Psalmit 147:1–20

147  Ylistäkää Jahia,*+sillä on hyvä antaa sävelmän soida Jumalallemme,+sillä se on miellyttävää – ylistäminen on sopivaa.+   Jehova rakentaa Jerusalemia,+Israelin karkotetut hän tuo yhteen.+   Hän parantaa+ ne, joiden sydän on särkynyt,+ja sitoo heidän kipeät kohtansa.+   Hän laskee tähtien luvun,+hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.+   Meidän Herramme* on suuri ja runsasvoimainen,+hänen ymmärryksensä on mittaamaton.+   Jehova antaa huojennusta sävyisille,+hän alentaa jumalattomat maahan.+   Laulakaa Jehovalle vastaus kiitoksin,+esittäkää Jumalallemme sävelmää harpulla,+   hänelle, joka peittää taivaan pilvillä,+joka valmistaa sateen maata varten,+joka panee vuoret versomaan vihreää ruohoa.+   Eläimille hän antaa niiden ruoan,+korpin pojille, jotka huutavat jatkuvasti.+ 10  Hän ei ihastu hevosen väkevyyteen,+eikä hän mielisty miehen* jalkoihin.*+ 11  Jehova mielistyy häntä pelkääviin,+niihin, jotka odottavat hänen rakkaudellista huomaavaisuuttaan.+ 12  Kiitä Jehovaa,+ oi Jerusalem.Ylistä Jumalaasi, oi Siion.+ 13  Sillä hän on tehnyt porttiesi salvat vahvoiksi,hän on siunannut poikasi sinun keskelläsi.+ 14  Hän tuo rauhan alueellesi,+parhaalla vehnällä* hän ravitsee sinua jatkuvasti.+ 15  Hän lähettää sanomansa maahan,+hänen sanansa kulkee nopeasti. 16  Hän antaa lunta kuin villaa,+kuuraa hän sirottelee niin kuin tuhkaa.+ 17  Hän heittelee jäätään kuin murusia.+Kuka voi kestää hänen pakkastaan?+ 18  Hän lähettää sanansa+ ja sulattaa ne.Hän panee tuulensa* puhaltamaan;+vedet valuvat. 19  Hän kertoo sanansa Jaakobille,+säännöksensä+ ja oikeudelliset päätöksensä Israelille.+ 20  Hän ei ole tehnyt niin millekään muulle kansakunnalle,+ja hänen oikeudellisia päätöksiään ne eivät ole tunteneet.*+Ylistäkää Jahia!+

Alaviitteet

Ks. 104:35, alav.
”Meidän Herramme”. Hepr. ʼAdō·nēʹnu, sanan ʼA·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä. Sanaan liittyvät adjektiivit ”suuri” ja ”runsasvoimainen” ovat hepreassa yksikössä.
Tai ”jalkojen nopeuteen”.
”miehen”. Hepr. ha·ʼišʹ.
Kirjm. ”vehnän rasvalla”.
tuulensa”. Hepr. ru·ḥōʹ; kreik. pneuʹma; lat. spiritus. Vrt. 146:4: ”henkensä”, alav.; 1Mo 1:2: ”voima”, alav.
”eikä hän ole ilmoittanut niille oikeudellisia päätöksiään”, TLXXSyVg(iuxta LXX).