Timoteus-niminen: Kreikkalaisen nimen merkitys on ’Jumalaa kunnioittava’. Timoteus mainitaan tässä ensimmäisen kerran Raamatussa. Ei tiedetä tarkkaan, milloin hänestä tuli kristitty. Hänen äitinsä Eunike oli uskova juutalainen, joka opetti hänelle pienestä pitäen luultavasti hänen isoäitinsä Looiksen kanssa ”pyhiä kirjoituksia”, Raamatun heprealaisia kirjoituksia, sen mukaan kuin juutalaiset ymmärsivät ne (2Ti 1:5; 3:15). Eunikesta ja Looiksesta tuli kristittyjä hyvin todennäköisesti silloin kun Paavali kävi Lystrassa ensimmäisellä lähetysmatkallaan, mutta Timoteuksen isä ei ilmeisesti omaksunut kristillisyyttä. Häntä sanotaan kreikkalaiseksi, ts. hän oli joko kreikkalaista syntyperää tai hän kuului johonkin muuhun ei-juutalaiseen kansaan. Paavali kävi myös toisella lähetysmatkallaan vuosien 49–50 taitteessa Lystrassa, joka oli nähtävästi Timoteuksen kotikaupunki. Timoteus oli silloin kristitty opetuslapsi, ”josta Lystran ja Ikonionin veljet kertoivat hyvää” (Ap 16:2). Hän oli ehkä noin 20-vuotias, koska noin 10–15 vuotta myöhemmin Paavali sanoi hänelle: ”Kenenkään ei pidä koskaan halveksia sinua siksi, että olet nuori.” (1Ti 4:12; kirjoitettu todennäköisesti vuosien 61–64 välisenä aikana.) Timoteus oli siis vielä siinä vaiheessa suhteellisen nuori.

ympärileikkasi hänet: Timoteusta ei ollut ympärileikattu, koska hänen isänsä ei ollut juutalainen. Paavali tiesi hyvin, että ympärileikkaus ei ollut kristillinen vaatimus (Ap 15:6–29), mutta hän ymmärsi, että ympärileikkaamattomuus voisi olla kompastuskivi joillekin juutalaisille, joita he tapaisivat saarnatessaan yhdessä. Hän ei halunnut, että tämä asia hankaloittaisi heidän työtään, ja siksi hän pyysi Timoteusta suostumaan tuohon kivuliaaseen toimenpiteeseen. He molemmat noudattivat esimerkillisesti periaatetta, josta Paavali myöhemmin kirjoitti korinttilaisille: ”Minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen, jotta voittaisin juutalaisia.” (1Ko 9:20.)

Jerusalemissa olevat apostolit ja vanhimmat: Muinaisessa Israelissa jotkut vanhimmat toimivat vastuuasemissa kansallisella tasolla, kuten Ap 15:2:n tutkimisviitteessä osoitetaan. Samaan tapaan nämä Jerusalemin vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Käsiteltyään ympärileikkauskysymyksen tuo arvovaltainen elin tiedotti päätöksestään seurakunnille, ja ne hyväksyivät sen.

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa tässä niitä, joilla oli vastuuta varhaiskristillisessä seurakunnassa. Jerusalemin seurakunnan vanhimmat ja apostolit mainitaan yhdessä, ja heidän luokseen Paavali, Barnabas ja muutamat muut lähtivät Syyrian Antiokiasta selvittämään ympärileikkauskysymystä. Muinaisessa Israelissa jotkut miehet toimivat vanhimpina kansallisella tasolla, ja samaan tapaan nämä vanhimmat ja apostolit muodostivat ensimmäisellä vuosisadalla kaikkien kristillisten seurakuntien hallintoelimen. Ryhmään kuului alun perin 12 apostolia, mutta nyt se oli saanut lisää jäseniä (Ap 1:21, 22, 26). (Ks. Mt 16:21; Ap 11:30; tutkimisviitteet.)

Aasian provinssissa: Ks. sanasto, ”Aasia”.

