Lasarus-niminen: Luultavasti kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleasar, joka merkitsee ’Jumala on auttanut’.

Betaniaan: Kylä, joka sijaitsi Öljymäen itäkaakkoisrinteellä noin 3 km:n päässä Jerusalemista (ks. Joh 11:18, tutkimisviite). Tässä kylässä oli Martan, Marian ja Lasaruksen koti, jossa Jeesus nähtävästi asui usein ollessaan Juudeassa (Joh 11:1). Nykyään samalla paikalla on pieni kaupunki, jonka arabiankielinen nimi merkitsee ’Lasaruksen paikkaa’.

Lasarus: Ks. Lu 16:20, tutkimisviite.

Betaniasta: Ks. Mt 21:17, tutkimisviite.

juudealaiset: Tai ”juutalaiset”. Kreikan sana voitaisiin kääntää tässä myös vastineella ”juutalaiset” (kuten Joh 10:31, 33:ssa). Jeesus oli kuitenkin juuri sanonut opetuslapsilleen: ”Mennään takaisin Juudeaan”, joten vastine ”juudealaiset” osoittaa, että nimenomaan Juudean juutalaiset olivat yrittäneet kivittää hänet (Joh 11:7).

on nukahtanut: Kuolemaa verrataan Raamatussa usein uneen (Ps 13:3; Mr 5:39; Ap 7:60; 1Ko 7:39; 15:51; 1Te 4:13). Jeesus aikoi herättää Lasaruksen takaisin eloon. Hän sanoi nämä sanat ehkä osoittaakseen, että aivan niin kuin ihmiset voidaan herättää syvästä unesta, heidät voidaan herättää kuolleista. Jeesuksen voima herättää Lasarus kuolleista tuli hänen Isältään, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi” (Ro 4:17). (Ks. Mr 5:39; Ap 7:60, tutkimisviitteet.)

ei ole kuollut vaan nukkuu: Kuolemaa verrataan Raamatussa usein uneen (Ps 13:3; Joh 11:11–14; Ap 7:60; 1Ko 7:39; 15:51; 1Te 4:13). Jeesus aikoi herättää tytön takaisin eloon. Hän sanoi nämä sanat ehkä osoittaakseen, että aivan niin kuin ihmiset voidaan herättää syvästä unesta, heidät voidaan herättää kuolleista. Jeesuksen voima herättää tyttö kuolleista tuli hänen Isältään, ”joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu sitä, mitä ei ole, ikään kuin se olisi” (Ro 4:17).

hän nukkui pois: Raamatussa sanoilla ”nukkua” ja ”nukahtaa” tarkoitetaan sekä kirjaimellista nukkumista (Mt 28:13; Lu 22:45; Joh 11:12; Ap 12:6) että kuoleman unta (Joh 11:11; Ap 7:60; 13:36; 1Ko 7:39; 15:6, 51; 2Pi 3:4). Kun nämä sanat esiintyvät tekstiyhteyksissä, joissa puhutaan kuolemasta, raamatunkääntäjät käyttävät usein esimerkiksi ilmausta ”nukkua pois” tai yksinkertaisesti ”kuolla”, mikä auttaa lukijaa ymmärtämään asian oikein. Raamatussa sanalla ”nukkua” kuvaillaan niitä, jotka ovat kuolleet Aadamilta perityn synnin ja kuoleman takia. (Ks. Mr 5:39; Joh 11:11; tutkimisviitteet.)

