntekijän vuoden palkkaa. Tätä hyväntuoksuista öljyä saatiin tiettävästi aromaattisesta kasvista (Nardostachys jatamansi), joka kasvaa Himalajalla. Nardusöljyä usein laimennettiin tai jopa väärennettiin, mutta sekä Markus että Johannes sanovat tämän öljyn olleen aitoa (Mr 14:3). (Ks. sanasto, ”Nardusöljy”.)
hän kaatoi sitä Jeesuksen jaloille: Ks. Mr 14:3, tutkimisviite.
alusta asti: Ilmaus ei tarkoita ajankohtaa, jolloin Juudas syntyi tai jolloin Jeesus valitsi hänet apostoliksi rukoiltuaan koko yön (Lu 6:12–16). Sen sijaan se viittaa aikaan, jolloin Juudas alkoi toimia petollisesti, minkä Jeesus huomasi heti (Joh 2:24, 25; Il 1:1; 2:23; ks. Joh 6:70; 13:11; tutkimisviitteet). Ilmauksesta voidaan myös päätellä, että Juudas toimi harkitusti ja suunnitelmallisesti eikä hetken mielijohteesta. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanan ”alku” (kreik. arkhḗ) merkitys riippuu tekstiyhteydestä. Esimerkiksi 2Pi 3:4:ssä se tarkoittaa luomakunnan alkua, mutta useimmiten sillä on kapeampi merkitys. Kun Pietari sanoi Ap 11:15:ssä, että pyhä henki laskeutui ei-juutalaisten päälle ”niin kuin alussa meidänkin päällemme”, hän ei tarkoittanut ”alulla” sitä, milloin hänen oma elämänsä alkoi tai hänestä tuli apostoli, vaan hän viittasi vuoden 33 helluntaipäivään, jolloin pyhää henkeä alettiin vuodattaa tiettyä tarkoitusta varten (Ap 2:1–4). Muita esimerkkejä sanan ”alku” merkityksestä eri tekstiyhteyksissä on Lu 1:2; Joh 15:27; 1Jo 2:7:ssä.
joka aikoi kavaltaa hänet: Tämä kahden preesensissä olevan kreikan verbin yhdistelmä (käännetty vastineilla ”aikoi” ja ”kavaltaa”) voi välittää ajatuksen, että kavaltaessaan Jeesuksen Juudas ei toiminut hetken mielijohteesta vaan harkitusti. Joh 6:64 tukee tätä päätelmää (ks. Joh 6:64, tutkimisviite).
300 denaarilla: Matteuksen kertomuksessa lukee vain ”kalliilla hinnalla” (Mt 26:9), mutta Markuksen ja Johanneksen kertomukset ovat tarkempia. (Ks. Mr 14:3, tutkimisviite; sanasto, ”Denaari”; liite B14.)
300 denaarilla: Ks. Mr 14:5, tutkimisviite.
nainen kaatoi tämän hyväntuoksuisen öljyn päälleni: Nainen (ks. Mt 26:7, tutkimisviite) ilmaisi tällaista anteliaisuutta rakkaudesta ja arvostuksesta Jeesusta kohtaan. Jeesus selitti, että nainen valmisti häntä tietämättään hautaamista varten, sillä kuolleiden ruumiit käsiteltiin usein tällaisilla hyväntuoksuisilla öljyillä ja voiteilla (2Ai 16:14).
tällä tavalla valmistaisi minua hautaamispäivääni varten: Ks. Mt 26:12, tutkimisviite.
siellä: Ts. Betaniassa (Joh 12:1).
Kuusi päivää ennen pesahia: Jeesuksen on täytynyt saapua Betaniaan niihin aikoihin, kun sapatti alkoi 8. nisankuuta (auringon laskiessa). Sapattia seuraavana päivänä (ts. illalla, kun 9. nisankuuta alkoi) hän aterioi spitaalia sairastaneen Simonin luona Martan, Marian ja Lasaruksen kanssa (Joh 12:2–11). (Ks. Mt 26:6, tutkimisviite; sanasto, ”Pesah”; liite A7; liite B12.)