Jeesuksen henki: Tarkoittaa nähtävästi pyhää henkeä eli aktiivista voimaa, jota Jeesus ”sai – – Isältä” käyttöönsä (Ap 2:33). Tuon hengen avulla kristillisen seurakunnan pää Jeesus ohjasi ensimmäisten kristittyjen saarnaamistyötä ja osoitti, mihin heidän pitäisi keskittää voimansa. Tässä tilanteessa Jeesus esti ”pyhän hengen” avulla Paavalia ja hänen matkakumppaneitaan saarnaamasta Aasian ja Bithynian provinsseissa. (Ap 16:6–10.) Hyvä uutinen vietiin noille seuduille kuitenkin myöhemmin (Ap 18:18–21; 1Pi 1:1, 2).

menivät – – ohi: Tai ”menivät – – kautta”. Tässä ilmauksella ”mennä ohi” käännetty kreikan verbi parérkhomai voi tarkoittaa sitä, että matkustetaan jonkin alueen kautta. Troaksen satamakaupunki sijaitsi Mysian seudulla Vähän-Aasian luoteisosassa, joten päästäkseen Troakseen Paavalin ja hänen matkakumppaneidensa täytyi matkustaa Mysian kautta. He siis ”menivät Mysian ohi” ilmeisesti siinä mielessä, että he matkustivat tuon alueen halki pysähtymättä pitkäksi aikaa saarnaamaan siellä.

Makedoniaan: Ks. sanasto.

me: Apostolien teot on Ap 16:9:ään asti kirjoitettu yksinomaan kolmannessa persoonassa, ts. Luukas kirjoittaa vain siitä, mitä toiset sanoivat ja tekivät. Tässä Ap 16:10:ssä tyyli kuitenkin muuttuu, kun Luukas sisällyttää kertomukseen itsensä. Tästä eteenpäin hän käyttää monikon ensimmäistä persoonaa, me-muotoa, niissä kirjan osuuksissa, joissa hän ilmeisesti kulki Paavalin ja tämän matkakumppaneiden mukana. (Ks. Ap 1:1, tutkimisviite, ja ”Johdanto Apostolien tekoihin”.) Ensimmäisen kerran Luukas matkusti Paavalin kanssa vuoden 50 paikkeilla, kun he menivät Troaksesta Filippiin. Paavalin lähtiessä Filippistä Luukas ei kuitenkaan enää ollut hänen mukanaan. (Ap 16:10–17, 40.) (Ks. Ap 20:5; 27:1; tutkimisviitteet.)

julistamaan hyvää uutista: Ks. Ap 5:42, tutkimisviite.

ensimmäisessä kertomuksessani: Näillä sanoilla Luukas viittaa Jeesuksen elämästä kertovaan evankeliumiinsa, jossa hän keskittyi ”kaikkeen siihen, mitä Jeesus teki ja opetti alusta alkaen”. Apostolien teoissa hän jatkaa siitä, mihin hän lopetti evankeliuminsa, ja kertoo, mitä Jeesuksen seuraajat sanoivat ja tekivät. Kertomukset ovat tyyliltään ja sanastoltaan samanlaisia, ja molemmat on osoitettu Teofilokselle. Kummassakaan ei sanota suoraan, oliko Teofilos Kristuksen opetuslapsi. (Ks. Lu 1:3, tutkimisviite.) Apostolien tekojen alussa Luukas esittää tiivistelmän monista tapahtumista, joista hän kirjoitti evankeliuminsa lopussa, mikä osoittaa selvästi, että tämä toinen kertomus on jatkoa ensimmäiselle. Tiivistelmässä Luukas käyttää kuitenkin hieman eri sanamuotoja kuin evankeliumissaan ja mainitsee lisää yksityiskohtia. (Vrt. Lu 24:49:ää Ap 1:1–12:een.)

meitä: Luukas käyttää tässä monikon ensimmäistä persoonaa, me-pronominia, ja se osoittaa, että hän liittyi uudestaan Paavalin seuraan Filippissä, missä heidän tiensä olivat aiemmin eronneet (Ap 16:10–17, 40). He matkustivat yhdessä Filippistä Jerusalemiin, missä Paavali myöhemmin pidätettiin (Ap 20:5–21:18, 33). Tämä on Apostolien tekojen toinen osuus, jossa Luukas sisällyttää kertomukseen itsensä. (Ks. Ap 16:10; 27:1; tutkimisviitteet.)