Tuomas: Kreikkalainen nimi tulee aramealaisesta sanasta, joka merkitsee ’kaksosta’. Apostoli Tuomas tunnettiin myös toisella kreikkalaisella nimellä Dídymos, joka sekin merkitsee Kaksosta (nimeä Didymos käytetään joissain raamatunkäännöksissä).

ollut haudassa jo neljä päivää: Kun Lasarus sairastui vakavasti, hänen sisarensa lähettivät Jeesukselle viestin (Joh 11:1–3). Jeesus oli noin kahden päivämatkan päässä Betaniasta, ja Lasarus kuoli ilmeisesti samoihin aikoihin kun Jeesus sai viestin (Joh 10:40). Jeesus ”viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä oli”, ja lähti sitten kohti Betaniaa (Joh 11:6, 7). Koska hän odotti kaksi päivää ja matka kesti kaksi päivää, hän saapui haudalle neljä päivää Lasaruksen kuoleman jälkeen. Jeesus oli jo herättänyt kuolleista ainakin kaksi ihmistä, toisen heti kuoleman jälkeen ja toisen todennäköisesti myöhemmin kuolinpäivänä (Lu 7:11–17; 8:49–55; vrt. Mt 11:5). Hän ei kuitenkaan ollut herättänyt kuolleista ketään, joka olisi ollut kuolleena neljä päivää ja jonka ruumis olisi alkanut jo hajota (Joh 11:39). Jotkut juutalaiset uskoivat virheellisesti, että sielu jäi kuolleeseen ruumiiseen kolmeksi päiväksi ennen kuin lähti siitä. Heidänkin on täytynyt vakuuttua siitä, että Jeesus teki jotain aivan poikkeuksellista herättäessään Lasaruksen kuolleista (Joh 12:9, 10, 17).

haudassa: Tai ”muistohaudassa”. (Ks. sanasto.)

noin kolmen kilometrin: Kirjaim. ”noin 15 stadionin”. Kreikan sana stádion tarkoittaa pituusmittaa, joka oli 185 m eli 1/8 roomalaista mailia. (Ks. sanasto, ”Maili”, ja liite B14.)

herättäisin heidät eloon viimeisenä päivänä: Jeesus sanoo neljä kertaa, että hän herättäisi ihmisiä viimeisenä päivänä (Joh 6:40, 44, 54). Joh 11:24:ssä Marttakin viittaa ylösnousemukseen, joka tapahtuisi ”viimeisenä päivänä” (vrt. Da 12:13; ks. Joh 11:24, tutkimisviite). Joh 12:48:n mukaan tämä ”viimeinen päivä” on tuomion aikaa, joka vastaa nähtävästi Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta. Silloin hän tuomitsee ihmiskunnan, mukaan luettuina kaikki kuolleista herätetyt ihmiset. (Il 20:4–6.)

Tiedän, että hän nousee kuolleista: Martta ajatteli, että Jeesus puhui tulevasta ylösnousemuksesta, joka tapahtuisi viimeisenä päivänä (ks. Joh 6:39, tutkimisviite). Hänen uskonsa tähän opetukseen oli huomionarvoista. Tuon ajan uskonnollisiin johtajiin kuuluneet saddukeukset kiistivät ylösnousemuksen, vaikka se on Raamatun selvä opetus (Da 12:13; Mr 12:18). Fariseukset puolestaan uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Martta kuitenkin tiesi, että ylösnousemustoivo oli Jeesuksen keskeisiä opetuksia ja hän oli jopa herättänyt ihmisiä kuolleista, joskaan ei ketään, joka olisi ollut kuolleena yhtä pitkään kuin Lasarus.

on elämä itsessään: Tai ”on itsessään elämän lahja”, ”on voima antaa elämä”. Jeesuksella ”on elämä itsessään”, koska hänen Isänsä Jehova on antanut hänelle sellaista voimaa ja valtaa, joka oli alun perin vain Jehovalla itsellään. Tähän sisältyy epäilemättä se, että Jeesuksen välityksellä ihmiset voivat saada Jumalan hyväksynnän ja elämän. Lisäksi hän pystyy herättämään kuolleita eloon. Noin vuotta myöhemmin Jeesus käytti samaa ilmausta ”olla elämä itsessään” puhuessaan seuraajistaan. (Ks. Joh 6:53, tutkimisviite, jossa selitetään, miten tämä ilmaus soveltuu Jeesuksen seuraajiin.)