Seuraavana päivänä: Ts. aamulla 9. nisankuuta 33. Nisankuun 9. päivä oli alkanut auringon laskiessa edellisenä iltana, jolloin Jeesus oli aterioinut spitaalia sairastaneen Simonin luona. (Ks. Joh 12:1, tutkimisviite, ja liite B12.)
juhlaan: Tekstiyhteys osoittaa, että tämä juhla oli pesah (Joh 11:55; 12:1; 13:1). Jeesuksen aikana pesah, jota vietettiin 14. nisankuuta, ja happamattoman leivän juhla, jota vietettiin 15.–21. nisankuuta (3Mo 23:5, 6; 4Mo 28:16, 17; ks. liite B15), liittyivät niin läheisesti toisiinsa, että joskus kaikkia kahdeksaa päivää (14.–21. nisankuuta) pidettiin yhtenä juhlana (Lu 22:1). Josefus puhuu ”kahdeksan päivää kestävästä juhlasta, jota sanotaan happamattoman leivän juhlaksi”. (Ks. liite B12.)
Pelastathan: Kirjaim. ”Hoosianna”. Kreikan sana tulee heprean ilmauksesta, joka merkitsee ’pelastathan’ tai ’oi pelasta’. Tässä pyydetään Jumalalta pelastusta tai voittoa, ja ilmaus voitaisiin kääntää ”annathan pelastuksen”. Ajan mittaan ilmausta alettiin käyttää sekä rukouksissa että ylistyksissä. Sama heprean ilmaus esiintyy Ps 118:25:ssä, joka kuului pesahin aikaan laulettaviin hallel-psalmeihin. Siksi ilmaus tuli heti ihmisten mieleen tässä tilanteessa. Jumala vastasi rukoukseen pelastaa Daavidin Poika muun muassa herättämällä Jeesuksen kuolleista. Mt 21:42:ssa Jeesus itse lainaa Ps 118:22, 23:a ja soveltaa sen Messiaaseen.
Pelastathan: Ks. Mt 21:9, tutkimisviite.
Jehovan: Tässä Ps 118:25, 26:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite A5 ja liite C.)
Siionin tyttärelle: Tai ”tytär Siionille”, kuten joissain raamatunkäännöksissä sanotaan. Raamatussa kaupungit usein personoidaan ja niistä puhutaan kuvaannollisesti naisina. Tässä ilmauksessa ”tytär” voi tarkoittaa itse kaupunkia tai sen asukkaita. Nimi Siion yhdistettiin läheisesti Jerusalemin kaupunkiin.
aasin, joka on sidottuna, ja varsan sen kanssa: Vain Matteus mainitsee sekä aasin että sen varsan. Markus, Luukas ja Johannes mainitsevat vain yhden eläimen, varsan, ilmeisesti siksi, että Jeesus ratsasti ainoastaan sillä (Mr 11:2–7; Lu 19:30–35; Joh 12:14, 15). (Ks. Mt 21:5, tutkimisviite.)
aasilla – varsalla: Mt 21:2, 7:ssä mainitaan kaksi eläintä, mutta Sak 9:9:n ennustuksen mukaan kuningas ratsastaisi vain yhdellä eläimellä. (Ks. Mt 21:2, tutkimisviite.)
Siionin tytär: Ks. Mt 21:5, tutkimisviite.
aasin varsan: Ts. nuoren aasin. Kuvaillessaan tätä tilannetta Markus (11:2), Luukas (19:35) ja Johannes mainitsevat vain yhden eläimen, varsan. Matteus (21:2–7) mainitsee varsan lisäksi sen emon (ks. Mt 21:2, 5, tutkimisviitteet).
haudasta: Tai ”muistohaudasta”. (Ks. sanasto.)
kreikkalaisia: Israelissa oli ensimmäisellä vuosisadalla monia kreikkalaisia siirtokuntia, mutta tässä tekstiyhteydessä sana tarkoittaa ilmeisesti juutalaisuuteen kääntyneitä kreikkalaisia. Joh 12:32:ssa Jeesus ennusti: ”Minä tulen vetämään kaikenlaisia ihmisiä luokseni.”
elämäänsä: Tai ”sieluaan”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
palvelijanne: Raamatussa sana diákonos tarkoittaa usein ihmistä, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee toisia. Sanaa käytetään Kristuksesta (Ro 15:8), Kristuksen palvelijoista (1Ko 3:5–7; Kol 1:23), avustavista palvelijoista (Fil 1:1; 1Ti 3:8), perheen tai talouden palvelijoista (Joh 2:5, 9) ja viranomaisista (Ro 13:4).