purjehtisimme: Kuten Ap 16:10; 20:5:n tutkimisviitteissä selitetään, Apostolien teoissa on osuuksia, joissa sen kirjoittaja Luukas käyttää monikon ensimmäistä persoonaa, me-muotoa, kuvaillessaan tapahtumia (Ap 27:20). Luukas siis kulki välillä Paavalin mukana joillain hänen monista matkoistaan. Tämän muodon käyttö Ap 27:1–28:16:ssa osoittaa, että Luukas matkusti Paavalin kanssa Roomaan.

julistivat – – hyvää uutista: Kreikan verbi euangelízomai kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi euangélion ’hyvä uutinen’. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ”hyvä uutinen” liittyy läheisesti Jumalan valtakuntaan, joka oli Jeesuksen saarnaamis- ja opetustyön teema, ja pelastukseen, jonka voi saada uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa kreikan verbi euangelízomai esiintyy monta kertaa, mikä tähdentää saarnaamistyön tärkeyttä (Ap 8:4, 12, 25, 35, 40; 10:36; 11:20; 13:32; 14:7, 15, 21; 15:35; 16:10; 17:18). (Ks. Mt 4:23; 24:14; tutkimisviitteet.)

Filippiin: Kaupungin alkuperäinen nimi oli Krenides. Makedonian kuningas Filippos II (Aleksanteri Suuren isä) valtasi sen traakialaisilta 300-luvun puolivälin tienoilla eaa. ja nimesi sen itsensä mukaan. Alueella oli tuottoisia kultakaivoksia, ja Filippoksen nimissä laskettiin liikkeeseen kultakolikoita. Noin vuonna 168 eaa. roomalainen konsuli Lucius Aemilius Paullus voitti Makedonian viimeisen kuninkaan Perseuksen ja valloitti Filippin ja sen lähiympäristön. Vuonna 146 eaa. Makedoniasta tehtiin Rooman provinssi. Vuonna 42 eaa. Filippin tasangolla käytiin taistelu, jossa Octavianus ja Marcus Antonius löivät Julius Caesarin salamurhaajat Brutuksen ja Gaius Cassius Longinuksen. Myöhemmin Octavianus teki suuren voittonsa muistoksi Filippistä roomalaisen siirtokunnan. Kun Rooman senaatti joitain vuosia myöhemmin teki Octavianuksesta keisari Augustuksen, hän antoi kaupungille nimen Colonia Augusta Julia Philippensis. (Ks. liite B13.)

joen: Monien tutkijoiden mielestä tämä joki on Gangites, joka kulkee Filippin länsipuolella 2,4 km:n päässä, kauempana kuin sapatinmatkan päässä. Jotkut arvelevat, että koska Filippi oli luonteeltaan sotilaallinen kaupunki, juutalaiset eivät ehkä saaneet kokoontua palvomaan sen sisäpuolella vaan heidän piti kokoontua kaukana sieltä. Toisten mielestä kyse on pienestä Krenidesjoesta, joka kulkee lähempänä kaupunkia ja jota paikalliset sanovat Lyydian joeksi. Jotkut ovat kuitenkin pitäneet sitä epätodennäköisenä rukouspaikkana, koska siellä oli roomalaisia hautoja eikä se tarjonnut näkösuojaa. Vielä yksi mahdollisuus on Neapoliin portin ulkopuolella ollut joki, jonka rannalle rakennettiin 300–400-luvulla kirkkoja Paavalin Filippin-vierailun muistoksi mutta joka on sittemmin kuivunut.

rukouspaikka: Juutalaisilla ei saanut olla synagogaa Filippissä ehkä siksi, että se oli luonteeltaan sotilaallinen kaupunki, tai siksi, että siellä ei ollut kymmentä miespuolista juutalaista, mikä oli synagogan perustamiseen perinteisesti vaadittu vähimmäismäärä.