Minä olen ylösnousemus ja elämä: Jeesuksen oma kuolema ja ylösnousemus avasivat kuolleille mahdollisuuden elää jälleen. Hänen ylösnousemuksensa jälkeen Jehova valtuutti hänet paitsi herättämään kuolleet myös antamaan ihmisille ikuisen elämän (ks. Joh 5:26, tutkimisviite). Il 1:18:ssa Jeesus sanoo, että hän on ”elävä” ja hänellä on ”kuoleman ja haudan avaimet”. Jeesus on siis elävien ja kuolleiden ihmisten toivo. Hän on luvannut avata haudat ja antaa kuolleille elämän. Jotkut saavat elää taivaassa hänen hallitsijatovereinaan, toiset maan päällä hänen taivaallisen hallituksensa alaisuudessa. (Joh 5:28, 29.)

ikinä kuole: Puhuessaan siitä, etteivät ihmiset kuolisi vaan eläisivät ikuisesti, Jeesus ei selvästikään tarkoittanut, etteivät hänen silloiset kuulijansa kuolisi koskaan. Sen sijaan hän tähdensi sitä, että uskomalla häneen voisi saada ikuisen elämän. Tätä päätelmää tukee se, mitä Jeesus sanoi aiemmin Johanneksen 6. luvussa, jossa hän yhdisti uskon ja ikuisen elämän (Joh 6:39–44, 54).

haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)

itkevän: Kreikan verbi tarkoittaa usein ääneen itkemistä. Samaa verbiä käytetään siinä yhteydessä, kun Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon (Lu 19:41).

huokaisi – – ja joutui liikutuksen valtaan: Kahden alkukielisen verbin yhdistelmä kuvailee Jeesuksen hyvin voimakkaita tunteita. Vastineella ”huokaisi” käännetty kreikan sana (embrimáomai) ilmaisee yleensä vahvaa tunnetta. Tässä tekstiyhteydessä tilanne kosketti Jeesusta niin syvästi, että hän huokaisi. Vastineella ”joutui liikutuksen valtaan” käännetty kreikan sana (tarássō) viittaa kirjaimelliseen kuohumiseen. Erään tutkijan mukaan se tarkoittaa tässä tekstiyhteydessä sitä, että jokin ”aiheuttaa sisäistä levottomuutta, tuottaa suurta tuskaa tai surua”. Joh 13:21:ssä samalla verbillä kuvaillaan sitä, miltä Jeesuksesta tuntui ajatus, että Juudas kavaltaisi hänet. (Ks. Joh 11:35, tutkimisviite.)

syvään: Kirjaim. ”hengessä”. Kreikan sana pneúma tarkoittaa tässä nähtävästi motivoivaa voimaa, joka lähtee ihmisen kuvaannollisesta sydämestä ja saa hänet puhumaan ja toimimaan tietyllä tavalla. (Ks. sanasto, ”Henki”.)

puhkesi kyyneliin: Tässä käytetty kreikan verbi (dakrýō) kuuluu samaan sanueeseen kuin ”kyyneltä” tarkoittava kreikan substantiivi, jota käytetään esimerkiksi Lu 7:38; Ap 20:19, 31; Hpr 5:7; Il 7:17; 21:4:ssä. Päähuomio näyttää olevan pikemminkin kyynelten vuodattamisessa kuin ääneen itkemisessä. Tätä kreikan verbiä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Joh 11:33:ssa (ks. tutkimisviite) Marian ja muiden juutalaisten itkemistä kuvaillaan toisella verbillä. Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, mutta hänen sydäntään riipaisi, kun hän näki rakkaat ystävänsä surun murtamina. Syvä rakkaus ja myötätunto sai hänet vuodattamaan kyyneliä avoimesti. Tämä kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilta Aadamilta peritty kuolema riistää läheisiä ihmisiä.

itkevän: Kreikan verbi tarkoittaa usein ääneen itkemistä. Samaa verbiä käytetään siinä yhteydessä, kun Jeesus ennusti Jerusalemin tuhon (Lu 19:41).