palvella: Tässä käytetty kreikan verbi diakonéō kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi diákonos, joka on tässä samassa jakeessa käännetty vastineella palvelijanikin. Raamatussa sana diákonos tarkoittaa usein ihmistä, joka nöyrästi ja hellittämättä palvelee toisia. (Ks. Mt 20:26, tutkimisviite.)
minä olen: Tai ”sieluni on”. Kreikan sana psykhḗ, joka on perinteisesti käännetty ”sieluksi”, tarkoittaa tässä ihmisen koko olemusta. ”Sieluni” voidaan siis kääntää myös ”koko olemukseni” tai vain ”minä”. (Ks. sanasto, ”Sielu”.)
ääni: Kolmas evankeliumeissa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Jehovan kerrotaan puhuneen suoraan ihmisille. Ensimmäinen oli Jeesuksen kasteen yhteydessä vuonna 29, ja siitä kerrotaan Mt 3:16, 17; Mr 1:11; Lu 3:22:ssa. Toinen liittyi Jeesuksen muodonmuutokseen vuonna 32, ja siitä kerrotaan Mt 17:5; Mr 9:7; Lu 9:35:ssä. Kolmas tilanne oli vuonna 33 vähän ennen Jeesuksen viimeistä pesahia, ja siitä kerrotaan vain Johanneksen evankeliumissa. Jehova vastasi, kun Jeesus pyysi Isäänsä saattamaan oman nimensä kunniaan.
maailman hallitsija: Samanlainen ilmaus esiintyy Joh 14:30; 16:11:ssä, ja se viittaa Saatanaan eli Paholaiseen. Tässä tekstiyhteydessä sana ”maailma” (kreik. kósmos) tarkoittaa ihmisyhteiskuntaa, joka on vieraantunut Jumalasta ja jonka käytös on ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa. Tämä maailma ei ole lähtöisin Jumalasta, vaan se on ”paholaisen vallassa” (1Jo 5:19). Saatana ja ”taivaalliset pahat henkivoimat” ovat ”tämän pimeyden [näkymättömiä] maailmanhallitsijoita [kreik. sanan kosmokrátōr taivutusmuoto]” (Ef 6:11, 12).
tullaan heittämään ulos: Jeesuksen profeetalliset sanat viittaavat aikaan, jolloin Saatana poistetaan asemastaan tämän maailman hallitsijana.
vedä häntä: Sanalla ”vetää” käännettyä kreikan verbiä käytetään kalaverkon vetämisestä (Joh 21:6, 11), mutta tämä ei tarkoita sitä, että Jumala vetäisi ihmisiä vasten heidän tahtoaan. Kreikan verbi voi merkitä myös ’vetää puoleensa’. Jeesuksella saattoikin olla mielessään Jer 31:3, jossa Jehova sanoi muinaiselle kansalleen: ”Olen vetänyt sinua luokseni uskollisella rakkaudella.” (Septuagintassa on tässä kohdassa sama kreikan verbi.) Joh 12:32 (ks. tutkimisviite) osoittaa, että myös Jeesus vetää kaikenlaisia ihmisiä luokseen. Raamatun mukaan Jehova on antanut ihmisille tahdonvapauden. Jokainen saa itse päättää, palveleeko hän Jehovaa. (5Mo 30:19, 20.) Raamatun sanoman ja pyhän henkensä välityksellä Jehova vetää lempeästi luokseen niitä, joilla on oikea sydämen asenne (Ps 11:5; San 21:2; Ap 13:48). Heihin soveltuu Jes 54:13:n profetia, jota lainataan Joh 6:45:ssä. (Vrt. Joh 6:65.)
kreikkalaisia: Israelissa oli ensimmäisellä vuosisadalla monia kreikkalaisia siirtokuntia, mutta tässä tekstiyhteydessä sana tarkoittaa ilmeisesti juutalaisuuteen kääntyneitä kreikkalaisia. Joh 12:32:ssa Jeesus ennusti: ”Minä tulen vetämään kaikenlaisia ihmisiä luokseni.”
minut kohotetaan maasta: Viittaa ilmeisesti Jeesuksen teloitukseen paalussa, kuten seuraava jae osoittaa.
