24  Abraham oli hyvin iäkäs, ja Jehova oli siunannut häntä kaikessa.+ ²  Hän sanoi taloutensa vanhimmalle palvelijalle, joka hoiti kaikkea, mitä hänellä oli:+ ”Laitahan kätesi reiteni alle, ³  niin minä vannotan sinua Jehovan, taivaan ja maan Jumalan, kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä.+ ⁴  Sen sijaan sinun on mentävä minun maahani ja sukulaisteni+ luo ottamaan pojalleni Iisakille vaimo.” ⁵  Palvelija kuitenkin kysyi häneltä: ”Entä jos nainen ei tahdo tulla kanssani tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi takaisin siihen maahan, josta tulit?”+ ⁶  Abraham vastasi: ”Älä vain vie poikaani sinne.+ ⁷  Taivaan Jumala Jehova otti minut isäni kodista, sukulaisteni maasta,+ ja puhui kanssani ja vannoi minulle:+ ’Sinun jälkeläisillesi*+ minä annan tämän maan.’+ Hän lähettää enkelinsä edelläsi,+ ja sinä otat sieltä varmasti pojalleni vaimon.+ ⁸  Mutta ellei nainen tahdo tulla kanssasi, olet vapaa tästä valasta. Et kuitenkaan saa viedä poikaani sinne.” ⁹  Silloin palvelija laittoi kätensä isäntänsä Abrahamin reiden alle ja vannoi hänelle näin.+ ¹⁰  Palvelija otti mukaansa kymmenen isäntänsä kamelia ja kaikenlaista hyvää isännältään ja lähti Mesopotamiaan Nahorin kaupunkiin. ¹¹  Kaupungin ulkopuolella hän antoi kamelien laskeutua polvilleen kaivolla. Alkoi olla ilta, se aika, jolloin naiset tulivat ammentamaan vettä. ¹²  Hän sanoi: ”Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, vastaathan tänään pyyntööni ja osoita uskollista rakkautta isäntääni Abrahamia kohtaan. ¹³  Seison lähteellä, ja kaupungin miesten tyttäret ovat tulossa ammentamaan vettä. ¹⁴  Suo, että nuori nainen, jolle sanon: ’Laskisitko vesiruukkusi alas, jotta saisin juoda’, ja joka vastaa: ’Juo, ja minä juotan kamelisikin’, on se, jonka olet valinnut palvelijallesi Iisakille. Ilmaisethan minulle näin, että olet osoittanut isännälleni uskollista rakkautta.” ¹⁵  Jo ennen kuin hän oli lakannut puhumasta, paikalle tuli vesiruukku olallaan Rebekka, joka oli syntynyt Betuelille,+ Abrahamin veljen Nahorin+ vaimon Milkan+ pojalle. ¹⁶  Nuori nainen oli hyvin kaunis, neitsyt, jonka kanssa yksikään mies ei ollut maannut. Hän meni alas lähteelle, täytti vesiruukkunsa ja tuli takaisin ylös. ¹⁷  Palvelija juoksi heti häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minulle siemauksen vettä ruukustasi.” ¹⁸  Nainen sanoi: ”Juo, herrani.” Sitten hän laski nopeasti ruukkunsa kätensä varaan ja antoi palvelijan juoda. ¹⁹  Annettuaan hänen juoda hän sanoi: ”Minä ammennan vettä myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet tarpeekseen.” ²⁰  Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juomakaukaloon, juoksi kerta toisensa jälkeen kaivolle ja ammensi yhä uudelleen vettä kaikille miehen kameleille. ²¹  Kaiken aikaa mies katseli häntä hämmästyneenä sanomatta sanaakaan ja mietti, oliko Jehova antanut hänen matkansa onnistua vai ei. ²²  Kun kamelit olivat lakanneet juomasta, mies antoi hänelle puolen sekelin* painoisen kultaisen nenärenkaan ja kaksi kymmenen sekelin* painoista kultaista rannerengasta ²³  ja kysyi: ”Kerrohan minulle, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa tilaa, jotta voisimme yöpyä siellä?” ²⁴  Nainen vastasi: ”Olen Milkan ja Nahorin+ pojan Betuelin tytär.”+ ²⁵  Hän jatkoi: ”Meillä on sekä olkia että paljon rehua. Meillä on myös tilaa yöpyä.” ²⁶  Silloin mies polvistui ja heittäytyi kasvoilleen Jehovan eteen ²⁷  ja sanoi: ”Ylistetty olkoon Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, koska hän ei ole lakannut osoittamasta rakkautta* ja uskollisuutta isäntääni kohtaan. Jehova on ohjannut minut isäntäni veljien* kotiin.” ²⁸  Nuori nainen juoksi kotiin kertomaan näistä asioista. ²⁹  Rebekalla oli veli nimeltä Laban,+ ja Laban juoksi miehen luo ulos lähteelle. ³⁰  Kun hän oli nähnyt sisarellaan Rebekalla nenärenkaan ja rannerenkaat ja kuullut tältä, mitä mies oli sanonut, hän tuli miehen luo, joka seisoi edelleen kamelien luona lähteellä. ³¹  Hän sanoi heti: ”Tule, sinä Jehovan siunaama. Miksi seisot yhä täällä ulkona? Olen laittanut talon kuntoon ja valmistanut paikan kameleille.” ³²  Silloin mies tuli taloon, ja hän* riisui kameleilta valjaat ja antoi niille olkia ja rehua. Hän antoi myös vettä miehen ja hänen kanssaan olleiden miesten jalkojen pesemiseen. ³³  Mutta kun miehen eteen pantiin syötävää, hän sanoi: ”En syö ennen kuin olen kertonut asiani.” Silloin Laban sanoi: ”Kerro!” ³⁴  Mies sanoi: ”Olen Abrahamin palvelija.