puhkesi kyyneliin: Tässä käytetty kreikan verbi (dakrýō) kuuluu samaan sanueeseen kuin ”kyyneltä” tarkoittava kreikan substantiivi, jota käytetään esimerkiksi Lu 7:38; Ap 20:19, 31; Hpr 5:7; Il 7:17; 21:4:ssä. Päähuomio näyttää olevan pikemminkin kyynelten vuodattamisessa kuin ääneen itkemisessä. Tätä kreikan verbiä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa. Joh 11:33:ssa (ks. tutkimisviite) Marian ja muiden juutalaisten itkemistä kuvaillaan toisella verbillä. Jeesus tiesi, että hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, mutta hänen sydäntään riipaisi, kun hän näki rakkaat ystävänsä surun murtamina. Syvä rakkaus ja myötätunto sai hänet vuodattamaan kyyneliä avoimesti. Tämä kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilta Aadamilta peritty kuolema riistää läheisiä ihmisiä.

haudalle: Tai ”muistohaudalle”. (Ks. sanasto.)

hänen täytyy jo haista: Martan sanoista voi päätellä, että ruumiin monimutkainen balsamointi ei kuulunut juutalaisten hautaustapoihin. Jos Lasaruksen ruumis olisi balsamoitu, Martta ei olisi olettanut, että se olisi alkanut haista näin pian. Lasaruksen kädet ja jalat oli kiedottu kääreisiin ja kasvot peitetty liinalla, mutta todennäköisesti tarkoituksena ei ollut suojata ruumista mätänemiseltä. (Joh 11:44.)

on neljäs päivä: Kirjaim. ”on neljäs”. Kreikassa on pelkkä järjestysluku, mutta tekstiyhteys osoittaa, että kyse on ”päivästä”. Ilmeisesti oli kulunut kolme täyttä päivää ja osa neljännestä.

Lasarus-niminen: Luultavasti kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleasar, joka merkitsee ’Jumala on auttanut’.

Lasarus: Ks. Lu 16:20, tutkimisviite.

kasvot liinalla peitettyinä: Juutalaisilla oli tapana valmistella ruumiit hautaamista varten kietomalla ne puhtaisiin pellavaisiin käärinliinoihin tuoksuaineiden kanssa. He eivät kuitenkaan balsamoineet niitä samaan tapaan kuin esimerkiksi egyptiläiset. (1Mo 50:3; Mt 27:59; Mr 16:1; Joh 19:39, 40.) Kun Lasarus herätettiin kuolleista ja hän tuli ulos haudasta, hänen kasvoillaan oli vielä liina, jolla hänen päänsä oli peitetty. Kreikan sana sūdárion, joka on tässä käännetty sanalla ”liina”, tarkoittaa pyyhkeenä, lautasliinana tai pesulappuna käytettyä pientä kangaspalaa. Samaa kreikan sanaa käytetään Joh 20:7:ssä ”liinasta, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä”.

temppelimme: Kirjaim. ”paikkamme”, ts. palvontapaikan tai pyhän paikan, luultavasti Jerusalemin temppelin (vrt. Ap 6:13, 14).

ylimmäisenä pappina: Israelin ollessa itsenäinen kansakunta ylimmäinen pappi toimi tehtävässään kuolemaansa saakka (4Mo 35:25). Kun Israel oli Rooman alaisuudessa, Rooman asettamilla hallitsijoilla oli valta nimittää ja erottaa ylimmäinen pappi. (Ks. sanasto.) Roomalaisten nimittämä ylimmäinen pappi Kaifas oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. Kun Johannes sanoi, että Kaifas oli ylimmäisenä pappina sinä vuonna eli vuonna 33, hän ilmeisesti tarkoitti, että Kaifaan virkakauteen sisältyi se merkittävä vuosi, jona Jeesus teloitettiin. (Ks. liite B12, johon on merkitty Kaifaan talon mahdollinen sijaintipaikka.)