kaikenlaisia ihmisiä: Jeesus sanoo, että hän vetää luokseen kaikenlaisia ihmisiä riippumatta kansallisuudesta, etnisestä taustasta tai taloudellisesta asemasta (Ap 10:34, 35; Il 7:9, 10; ks. Joh 6:44, tutkimisviite). Esimerkiksi tässä tilanteessa ”jotkut kreikkalaiset”, jotka olivat tulleet temppeliin palvomaan Jumalaa, halusivat nähdä Jeesuksen (ks. Joh 12:20, tutkimisviite). Kreikan sana pas (’jokainen’, ’kaikki’) on monissa käännöksissä käännetty vastineella, joka antaa ymmärtää, että Jeesus vetää lopulta luokseen kaikki ihmiset. Tämä ajatus ei kuitenkaan ole sopusoinnussa muun Raamatun kanssa (Ps 145:20; Mt 7:13; Lu 2:34; 2Te 1:9). Vaikka kreikan sanan kirjaimellinen merkitys on ’kaikki’, ’jokainen’ (Ro 5:12), Mt 5:11 ja Ap 10:12 osoittavat selvästi, että se voi merkitä myös ’kaikenlaista’ tai ’kaikenlaisia’, ja näillä vastineilla se onkin käännetty näissä jakeissa monissa käännöksissä. (Joh 1:7; 1Ti 2:4.)
Jehova: Tässä Jes 53:1:stä otetussa lainauksessa Jumalan nimeä käytetään heprealaisessa alkutekstissä vain kerran, ilmauksessa ”Jehovan käsivarsi”. Johannes näyttää kuitenkin lainaavan Jesajan ennustusta heprealaisen alkutekstin sijasta Septuagintan mukaan. Kun alkuperäistä Septuaginta-käännöstä tehtiin, kääntäjät ehkä lisäsivät Jumalan nimen jakeen alkuun selventääkseen, että profeetta esittää kysymyksensä Jumalalle (ks. Ro 10:16, jossa myös lainataan Jes 53:1:tä). Septuagintan myöhemmissä jäljennöksissä jae alkaa Jumalan nimen sijasta puhuttelusanalla Kýrios (’Herra’). Heprealaisen alkutekstin Tetragrammi korvattiin niissä usein sanalla Kýrios (kuten on tehty Jes 53:1:n jälkimmäisessä Kýrios-sanan esiintymiskohdassa). Tämän perusteella Jumalan nimeä käytetään tässä Joh 12:38:ssa päätekstissä. Useissa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä (ks. liite C4, viitteet J12, 14, 16–18, 22–23) on Joh 12:38:n ensimmäisessä esiintymiskohdassa Jumalan nimi.
Jehovan käsivarsi: Tässä Jes 53:1:stä otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä yhden kerran Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. tämän jakeen ensimmäinen tutkimisviite, jossa selitetään nimen Jehova ensimmäistä esiintymiskohtaa tässä jakeessa; liite A5; liite C.) Käsivartta vastaavia heprean ja kreikan sanoja käytetään Raamatussa usein kuvaannollisesti, jolloin ne tarkoittavat kykyä käyttää voimaa tai valtaa. Jeesuksen ihmeiden välityksellä Jehova paljasti ”käsivartensa” eli mahtavuutensa ja kykynsä käyttää valtaa.
Jesaja – – näki hänen korotetun asemansa: Jesaja sai näyn, jossa Jehova istui taivaassa valtaistuimellaan ja kysyi häneltä: ”Kuka lähtee meidän puolestamme?” (Jes 6:1, 8–10.) Monikollinen pronomini ”meidän” osoittaa, että tässä näyssä Jumalan kanssa oli ainakin yksi persoona. Siksi on järkevää päätellä, että kun Johannes sanoi Jesajan nähneen ”hänen korotetun asemansa”, viitataan siihen asemaan ja kirkkauteen, joka Jeesuksella oli Jehovan rinnalla ennen kuin hänestä tuli ihminen (Joh 1:14). Tämä sopii yhteen esimerkiksi 1Mo 1:26:n kanssa, jossa Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” (Ks. myös San 8:30, 31; Joh 1:1–3; Kol 1:15, 16.) Johannes lisäsi, että Jesaja puhui hänestä, ts. Kristuksesta. Suuri osa Jesajan kirjoituksista liittyykin ennustettuun Messiaaseen.