nainen nimeltä Lyydia: Lyydia mainitaan Raamatussa vain kaksi kertaa, tässä jakeessa ja Ap 16:40:ssä. Jotkut uskovat, että Lyydia oli lisänimi, joka merkitsi ’lydialaista naista’, mutta asiakirjatodisteiden perusteella se oli naisen etunimi. Lyydiasta ja hänen talouteensa kuuluvista tuli kristittyjä Filippissä noin vuonna 50, kun Paavali saarnasi siellä, joten he olivat ensimmäisiä, jotka omaksuivat kristillisyyden Euroopassa. Lyydia oli ehkä naimaton tai leski, ja koska hän oli hyvin vieraanvarainen, hän sai nauttia lähetystyöntekijöiden Paavalin, Silaksen ja Luukkaan rakentavasta seurasta. (Ap 16:15.)

purppurakankaiden myyjä: Tai ”purppuravärin myyjä”. Lyydia kävi kauppaa purppuratuotteilla, ehkä kankailla, vaatteilla, kudonnaisilla tai väriaineilla. Hän oli kotoisin Tyatiran kaupungista, joka sijaitsi Lydian alueella Vähän-Aasian länsiosassa. Filippistä löydetty piirtokirjoitus todistaa, että siellä toimi purppuratuotteita myyvien kauppiaiden ammattikunta. Jo Homeroksen aikoina (800- tai 700-luvulla eaa.) lydialaiset ja heidän naapurikansansa olivat kuuluisia purppuravärjäystaidostaan. Koska Lyydian liiketoiminta vaati huomattavaa pääomaa ja hänellä oli suuri talo, johon voitiin majoittaa neljä miestä – Paavali, Silas, Timoteus ja Luukas – hän oli hyvin todennäköisesti menestyvä, varakas kauppias. ”Hänen talouteensa kuuluvat” saattoivat olla hänen sukulaisiaan tai hänen orjiaan ja palvelijoitaan (Ap 16:15). Ennen Filippistä lähtöään Paavali ja Silas tapasivat veljiä tämän vieraanvaraisen naisen talossa, joten siitä tuli ilmeisesti tuon kaupungin ensimmäisten kristittyjen kokouspaikka (Ap 16:40).

Jehova avasi täysin hänen sydämensä: Lyydian sanotaan olevan Jumalaa palvova, mikä viittaa siihen, että hän oli kääntynyt juutalaisuuteen (Ap 13:43). Sapattina hän ja eräät muut naiset olivat kokoontuneet rukouspaikkaan joen rannalle Filippin ulkopuolelle (Ap 16:13). Kaupungissa ei ehkä ollut kovin montaa juutalaista eikä myöskään synagogaa. Lyydia oli tutustunut Jehovan palvontaan mahdollisesti kotikaupungissaan Tyatirassa, jossa oli suuri juutalaisväestö ja juutalaisten kokouspaikka. Jehova, hänen oma Jumalansa, huomasi, että hän kuunteli tarkasti. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 16:14.)

Jehova avasi täysin hänen sydämensä: Lyydian sanotaan olevan Jumalaa palvova, mikä viittaa siihen, että hän oli kääntynyt juutalaisuuteen (Ap 13:43). Sapattina hän ja eräät muut naiset olivat kokoontuneet rukouspaikkaan joen rannalle Filippin ulkopuolelle (Ap 16:13). Kaupungissa ei ehkä ollut kovin montaa juutalaista eikä myöskään synagogaa. Lyydia oli tutustunut Jehovan palvontaan mahdollisesti kotikaupungissaan Tyatirassa, jossa oli suuri juutalaisväestö ja juutalaisten kokouspaikka. Jehova, hänen oma Jumalansa, huomasi, että hän kuunteli tarkasti. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 16:14.)

uskollinen Jehovalle: Lyydia oli kääntynyt juutalaisuuteen, kuten edellisen jakeen tutkimisviite osoittaa, ja siksi on johdonmukaista, että hän ajatteli Jehovaa. Hän oli juuri kuullut Paavalilta Jeesuksesta Kristuksesta mutta ei ollut vielä osoittanut olevansa uskollinen Jeesukselle. Siksi on järkevää ajatella, että Lyydia puhui uskollisuudestaan Jehovalle, Jumalalle, jota hän jo palvoi. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 16:15.)