+ ³⁵  Jehova on siunannut isäntääni hyvin paljon ja tehnyt hänet erittäin varakkaaksi antamalla hänelle lampaita ja nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, mies- ja naispalvelijoita sekä kameleja ja aaseja.+ ³⁶  Lisäksi isäntäni vaimo Saara synnytti hänelle vanhaksi tultuaan pojan,+ ja tälle isäntäni antaa kaiken, mitä hänellä on.+ ³⁷  Isäntäni vannotti minua sanoen: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa niiden kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa asun.+ ³⁸  Ei, vaan sinun tulee mennä isäni kotiin ja sukuni+ luo, ja sinun on otettava sieltä pojalleni vaimo.’+ ³⁹  Kysyin kuitenkin isännältäni: ’Entä jos nainen ei tahdo lähteä mukaani?’+ ⁴⁰  Hän vastasi: ’Jehova, jonka edessä olen vaeltanut,+ lähettää enkelinsä+ sinun kanssasi ja antaa varmasti matkasi onnistua. Sinun on otettava pojalleni vaimo minun suvustani ja isäni kodista.+ ⁴¹  Olet vapaa minulle vannomastasi valasta, jos menet sukuni luo eivätkä he anna häntä sinulle. Silloin olet vapaa valastasi.’+ ⁴²  Kun tänään tulin lähteelle, sanoin: ’Jehova, isäntäni Abrahamin Jumala, jos annat matkani onnistua, niin tapahtuu näin: ⁴³  Kun seison lähteellä, joku nuori nainen+ tulee ammentamaan vettä ja minä sanon hänelle: ”Antaisitko minun juoda hieman vettä ruukustasi.” ⁴⁴  Jos hän vastaa minulle: ”Juo, ja minä ammennan vettä myös kameleillesi”, hän on se nainen, jonka Jehova on valinnut isäntäni pojalle.’+ ⁴⁵  Ennen kuin olin lakannut rukoilemasta hiljaa itsekseni, Rebekka tuli sinne ruukku olallaan, ja hän meni alas lähteelle ja alkoi ammentaa vettä. Minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda.’+ ⁴⁶  Hän laski nopeasti ruukkunsa olaltaan ja sanoi: ’Juo,+ ja minä juotan kamelisikin.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit. ⁴⁷  Sen jälkeen kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Nahorin ja Milkan pojan Betuelin tytär.’ Silloin minä panin renkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä.+ ⁴⁸  Sitten minä polvistuin ja heittäydyin kasvoilleni Jehovan eteen ja ylistin isäntäni Abrahamin Jumalaa Jehovaa,+ joka oli ohjannut minua voidakseni ottaa isäntäni veljen pojantyttären* hänen pojalleen. ⁴⁹  Kertokaa minulle, haluatteko osoittaa isäntääni kohtaan rakkautta* ja uskollisuutta. Jos ette, kertokaa sekin minulle tietääkseni, mitä tehdä.”*+ ⁵⁰  Laban ja Betuel vastasivat: ”Tämä on lähtöisin Jehovasta. Emme pysty vastaamaan sinulle myöntävästi emmekä kieltävästi.* ⁵¹  Tässä on Rebekka edessäsi. Ota hänet ja mene. Hän saa tulla isäntäsi pojan vaimoksi, niin kuin Jehova on puhunut.” ⁵²  Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui heti maahan Jehovan eteen. ⁵³  Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä ja vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi arvokkaita tavaroita myös hänen veljelleen ja äidilleen. ⁵⁴  Sen jälkeen hän ja hänen kanssaan olleet miehet söivät ja joivat ja olivat siellä yötä. Noustuaan aamulla hän sanoi: ”Lähettäkää minut matkaan isäntäni luo.” ⁵⁵  Tähän nuoren naisen veli ja äiti sanoivat: ”Annetaan nuoren naisen olla luonamme ainakin kymmenen päivää. Sen jälkeen hän voi lähteä.” ⁵⁶  Mies kuitenkin sanoi heille: ”Älkää pidätelkö minua, sillä Jehova on antanut matkani onnistua. Lähettäkää minut isäntäni luo.” ⁵⁷  He sanoivat: ”Kutsutaan nuori nainen ja kysytään sitä häneltä.” ⁵⁸  He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: ”Haluatko lähteä tämän miehen mukaan?” Hän vastasi: ”Haluan.” ⁵⁹  Silloin he lähettivät matkaan Rebekan*+ ja hänen imettäjänsä*+ sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet. ⁶⁰  He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Toivomme, että sinusta, sisaremme, tulee tuhansien ja taas tuhansien äiti* ja jälkeläisesi ottavat* haltuunsa heitä vihaavien portin.”*+ ⁶¹  Sen jälkeen Rebekka naispalvelijoineen nousi kamelien selkään ja lähti seuraamaan miestä. Niin palvelija otti Rebekan ja lähti matkaan. ⁶²  Iisak oli palannut Beer-Lahai-Roin+ suunnalta, sillä hän asui Negevin+ maassa. ⁶³  Illansuussa hän oli ulkona kävelemässä ja mietiskelemässä.+ Kun hän nosti katseensa, hän näki kameleja tulevan. ⁶⁴  Kun Rebekka nosti katseensa, hän huomasi Iisakin ja laskeutui nopeasti kamelin selästä. ⁶⁵  Sitten hän kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka kävelee tuolla meitä vastaan?” Palvelija vastasi: ”Se on isäntäni.” Silloin Rebekka verhoutui huntuun. ⁶⁶  Palvelija kertoi sitten Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt. ⁶⁷  Sen jälkeen Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan+ ja otti hänet näin vaimokseen. Iisak alkoi rakastaa häntä+ ja sai lohdutusta menetettyään äitinsä.+