Nikodemos-niminen: Fariseus ja juutalaisten hallitusmies, ts. sanhedrinin jäsen (ks. sanasto, ”Sanhedrin”). Nimi Nikodemos (merk. ’kansan voittaja’) oli tavallinen kreikkalainen nimi, jota myös jotkut juutalaiset käyttivät. Nikodemos mainitaan vain Johanneksen evankeliumissa (Joh 3:4, 9; 7:50; 19:39). Jeesus sanoo häntä Joh 3:10:ssä ”Israelin opettajaksi”. (Ks. Joh 19:39, tutkimisviite.)
erottaa synagogasta: Tai ”erottaa uskonnollisesta yhteisöstä”. Kreikan adjektiivia aposynágōgos käytetään ainoastaan tässä ja Joh 12:42; 16:2:ssa. Synagogasta erotettua ihmistä kartettiin ja halveksittiin, ja hänestä tuli yhteiskunnan hylkiö. Siitä oli perheelle vakavia taloudellisia seurauksia. Synagogat olivat pääasiassa koulutuskeskuksia, mutta niissä kokoontuivat myös paikalliset oikeusistuimet, joilla oli valta rangaista ruoskimalla tai erottamalla synagogasta (ks. Mt 10:17, tutkimisviite).
hallitusmiehistäkin: ”Hallitusmiehiä” vastaava kreikan sana viittaa ilmeisesti juutalaisten ylimmän tuomioistuimen, sanhedrinin, jäseniin. Samaa sanaa käytetään Joh 3:1:ssä Nikodemoksesta, joka kuului tähän tuomioistuimeen (ks. Joh 3:1, tutkimisviite).
erotettu synagogasta: Ks. Joh 9:22, tutkimisviite.
tuomitsisi: Jehova ei lähettänyt Poikaansa antamaan langettavaa tuomiota maailmalle, ts. ihmismaailmalle. Hän välitti ihmisistä ja lähetti siksi Jeesuksen pelastamaan ne, jotka uskovat. (Joh 3:16; 2Pi 3:9.)
tuomitse: Ks. Joh 3:17, tutkimisviite.
Media
Raamatun aikoina taatelipalmu (Phoenix dactylifera) oli yleinen puu Israelissa ja sen lähiseuduilla. Palmut viihtyivät nähtävästi Galileanjärven rannoilla ja Jordanin alajuoksulla kuumassa Jordaninlaaksossa. Niitä kasvoi paljon varsinkin Jerikon ympärillä, ja sitä sanottiinkin ”palmukaupungiksi” (5Mo 34:3; Tu 1:16; 3:13; 2Ai 28:15). Taatelipalmu voi kasvaa 30 m korkeaksi, ja sen lehdet voivat olla 3–5 m pitkiä. Juutalaiset keräsivät palmunoksia iloisen lehtimajanjuhlan aikana (3Mo 23:39–43; Ne 8:14, 15). Kun ihmisjoukko otti Jeesuksen vastaan ”Israelin kuninkaana”, heillä oli palmunoksia. Näin he ilmeisesti halusivat ylistää häntä ja osoittaa, että he tunnustivat hänen kuninkuutensa. (Joh 12:12, 13.) Il 7:9, 10:ssä myös ”suurella joukolla” on ”käsissään palmunoksia”, kun he kiittävät pelastuksesta Jumalaa ja Karitsaa.
Aasi on hevosten sukuun kuuluva kavioeläin. Se on pienempi kuin hevonen, ja sillä on pidemmät korvat, lyhyempi harja ja lyhytkarvaisempi häntä, joka päättyy pitkään tupsuun. Sanonnoissa aasi on tyhmä ja itsepäinen, mutta tosiasiassa sitä voidaan pitää älykkäämpänä kuin hevosta. Se on tavallisesti säyseä eläin. Aasilla ratsastivat sekä miehet että naiset, jopa huomattavassa asemassa olevat israelilaiset (Jos 15:18; Tu 5:10; 10:3, 4; 12:14; 1Sa 25:42). Kun Daavidin poika Salomo voideltiin kuninkaaksi, hän ratsasti tilaisuuteen isänsä muulitammalla, aasioriin ja tammahevosen risteymällä (1Ku 1:33–40). Oli siksi sopivaa, että Jeesus, joka oli suurempi kuin Salomo, täytti Sak 9:9:n ennustuksen ratsastamalla hevosen sijasta aasinvarsalla.