jossa oli henki, ennustajademoni: Kirjaim. ”jossa oli pythonin henki”. Python oli kreikkalaisessa mytologiassa käärme tai lohikäärme, joka vartioi Delfoin temppeliä ja oraakkelia Kreikassa. Kreikan sana pýthōn alkoi tarkoittaa ihmistä, joka pystyi ennustamaan tulevaisuutta, ja henkeä, joka puhui hänen kauttaan. Vaikka sitä myöhemmin käytettiin vatsastapuhujasta, Apostolien teoissa sillä tarkoitetaan demonia, jonka avulla tyttö pystyi ennustamaan.

ennustamalla: Raamatussa kerrotaan muun muassa taikuutta harjoittavista papeista, meedioista ja astrologeista, jotka väittivät pystyvänsä ennustamaan tulevia tapahtumia (3Mo 19:31; 5Mo 18:11). Tämä on ainoa Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kohta, jossa demonien kerrotaan ennustavan tulevaisuutta. Demonit vastustavat Jumalaa ja niitä, jotka tekevät hänen tahtonsa. Siksi ei ole yllättävää, että Paavalia ja Silasta vastustettiin Filippissä ankarasti sen jälkeen kun Paavali oli ajanut ennustajademonin ulos (Ap 16:12, 17–24).

torilla: Noin 5 hehtaarin suuruinen Ateenan tori (kreik. agorá) sijaitsi Akropoliin luoteispuolella. Se oli paljon muutakin kuin kauppapaikka, sillä sinne keskittyi kaupungin taloudellinen, poliittinen, sosiaalinen ja kulttuurielämä. Ateenalaiset kokoontuivat sinne mielellään käymään henkeviä keskusteluja.

toreilla: Tai ”kokoontumispaikoissa”. Kreikan sana agorá viittaa tässä avoimeen alueeseen, joka toimi kauppa- ja kokouspaikkana kylissä ja kaupungeissa. Tällaisia paikkoja oli muinaisessa Lähi-idässä sekä muilla alueilla, jotka olivat Kreikan ja Rooman vaikutuspiirissä.

torille: Tai ”aukiolle”, ”forumille”. Kreikan sana agorá viittaa tässä avoimeen alueeseen, joka toimi kauppa- ja kokoontumispaikkana kylissä ja kaupungeissa. Tällaisia paikkoja oli muinaisessa Lähi-idässä sekä muilla alueilla, jotka olivat Kreikan ja Rooman vaikutuspiirissä. Tämän kertomuksen perusteella torilla käsiteltiin nähtävästi myös oikeusasioita. Kaivauksissa löydetyt Filippin rauniot osoittavat, että kaupungin läpi kulki tie, Via Egnatia, ja sen varrella oli suurehko forum eli tori. (Ks. Mt 23:7; Ap 17:17; tutkimisviitteet.)

hallintoviranomaisten: Kreikan sanan stratēgós monikkomuoto tarkoittaa tässä roomalaisen Filippin siirtokunnan ylimpiä viranomaisia. Heidän tehtäviinsä kuuluivat järjestyksen ylläpito, raha-asioiden hoito, lainrikkojien tuominta ja rangaistusten määrääminen.

olemme roomalaisia: Filippin kaupunki oli roomalainen siirtokunta, jonka asukkailla oli monia etuoikeuksia, kuten ehkä rajallinen Rooman kansalaisuus. Kenties siksi heillä oli läheisempi suhde Roomaan kuin heillä muuten olisi ollut. (Ks. Ap 16:12, tutkimisviite.)

Filippiin: Kaupungin alkuperäinen nimi oli Krenides. Makedonian kuningas Filippos II (Aleksanteri Suuren isä) valtasi sen traakialaisilta 300-luvun puolivälin tienoilla eaa. ja nimesi sen itsensä mukaan. Alueella oli tuottoisia kultakaivoksia, ja Filippoksen nimissä laskettiin liikkeeseen kultakolikoita. Noin vuonna 168 eaa. roomalainen konsuli Lucius Aemilius Paullus voitti Makedonian viimeisen kuninkaan Perseuksen ja valloitti Filippin ja sen lähiympäristön. Vuonna 146 eaa. Makedoniasta tehtiin Rooman provinssi. Vuonna 42 eaa. Filippin tasangolla käytiin taistelu, jossa Octavianus ja Marcus Antonius löivät Julius Caesarin salamurhaajat Brutuksen ja Gaius Cassius Longinuksen. Myöhemmin Octavianus teki suuren voittonsa muistoksi Filippistä roomalaisen siirtokunnan. Kun Rooman senaatti joitain vuosia myöhemmin teki Octavianuksesta keisari Augustuksen, hän antoi kaupungille nimen Colonia Augusta Julia Philippensis. (Ks. liite B13.)

