Luukas 18:1–43
18 Sitten hän kertoi heille vertauksen osoittaakseen, että heidän tuli aina rukoilla eikä koskaan luovuttaa.+
2 Hän sanoi: ”Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä.
3 Siinä kaupungissa oli myös leski, joka kävi hänen luonaan yhä uudelleen ja sanoi: ’Huolehdi siitä, että minun ja vastapuoleni välinen asia ratkaistaan oikeudenmukaisesti.’
4 Jonkin aikaa tuomari oli haluton auttamaan, mutta myöhemmin hän sanoi itsekseen: ’Vaikka en pelkää Jumalaa enkä kunnioita ihmistä,
5 niin koska tämä leski aiheuttaa minulle jatkuvasti vaivaa, minä huolehdin siitä, että häntä kohdellaan oikeudenmukaisesti, jottei hän vähän väliä tule ja uuvuta minua loppuun vaatimuksillaan.’”*+
6 Sitten Herra sanoi: ”Kuulkaa, mitä tuomari sanoi, vaikka hän oli epäoikeudenmukainen!*
7 Eikö sitten Jumala varmasti huolehdi siitä, että hänen valittunsa, jotka huutavat häntä avukseen päivin ja öin,+ saavat oikeutta, samalla kun hän on kärsivällinen heitä kohtaan?+
8 Minä sanon teille: hän huolehtii siitä, että he saavat oikeutta pikaisesti. Kun Ihmisen Poika saapuu, löytääkö hän kuitenkaan tällaista uskoa maan päältä?”
9 Muutamille, jotka uskoivat toimivansa oikein* ja väheksyivät muita, hän kertoi myös seuraavan vertauksen:
10 ”Kaksi miestä meni ylös temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen veronkantaja.
11 Fariseus seisoi ja alkoi rukoilla itsekseen: ’Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin kaikki muut – kiristäjät, petolliset,* avionrikkojat – enkä myöskään niin kuin tuo veronkantaja.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan kymmenykset kaikesta, mitä hankin itselleni.’+
13 Mutta veronkantaja, joka seisoi jonkin matkan päässä, ei rohjennut edes nostaa katsettaan taivasta kohti vaan löi toistuvasti rintaansa ja sanoi: ’Oi Jumala, ole armollinen* minulle syntiselle.’+
14 Minä sanon teille: hän meni alas kotiinsa ja oli Jumalan silmissä oikeamielisempi* kuin fariseus,+ koska jokainen, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, mutta se, joka nöyrtyy, korotetaan.”+
15 Ihmiset toivat hänen luokseen myös pieniä lapsiaan, jotta hän koskettaisi näitä, mutta sen nähdessään opetuslapset alkoivat nuhdella tuojia.+
16 Jeesus kutsui kuitenkin pienet lapset luokseen ja sanoi: ”Antakaa lasten tulla minun luokseni älkääkä yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu heidän kaltaisilleen.+
17 Minä vakuutan teille: se, joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, ei missään tapauksessa pääse sinne.”+
18 Eräs korkea-arvoinen mies kysyi häneltä: ”Hyvä Opettaja, mitä minun täytyy tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?”+
19 Jeesus sanoi hänelle: ”Miksi sanot minua hyväksi? Kukaan ei ole hyvä paitsi yksi, Jumala.+
20 Sinä tunnet käskyt: älä tee aviorikosta,+ älä murhaa,+ älä varasta,+ älä todista väärin,+ kunnioita isääsi ja äitiäsi.”+
21 Silloin mies sanoi: ”Kaikkia näitä olen noudattanut nuoruudesta lähtien.”
22 Sen kuultuaan Jeesus sanoi hänelle: ”Yksi sinulta vielä puuttuu: myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla tulee olemaan aarre taivaassa, ja tule minun seuraajakseni.”+
23 Kun mies kuuli tämän, hän tuli syvästi murheelliseksi, sillä hän oli erittäin rikas.+
24 Jeesus katsoi häneen ja sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on rahaa, mennä Jumalan valtakuntaan!+
25 Oikeastaan kamelin on helpompi mennä ompeluneulan silmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”+
26 Ne jotka kuulivat tämän, sanoivat: ”Kuka sitten voi pelastua?”+
27 Hän sanoi: ”Se, mikä on mahdotonta ihmisille, on mahdollista Jumalalle.”+
28 Pietari kuitenkin sanoi: ”Mehän olemme jättäneet sen, mitä meillä oli, ja seuranneet sinua!”+
29 Jeesus sanoi heille: ”Minä vakuutan teille: ei ole ketään, joka on jättänyt talon tai vaimon tai veljiä tai vanhemmat tai lapsia Jumalan valtakunnan takia+
30 ja joka ei saa tänä aikana monta kertaa enemmän ja tulevana aikakautena* ikuista elämää.”+
31 Sitten hän otti 12 apostolia erilleen ja sanoi heille: ”Olemme menossa ylös Jerusalemiin, ja kaikki, mikä profeettojen välityksellä on kirjoitettu Ihmisen Pojasta, tulee toteutumaan.+
32 Hänet esimerkiksi luovutetaan muihin kansoihin kuuluville,+ häntä pilkataan+ ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään.+
33 Ruoskittuaan häntä he tappavat hänet,+ mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.”+
34 He eivät kuitenkaan tajunneet tätä lainkaan, sillä näiden sanojen merkitys oli kätketty heiltä, eivätkä he ymmärtäneet sitä, mitä sanottiin.
35 Kun Jeesus sitten oli lähestymässä Jerikoa, eräs sokea mies istui tien vieressä kerjäämässä.+
36 Koska mies kuuli ihmisjoukon kulkevan ohi, hän alkoi kysellä, mitä tapahtui.
37 Hänelle kerrottiin: ”Jeesus Nasaretilainen on menossa ohi!”
38 Silloin hän huusi: ”Jeesus, Daavidin Poika, ole minulle armollinen!”
39 Edellä kulkevat alkoivat nuhdella häntä, ja he käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi yhä kovemmin: ”Daavidin Poika, ole minulle armollinen!”
40 Silloin Jeesus pysähtyi ja käski tuoda miehen luokseen. Kun hän oli tullut lähelle, Jeesus kysyi häneltä:
41 ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Hän sanoi: ”Herra, anna minun saada näköni takaisin.”
42 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Saat näkösi takaisin. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.”+
43 Samassa hän sai näkönsä takaisin, ja hän alkoi seurata Jeesusta+ ja kiittää Jumalaa. Myös kaikki, jotka näkivät sen, ylistivät Jumalaa.+
Alaviitteet
^ Tai ”rusikoi minua loppuun”.
^ Tai ”olevansa vanhurskaita”.
^ Tai ”epävanhurskaat”.
^ Tai ”suosiollinen”.
^ Tai ”oli vanhurskaampi”.
