Apostolien teot 12:1–25
Tutkimisviitteet
Herodes: Ts. Herodes Agrippa I, Herodes Suuren pojanpoika. (Ks. sanasto.) Agrippa syntyi vuonna 10 eaa., ja hänet kasvatettiin ja koulutettiin Roomassa, missä hän ystävystyi keisariperheen jäsenten kanssa. Yksi heistä oli Gaius, joka tunnetaan paremmin nimellä Caligula ja josta tuli keisari vuonna 37 jaa. Pian sen jälkeen Caligula nimitti Agrippan Iturean, Trakonitiksen ja Abilenen kuninkaaksi. Myöhemmin Caligula liitti hänen hallintoalueeseensa vielä Galilean ja Perean. Agrippa oli Roomassa, kun Caligula murhattiin vuonna 41. Hänellä oli tiettävästi tärkeä osa salamurhaa seuranneen kriisin ratkaisemisessa. Hän osallistui toisen vaikutusvaltaisen ystävänsä Claudiuksen ja Rooman senaatin välisiin kireisiin neuvotteluihin. Ne johtivat siihen, että Claudius julistettiin keisariksi ja sisällissota vältettiin. Palkkioksi siitä, että Agrippa oli toiminut neuvotteluissa välittäjänä, Claudius antoi hänelle myös Juudean ja Samarian, jotka olivat olleet Rooman prokuraattorien alaisuudessa vuodesta 6 jaa. lähtien. Näin Agrippa alkoi hallita kuninkaana suunnilleen samaa aluetta kuin Herodes Suuri aikanaan. Agrippan hallintoalueen pääkaupunki oli Jerusalem, missä hän saavutti uskonnollisten johtajien suosion. Hänen kerrotaan noudattaneen tunnontarkasti juutalaisten lakia ja perinteitä esimerkiksi siten, että hän uhrasi temppelissä joka päivä ja luki Mooseksen lakia julkisesti. Lisäksi hänen sanotaan puolustaneen innokkaasti juutalaisten uskontoa. Vaikka hän väitti palvovansa Jumalaa, hän järjesti gladiaattoritaisteluja ja pakanallisia teatterinäytöksiä, mikä vei hänen väitteeltään pohjan. Agrippaa on kuvailtu petolliseksi, pinnalliseksi ja tuhlailevaksi. Hänen valtakautensa päättyi äkisti, kun Jehovan enkeli teloitti hänet (Ap 12:23). Tutkijoiden mukaan kuningas Herodes Agrippa I kuoli 54-vuotiaana vuonna 44, jolloin hän oli hallinnut Juudeaa kolme vuotta.
surmasi miekalla Jaakobin, Johanneksen veljen: Jaakob teloitettiin luultavasti vuonna 44. Hän oli 12 apostolista ensimmäinen, joka kuoli marttyyrina. Herodes valitsi Jaakobin ehkä siksi, että hänen tiedettiin olleen erityisen läheinen Jeesukselle, tai siksi, että hänet tunnettiin erittäin innokkaana apostolina. Todennäköisesti juuri innokkuutensa vuoksi hän ja hänen veljensä Johannes olivat saaneet lisänimen Boanerges, joka merkitsee ’ukkosenjyrinän poikia’ (Mr 3:17). Herodeksen raukkamaisen teon taustalla oli poliittiset motiivit, mutta hän ei onnistunut pysäyttämään hyvän uutisen leviämistä. Seurakunta kuitenkin menetti rakastetun apostolin ja rohkaisevan paimenen. Sana ”miekalla” voi viitata siihen, että Jaakob mestattiin.
happamattoman leivän juhlan aikana: Pesahia vietettiin 14. nisankuuta, ja seuraavana päivänä 15. nisankuuta alkoi happamattoman leivän juhla, joka kesti seitsemän päivää. (Ks. sanasto, ”Happamattoman leivän juhla”, ja liite B15.) Evankeliumien ja Apostolien tekojen lukuisat viittaukset eri juhla-aikoihin osoittavat, että juutalaiset noudattivat juutalaista kalenteria vielä Jeesuksen ja apostolien päivinäkin. Näiden juhla-aikojen perusteella voidaan päätellä Raamatun tapahtumien likimääräisiä ajankohtia. (Mt 26:2; Mr 14:1; Lu 22:1; Joh 2:13, 23; 5:1; 6:4; 7:2, 37; 10:22; 11:55; Ap 2:1; 12:3, 4; 20:6, 16; 27:9.)