Jehovan sanaa: Tällä ilmauksella on yhteys Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin, joissa se esiintyy ”sanaa” vastaavan heprean sanan ja Jumalan nimen yhdistelmänä. Ilmaus ”Jehovan sana” on noin 200 jakeessa (esim. 2Sa 12:9; 24:11; 2Ku 7:1; 20:16; Jes 1:10; 2:3; 28:14; 38:4; Jer 1:4; 2:4; Hes 1:3; 6:1; Ho 1:1; Mi 1:1; Sak 9:1). Kun tämä ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 9:1:ssä, kreikan sanan lógos perässä on Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettuna (). Tämä pergamenttikäärö löytyi Juudean erämaassa sijaitsevasta Naḥal Ḥeveristä Kuolleenmeren läheltä Israelista, ja se on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 8:25:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan sanaa”, vaikka monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran sanaa” (ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 8:25).

Jehovan sanaa: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 16:32.

kastettiin viipymättä: Vanginvartija ja hänen perheensä olivat ei-juutalaisia, eivätkä he todennäköisesti tunteneet Raamatun perustotuuksia. Kannustettuaan heitä ”uskomaan Herraan Jeesukseen” Paavali ja Silas puhuivat heille ”Jehovan sanaa”, epäilemättä varsin perusteellisesti (Ap 16:31, 32). Se kosketti heitä syvästi, koska Ap 16:34:n mukaan vielä samana yönä he alkoivat ”uskoa – – Jumalaan”. Siksi heidät voitiin kastaa viipymättä. Kun Paavali ja Silas lähtivät Filippistä, Paavalin matkakumppani Luukas ei ollut heidän mukanaan, kuten Ap 16:40 osoittaa (ks. Ap 16:10, tutkimisviite). Hän pystyi ehkä jäämään Filippiin joksikin aikaa auttamaan uusia kristittyjä.

me: Apostolien teot on Ap 16:9:ään asti kirjoitettu yksinomaan kolmannessa persoonassa, ts. Luukas kirjoittaa vain siitä, mitä toiset sanoivat ja tekivät. Tässä Ap 16:10:ssä tyyli kuitenkin muuttuu, kun Luukas sisällyttää kertomukseen itsensä. Tästä eteenpäin hän käyttää monikon ensimmäistä persoonaa, me-muotoa, niissä kirjan osuuksissa, joissa hän ilmeisesti kulki Paavalin ja tämän matkakumppaneiden mukana. (Ks. Ap 1:1, tutkimisviite, ja ”Johdanto Apostolien tekoihin”.) Ensimmäisen kerran Luukas matkusti Paavalin kanssa vuoden 50 paikkeilla, kun he menivät Troaksesta Filippiin. Paavalin lähtiessä Filippistä Luukas ei kuitenkaan enää ollut hänen mukanaan. (Ap 16:10–17, 40.) (Ks. Ap 20:5; 27:1; tutkimisviitteet.)

virkailijat: Kreikan sana rhabdū́khos, kirjaimellisesti ’kepin kantaja’, tarkoitti roomalaisen viranomaisen avustajaa, jonka tehtävänä oli saattaa häntä julkisilla paikoilla ja panna täytäntöön hänen määräyksensä. Jotkin näiden virkailijoiden tehtävät muistuttivat poliisin tehtäviä, mutta he olivat tiukasti sidoksissa siihen viranomaiseen, jonka palveluksessa he olivat, ja heillä oli velvollisuus olla jatkuvasti hänen käytettävissään. He eivät ottaneet käskyjä tai pyyntöjä vastaan suoraan tavallisilta ihmisiltä vaan ainoastaan tuolta viranomaiselta. Roomalaiset käyttivät tällaisesta virkailijasta nimitystä lictor (liktori).