Efraim-nimiseen: Tämän kaupungin ajatellaan yleensä olevan sama kuin Efrain, jonka Juudan kuningas Abia valloitti Israelin kuninkaalta Jerobeamilta (2Ai 13:19). Sen arvellaan sijainneen samalla paikalla kuin nykyinen Et-Taiyiban (Et-Taiyibehin) kylä noin 6 km Betelistä itäkoilliseen ja 3 km Baal-Hasorin mahdollisesta sijaintipaikasta itäkaakkoon (2Sa 13:23). Paikka on erämaan lähellä, ja sieltä avautuu näkymä kaakkoon Jerikon aavikkotasangolle ja Kuolleellemerelle. Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan roomalainen kenraali Vespasianus valloitti Efraimin marssiessaan Jerusalemiin (Juutalaissodan historia, 4. kirja, 9. luku, s. 407–408).

pesah: Jeesus alkoi saarnata kasteensa jälkeen syksyllä vuonna 29. Tässä jakeessa mainittu pesah ajoittui hänen palveluksensa alkuvaiheeseen, joten sen on täytynyt olla vuoden 30 keväällä vietetty pesah. (Ks. Lu 3:1, tutkimisviite, ja liite A7.) Kun neljää evankeliumia verrataan keskenään, huomataan, että Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana pesahia vietettiin neljä kertaa. Tästä voidaan päätellä, että hänen palveluksensa kesti kolme ja puoli vuotta. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa (joita sanotaan usein synoptisiksi evankeliumeiksi) mainitaan ainoastaan viimeinen pesah, jolloin Jeesus kuoli. Johannes mainitsee kertomuksessaan kolme pesahia (Joh 2:13; 6:4; 11:55), ja neljänteen hän todennäköisesti viittaa Joh 5:1:ssä ilmauksella ”juutalaisten juhla”. Tämä esimerkki osoittaa, miten tärkeää on verrata evankeliumeja keskenään, jotta Jeesuksen elämästä saa tarkemman kuvan. (Ks. Joh 5:1; 6:4; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto.)

pesah: Ts. vuoden 33 pesah, ilmeisesti neljäs Johanneksen evankeliumissa mainittu pesah. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 6:4; tutkimisviitteet; sanasto.)

juutalaisten juhla: Johannes ei täsmennä, mistä juhlasta oli kyse, mutta on hyvät perusteet ajatella, että se oli vuoden 31 pesah. Johannes esittää tapahtumat yleensä aikajärjestyksessä. Tekstiyhteyden mukaan tätä juhlaa vietettiin vähän sen jälkeen kun Jeesus sanoi: ”Sadonkorjuuseen on vielä neljä kuukautta.” (Joh 4:35.) Sadonkorjuu, etenkin ohrankorjuu, alkoi pesahin aikaan (14. nisankuuta). Ilmeisesti Jeesus sanoi nämä sanat noin neljä kuukautta ennen pesahia, kislevkuun tienoilla (marras-joulukuussa). Kislev- ja nisankuun välissä oli kaksi muuta juhlaa, vihkimisjuhla ja purim, mutta niitä varten israelilaisten ei tarvinnut mennä ylös Jerusalemiin. Tässä tekstiyhteydessä ”juutalaisten juhla” oli siis todennäköisesti pesah, jota varten Jeesuksen oli Jumalan lain mukaan mentävä Jerusalemiin (5Mo 16:16; Lu 22:1). On totta, että Johannes mainitsee vain muutamia tapahtumia ennen seuraavaa pesahia (Joh 6:4), mutta liitteen A7 taulukko osoittaa, että hän kertoo Jeesuksen palveluksen alkuajoista vain lyhyesti. Hän jättää pois monet tapahtumat, joista kolme muuta evankeliumin kirjoittajaa ovat jo kertoneet. Muiden evankeliumien mukaan Jeesus ehti tehdä paljon näihin aikoihin, mikä tukee sitä päätelmää, että Joh 2:13:ssa ja Joh 6:4:ssä mainittujen tapahtumien välissä oli tosiaan vuosittainen pesah. (Ks. liite A7 ja Joh 2:13, tutkimisviite.)

Pesah: Ilmeisesti vuoden 32 pesah, kolmas pesah Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana. (Ks. Joh 2:13; 5:1; 11:55; tutkimisviitteet; sanasto; liite A7.)