Psalmit 82:1–8

Asafin sävelmä. 82  Jumala* asettuu Jumalallisen*+ kokoukseen,+jumalien* keskellä hän tuomitsee:+   ”Kuinka kauan te vielä tuomitsette väärin+ja osoitatte puolueellisuutta jumalattomien hyväksi?*+ Sela.   Olkaa tuomareita alhaisen hyväksi ja isättömän pojan hyväksi.+Tehkää oikeutta ahdistetulle ja vähävaraiselle.+   Avatkaa alhaiselle ja köyhälle pääsy turvaan,+vapauttakaa heidät jumalattomien kädestä.”+   He eivät ole tienneet eivätkä he ymmärrä,+pimeydessä he vaeltavat;+kaikkia maan perustuksia horjutetaan.+   ”Minä olen sanonut: ’Te olette jumalia,*+ja te kaikki olette Korkeimman poikia.+   Totisesti te kuolette niin kuin ihmiset* kuolevat,+ja te kaadutte kuin kuka tahansa ruhtinaista!’”+   Nouse, oi Jumala*, tuomitse maa,+sillä sinunhan tulee ottaa* haltuusi kaikki kansakunnat.+

Alaviitteet

”Jumala”. Hepr. ʼElo·himʹ.
Tai ”Jumalan”. Hepr. ʼEl; LXXVg(iuxta LXX): ”jumalien”; Sy: ”enkelien”.
Tai ”jumalankaltaisten”. Hepr. ʼelo·himʹ; LXXVgc: ”jumalien”; Sy: ”enkelien”; T: ”tuomarien”.
Kirjm. ”ja kohotatte jumalattomien kasvoja”.
Tai ”jumalankaltaisia”. Hepr. ʼelo·himʹ; kreik. the·oiʹ; syyr. daʼ·la·hin; lat. dii; T: ”kuin enkeleitä”.
Tai ”niin kuin ihminen [kuolee]”. Hepr. keʼa·damʹ. Ks. 1Mo 1:26: ”ihminen”, alav.
”Jumala”. Hepr. ʼElo·himʹ.
Tai ”sinähän otat”.