2. Samuelin kirja 19:1–43

19  Joabille ilmoitettiin: ”Kuningas itkee ja suree Absalomia.”+  Kun kaikki kuulivat, että kuningas suri poikaansa, voiton* tuoma ilo muuttui sinä päivänä murheeksi.  He palasivat sinä päivänä kaupunkiin+ kaikessa hiljaisuudessa niin kuin sotilaat, jotka häpeävät sitä, että he ovat paenneet taistelusta.  Kuningas peitti kasvonsa ja huusi jatkuvasti kovalla äänellä: ”Poikani Absalom! Absalom, poikani, poikani!”+  Silloin Joab meni taloon kuninkaan luo ja sanoi: ”Sinä olet tänään häpäissyt kaikki palvelijasi, jotka pelastivat tänä päivänä sinut sekä poikasi,+ tyttäresi,+ vaimosi ja sivuvaimosi.+  Sinä rakastat niitä, jotka vihaavat sinua, ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua. Olethan osoittanut tänään selvästi, että päällikkösi ja palvelijasi eivät merkitse sinulle mitään. Olen varma, että jos vain Absalom olisi tänään elossa ja kaikki me muut olisimme kuolleita, sinä olisit tyytyväinen.  Nouse nyt, mene ulos ja rauhoittele palvelijoitasi,* sillä vannon Jehovan kautta, että jos et mene ulos, ei yksikään mies jää luoksesi tänä yönä. Se olisi sinulle pahempaa kuin kaikki ne onnettomuudet, jotka ovat kohdanneet sinua nuoruudestasi tähän asti.”  Niinpä kuningas nousi ja istuutui kaupungin porttiin, ja kaikille ilmoitettiin: ”Kuningas istuu portissa.” Sitten kaikki tulivat kuninkaan eteen. Israelilaiset* sen sijaan olivat paenneet kukin kotiinsa.+  Kaikkiin Israelin heimoihin kuuluvat kiistelivät ja sanoivat: ”Kuningas pelasti meidät vihollistemme käsistä+ ja vapautti meidät filistealaisten vallasta, mutta nyt hän on paennut maasta Absalomin takia.+ 10  Absalom, jonka me voitelimme hallitsijaksemme,+ on kuollut taistelussa.+ Miksi ette nyt tee mitään tuodaksenne kuninkaan takaisin?” 11  Kuningas Daavid lähetti papeille, Sadokille+ ja Abjatarille,+ tämän viestin: ”Sanokaa Juudan vanhimmille:+ ’Miksi teidän pitäisi olla viimeisiä, jotka tuovat kuninkaan takaisin palatsiinsa? Kuninkaalle on kantautunut tänne hänen taloonsa tieto siitä, mitä koko Israelissa puhutaan. 12  Te olette veljiäni, te olette minun luutani ja lihaani.* Miksi teidän pitäisi olla viimeisiä, jotka tuovat kuninkaan takaisin?’ 13  Amasalle+ teidän tulee sanoa: ’Etkö sinä ole minun luutani ja lihaani? Rangaiskoon Jumala minua ankarasti, ellet sinä ole tästä lähtien armeijani päällikkö Joabin sijasta.’”+ 14  Näin hän voitti puolelleen kaikki Juudan miehet,* ja he lähettivät kuninkaalle viestin: ”Tule takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi.” 15  Kuningas lähti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan asukkaat tulivat Gilgaliin+ mennäkseen kuningasta vastaan ja saattaakseen hänet Jordanin yli. 16  Silloin Bahurimista oleva benjaminilainen Simei,+ Geran poika, kiirehti alas Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan, 17  ja hänen mukanaan oli 1 000 benjaminilaista miestä. Myös Saulin suvun palvelija Siba+ ja hänen 15 poikaansa ja 20 palvelijaansa ehtivät Jordanille ennen kuningasta. 18  Hän meni* kahlauspaikan yli hakeakseen kuninkaan perhekunnan ja tehdäkseen kaiken, mitä kuningas halusi. Mutta kun kuningas oli ylittämäisillään Jordanin, Geran poika Simei kumartui maahan hänen edessään. 19  Hän sanoi kuninkaalle: ”Herrani, älä pidä minua syyllisenä äläkä muistele, kuinka väärin palvelijasi teki+ sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Kuninkaan ei pidä miettiä sitä,* 20  sillä minä, palvelijasi, tiedän hyvin, että olen tehnyt syntiä. Siksi olen tänään ensimmäisenä koko Joosefin suvusta tullut alas herraani, kuningasta, vastaan.” 21  Serujan poika+ Abisai+ sanoi heti: ”Eikö Simei tulisi surmata? Hänhän kirosi Jehovan voideltua!”+ 22  Mutta Daavid sanoi: ”Mitä tämä teille kuuluu, te Serujan pojat?+ Miten te voitte tänään vastustaa minua? Pitäisikö ketään surmata tänään Israelissa? Enkö minä olekin tänään jälleen Israelin kuningas?” 23  Sitten kuningas sanoi Simeille: ”Sinä et kuole.” Lisäksi kuningas vannoi hänelle siitä valan.