Jehovan enkeli: Ks. Ap 5:19, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:7.
Pukeudu: Tai ”Vyöttäydy”. Tässä tarkoitetaan ilmeisesti sitä, että väljän alimmaisen vaatteen päälle kiedottiin kangaskaistale tai vyö. (Ks. Lu 12:35, tutkimisviite.)
Jehova lähetti enkelinsä: Sanat ”lähetti enkelinsä” tuovat mieleen Raamatun heprealaisista kirjoituksista samankaltaisia tilanteita, joissa joku pelastettiin. Esimerkiksi Da 3:28; 6:22:n mukaan Jumala ”lähetti enkelinsä” pelastamaan Danielin ja hänen ystävänsä. (Vrt. Ps 34:7; ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 12:11.)
Markuksen: Nimi tulee latinalaisesta nimestä Marcus. Markus oli Ap 12:12:ssa mainitun Johanneksen roomalainen lisänimi. Hänen äitinsä oli Maria, joka asui Jerusalemissa ja oli ensimmäisiä opetuslapsia. Johannes Markus oli ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10), ja he matkustivat yhdessä. Markus matkusti myös Paavalin ja muiden varhaisten kristittyjen lähetystyöntekijöiden kanssa (Ap 12:25; 13:5, 13; 2Ti 4:11). Tässä evankeliumissa ei mainita sen kirjoittajaa, mutta 100- ja 200-lukujen auktoriteetit pitivät sitä Markuksen kirjoittamana.
Marian taloon: Jerusalemin seurakunta kokoontui ilmeisesti yksityiskodissa, Johannes Markuksen äidin Marian luona. Maria on voinut olla suhteellisen varakas nainen, sillä talossa oli tilaa ”monille opetuslapsille” ja siellä työskenteli palvelustyttö (Ap 12:13). Lisäksi puhutaan ”Marian talosta” eikä mainita aviomiestä, joten hän oli ehkä leski.
Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi: Jeesuksen opetuslapsi, ”Barnabaan serkku” (Kol 4:10) ja Markuksen evankeliumin kirjoittaja (ks. Mr, kirjan nimi, tutkimisviite). Suomalainen nimi Johannes vastaa heprealaista nimeä Jehohanan eli Johanan, jonka merkitys on ’Jehova on osoittanut myötätuntoa’, ’Jehova on ollut armollinen’. Ap 13:5, 13:ssa tästä opetuslapsesta käytetään pelkästään nimeä Johannes, mutta tässä ja Ap 12:25; 15:37:ssä mainitaan myös hänen roomalainen lisänimensä Markus. Muualla Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa häntä sanotaan vain Markukseksi (Kol 4:10; 2Ti 4:11; Flm 24; 1Pi 5:13).
Se on hänen enkelinsä: ”Enkeliä” vastaavat heprean ja kreikan sanat merkitsevät molemmat ’sanansaattajaa’, ’viestinviejää’ (ks. Joh 1:51, tutkimisviite). Ne jotka puhuivat ”hänen [Pietarin] enkelistään”, arvelivat ehkä, että portilla oli häntä edustava enkelisanansaattaja. Ilmeisesti jotkut juutalaiset uskoivat, että jokaisella Jumalan palvelijalla oli oma enkeli, eräänlainen suojelusenkeli, mutta Raamattu ei suoranaisesti opeta näin. Jeesuksen opetuslapset kuitenkin tiesivät, että läpi historian enkelit olivat auttaneet Jumalan palvelijoita henkilökohtaisesti. Esimerkiksi Jaakob mainitsi ”enkelin, joka oli vapauttanut – – [hänet] kaikesta onnettomuudesta” (1Mo 48:16). Lisäksi puhuessaan opetuslapsistaan Jeesus sanoi: ”Heidän enkeleillään taivaassa on aina pääsy taivaassa olevan Isäni luo.” Tämä osoittaa, että enkelit ovat aktiivisesti kiinnostuneita jokaisesta Jeesuksen opetuslapsesta. (Ks. Mt 18:10, tutkimisviite.) Marian taloon kokoontuneet opetuslapset eivät varmasti ajatelleet, että Pietari itse olisi näyttäytynyt jonkinlaisessa enkelin hahmossa, ikään kuin hän olisi kuollut ja olisi nyt ollut henki. He tiesivät, mitä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sanotaan kuolleiden tilasta (Sr 9:5, 10).