olemme roomalaisia: Ts. Rooman kansalaisia. Paavali ja ilmeisesti myös Silas olivat Rooman kansalaisia. Rooman lain mukaan kansalaisella oli aina oikeus asianmukaiseen oikeudenkäyntiin eikä häntä saanut koskaan rangaista julkisesti, ellei häntä ollut tuomittu. Rooman kansalaisuus takasi tiettyjä etuja ja oikeuksia kaikkialla imperiumin alueella. Kansalainen ei ollut provinssikaupunkien vaan Rooman lakien alainen. Ollessaan syytettynä hän saattoi kuitenkin hyväksyä sen, että hänen tapauksensa käsiteltiin paikallisten lakien mukaan, mutta lisäksi hänellä oli oikeus tulla kuulluksi roomalaisessa tuomioistuimessa. Jos häntä syytettiin rikoksesta, josta voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen, hänellä oli oikeus vedota keisariin. Apostoli Paavali saarnasi laajalti Rooman imperiumin alueella, ja Raamatussa kerrotaan kolmesta tilanteesta, joissa hän hyödynsi kansalaisoikeuksiaan. Tässä ensimmäisessä tapauksessa hän sanoi Filippin hallintoviranomaisille, että lyödessään häntä raipoilla he olivat loukanneet hänen oikeuksiaan. (Ks. Ap 22:25; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)

Vetoan keisariin: Tämä on kolmas Raamatussa mainittu tilanne, jossa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena (ks. Ap 16:37; 22:25; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta). Keisariin voitiin vedota joko tuomion julistamisen jälkeen tai milloin tahansa oikeudenkäynnin aikana. Festus ei vaikuttanut halukkaalta ratkaisemaan Paavalin tapausta itse, ja jos oikeudenkäynti olisi pidetty Jerusalemissa, oikeus tuskin olisi toteutunut. Siksi Paavali pyysi, että hänen asiansa käsiteltäisiin valtakunnan korkeimmassa tuomioistuimessa. Tällainen virallinen vetoomus voitiin nähtävästi joissain tapauksissa hylätä, esimerkiksi jos varas, merirosvo tai kapinan lietsoja oli tavattu itse teosta. Todennäköisesti tästä syystä Festus keskusteli ”neuvonantajiensa” kanssa ennen kuin hyväksyi vetoomuksen (Ap 25:12). Seuraavaksi Paavalin tapausta käsiteltiin Herodes Agrippa II:n vierailun aikana, jotta Festus saisi asiasta selvemmän kuvan ja hänellä olisi tarkempaa tietoa kirjoitettavaksi, kun hän siirtäisi Paavalin tapauksen ”majesteetille”, Nerolle (Ap 25:12–27; 26:32; 28:19). Vetoomuksensa ansiosta Paavali pääsi Roomaan, mihin hän oli aiemmin suunnitellut menevänsä (Ap 19:21). Jeesuksen profeetallinen lupaus ja enkelin sanoma, jonka Paavali sai myöhemmin, ilmaisevat, että Jumala ohjasi näitä tapahtumia (Ap 23:11; 27:23, 24).

roomalaista: Ts. Rooman kansalaista. Tämä on toinen Raamatussa mainituista kolmesta tilanteesta, joissa Paavali hyödynsi oikeuksiaan Rooman kansalaisena. Rooman viranomaiset eivät yleensä juuri puuttuneet juutalaisten asioihin. He alkoivat kuitenkin käsitellä Paavalin tapausta paitsi siksi, että hänen käyntinsä temppelissä synnytti mellakan, myös siksi, että hän oli Rooman kansalainen. Kansalaisuus takasi tiettyjä etuoikeuksia, jotka hyväksyttiin ja joita kunnioitettiin kaikkialla imperiumin alueella. Oli lainvastaista esimerkiksi sitoa tai piestä roomalaista, ellei häntä ollut tuomittu, sillä vain orjia sai kohdella tällä tavalla. (Ks. Ap 16:37; 25:11; tutkimisviitteet, joissa selitetään kahta muuta tilannetta.)