Psalmit 58:1–11
Johtajalle. ”Älä tuhoa.” Daavidin. Miktam*.
58 Voitteko tosiaan äänettömyydellä puhua vanhurskaudesta?+Voitteko tuomita oikeamielisesti, oi te ihmisten* pojat?+
2 Kuinka paljon te sen sijaan sydämestänne harjoitattekaan maassa suoranaista epävanhurskautta,+valmistatte tietä käsienne väkivallalle!+
3 Jumalattomat ovat olleet luopuneita kohdusta asti,+he ovat harhailleet äidinkohdusta lähtien;he puhuvat valheita.+
4 Heidän myrkkynsä on kuin käärmeen myrkky,+he ovat kuuroja kuin kobra, joka tukkii korvansa,+
5 joka ei kuuntele lumoojien ääntä,+vaikka joku viisas kietoo loitsuilla.*+
6 Oi Jumala, iske hampaat heidän suustaan.+Murskaa harjakkaiden nuorten leijonien leukaluut, oi Jehova.
7 Liuetkoot he kuin vesiin, jotka menevät menojaan;+jännittäköön hän jousen ampuakseen nuolensa heidän luhistuessaan.+
8 Hän kulkee* kuin etana, joka sulaa pois*;naisen kuolleen sikiön tavoin he eivät aurinkoa näe.+
9 Ennen kuin patanne tuntevat sytytetyn piikkipensaan,+vie hän kuin myrskytuuli pois niin tuoreen kuin palavankin.+
10 Vanhurskas iloitsee, koska hän on nähnyt koston.+Hän antaa askeleittensa* kylpeä jumalattoman veressä.+
11 Ja ihmiset sanovat:+ ”Totisesti vanhurskaalla on hedelmää.+Totisesti on Jumala, joka tuomitsee* maan päällä.”+
Alaviitteet
^ Ks. liite 7A, jossa käsitellään kobrien reagoimista ääneen.
^ Tai ”He kulkevat”.
^ Tai ”joka jättää limavanan”.
^ Tai ”jalkojensa”.
^ ”joka tuomitsee”. Hepr. šo·fetimʹ, mon. sanan ʼElo·himʹ ’Jumala’ mukaisesti, joka on monikossa ilmaisemassa ylhäisyyttä ja suuruutta; LXXSyVg(iuxta LXX) kääntävät partisiipin yksikölliseksi: ”joka tuomitsee heitä”.