Jehova: Useimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa on tässä sana ”Herra” ja sen edessä määräinen artikkeli (kreik. ho Kýrios). Kuten liitteessä C selitetään, on kuitenkin perusteita päätellä, että alun perin tässä jakeessa oli Jumalan nimi, joka myöhemmin korvattiin arvonimellä Herra. Siksi päätekstissä käytetään nimeä Jehova. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 12:17.)
Jaakobille: Hyvin todennäköisesti Jeesuksen velipuoli. Hän oli ehkä toiseksi vanhin Jeesuksen jälkeen, koska hänet mainitaan ensimmäisenä, kun luetellaan Marian neljä muuta poikaa: Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas (Mt 13:55; Mr 6:3; Joh 7:5). Jaakob oli silminnäkijänä vuoden 33 helluntaina, kun tuhannet juutalaiset, jotka olivat tulleet Jerusalemiin monista maista, ottivat hyvän uutisen vastaan ja menivät kasteelle (Ap 1:14; 2:1, 41). Tässä Ap 12:17:ssä Pietari kehotti opetuslapsia ”ilmoittamaan – – Jaakobille”, mitä oli tapahtunut, ja se osoittaa, että Jaakobilla oli tärkeä rooli Jerusalemin seurakunnassa. Ilmeisesti hän on myös sama Jaakob, joka mainitaan Ap 15:13; 21:18; 1Ko 15:7; Ga 1:19 (”Jaakob, Herran veli”); 2:9, 12:ssa ja joka kirjoitti omalla nimellään tunnetun raamatunkirjan (Ja 1:1; Ju 1).
jolla oli vastuullinen asema kuninkaan hovissa: Kirjaim. ”joka vastasi kuninkaan makuuhuoneesta”. Tällä miehellä oli ilmeisesti hyvin kunnioitettu asema, ja hänelle oli uskottu tärkeitä kuninkaan palatsiin ja henkilökohtaisiin asioihin liittyviä vastuutehtäviä.
Jehovan enkeli: Ks. Ap 5:19, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:23.
Jehovan sana: Ks. Ap 8:25, tutkimisviite; liite C3, johdanto; liite C3, Ap 12:24.
toimittaneet avustuksen: Tai ”osallistuneet palvelukseen toimittamalla avustuksen”. (Ks. Ap 11:29, tutkimisviite.)
Media
Kuvassa olevan kolikon lyötti noin vuonna 43–44 Herodes Agrippa I, jota sanotaan Ap 12:1:ssä ”kuningas Herodekseksi”. Sen toisella puolella näkyy keisari Claudiuksen pää ja toisella Claudiuksen ja Agrippa I:n sivuttaiset hahmot, ja siinä lukee Agrippan nimi. Claudiuksen edeltäjä ja veljenpoika keisari Caligula (joka hallitsi vuosina 37–41 ja jota ei mainita Raamatussa) nimitti Herodes Agrippa I:n kuninkaaksi vuonna 37. Myöhemmin Claudius laajensi hänen hallintoaluettaan. Herodes Agrippa I vainosi ankarasti varhaiskristillistä seurakuntaa; hän jopa teloitti Jaakobin ja vangitsi Pietarin (Ap 12:1–4). Herodes pysyi vallassa, kunnes Jehovan enkeli löi häntä niin että hän kuoli (Ap 12:21–23).