+ 24  Myös Saulin pojanpoika Mefiboset+ tuli alas kuningasta vastaan. Hän ei ollut hoitanut jalkojaan, siistinyt viiksiään eikä pessyt vaatteitaan kuninkaan lähdöstä aina siihen päivään asti, jona tämä palasi rauhassa. 25  Kun Mefiboset tuli Jerusalemiin* kuningasta vastaan, kuningas sanoi hänelle: ”Miksi et lähtenyt mukaani, Mefiboset?” 26  Tähän hän sanoi: ”Herrani, kuningas, palvelijani+ petkutti minua. Minä olin* näet sanonut: ’Satuloi aasini, niin että voin ratsastaa sillä ja mennä kuninkaan mukaan’, sillä olen vammautunut.*+ 27  Hän kuitenkin panetteli minua, palvelijaasi, herralleni, kuninkaalle.+ Mutta herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli, joten tee niin kuin hyväksi näet. 28  Herrani, kuningas, olisi voinut tuomita isäni koko suvun kuolemaan, ja silti sinä annoit palvelijallesi paikan niiden joukosta, jotka syövät pöydässäsi.+ Millä oikeudella minä siis voisin vaatia kuninkaalta enää mitään?” 29  Kuningas sanoi kuitenkin hänelle: ”Tästä ei tarvitse puhua enempää. Minä olen päättänyt, että sinun ja Siban tulee jakaa maa-alue.”+ 30  Tähän Mefiboset sanoi kuninkaalle: ”Hän saa ottaa sen vaikka kokonaan, nyt kun herrani, kuningas, on tullut rauhassa kotiin.” 31  Gileadilainen Barsillai+ tuli alas Rogelimista saattaakseen kuninkaan Jordanille. 32  Barsillai oli hyvin vanha, 80-vuotias, ja hän oli toimittanut kuninkaalle ruokaa, kun tämä oli Mahanaimissa,+ sillä hän oli erittäin rikas mies. 33  Kuningas sanoi Barsillaille: ”Tule Jordanin yli kanssani, niin saat minulta ruoan Jerusalemissa.”+ 34  Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: ”Mahtaako minulla enää olla elinaikaa* jäljellä niin paljon, että menisin kuninkaan kanssa ylös Jerusalemiin? 35  Olen nyt 80-vuotias.+ Osaanko erottaa hyvää huonosta? Pystynkö minä, palvelijasi, maistamaan, mitä syön ja juon? Voinko enää kuunnella mies- ja naislaulajien ääntä?+ Miksi siis minun pitäisi tulla ylimääräiseksi taakaksi herralleni, kuninkaalle? 36  Palvelijallesi riittää, että hän sai tuoda kuninkaan Jordanille. Miksi kuninkaan pitäisi palkita minut tällä tavalla? 37  Annathan minun, palvelijasi, palata ja kuolla kaupungissani lähellä isäni ja äitini hautapaikkaa.+ Tässä on kuitenkin palvelijasi Kimham.+ Hän voi tulla herrani, kuninkaan, kanssa joen yli, ja voit tehdä hänelle niin kuin hyväksi näet.” 38  Kuningas sanoi: ”Kimham tulee yli minun kanssani, ja minä teen hänelle niin kuin sinä hyväksi näet. Minä teen hyväksesi kaiken, mitä pyydät.” 39  Kaikki lähtivät ylittämään Jordania, ja kun kuningas meni yli, hän suuteli Barsillaita+ ja toivotti hänelle Jumalan siunausta. Sitten Barsillai palasi kotiin. 40  Kun kuningas meni yli Gilgaliin,+ Kimham meni yli hänen kanssaan. Kaikki Juudan asukkaat ja puolet israelilaisista veivät kuninkaan toiselle puolelle.+ 41  Sitten muut Israelin miehet tulivat kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Miksi veljemme, Juudan miehet, ottivat sinut vaivihkaa ja veivät sinut, perhekuntasi ja kaikki miehesi Jordanin yli?”+ 42  Kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: ”Koska kuningas on meille sukua.+ Miksi te olette suuttuneet tästä? Olemmeko me syöneet mitään kuninkaan kustannuksella, tai onko meille annettu lahjaa?” 43  Mutta Israelin miehet vastasivat Juudan miehille: ”Meille kuuluu kymmenen osaa kuninkaasta, joten meillä on Daavidiin suurempi oikeus kuin teillä. Miksi siis olette kohdelleet meitä halveksivasti? Eikö meidän olisi pitänyt olla ensimmäisiä, jotka tuovat kuninkaamme takaisin?” Juudan miesten sana kuitenkin painoi enemmän* kuin Israelin miesten.

Alaviitteet

Tai ”pelastuksen”.
Kirjaim. ”puhu palvelijoidesi sydämelle”.
Ts. Absalomin kannattajat.
Tai ”minun verisukulaisiani”.
Kirjaim. ”taivutti kaikkien Juudan miesten sydämen kuin yhden miehen”.
Tai mahd. ”He menivät”.
Tai ”panna sitä sydämelleen”.
Tai mahd. ”Jerusalemista”.
Kirjaim. ”Palvelijasi oli”.
Kirjaim. ”palvelijasi on rampa”.
Kirjaim. ”elinvuosieni päiviä”.
Kirjaim. ”oli ankarampi”.

Tutkimisviitteet

Media