Sata vuotta sitten miljoonat nuoret miehet lähtivät turvallisista kotioloista sotaan. He lähtivät täynnä intoa, isänmaallisuuden hyökyaallon ajamina. Eräs amerikkalainen vapaaehtoinen kirjoitti vuonna 1914: ”Olen onnellinen ja odotan innokkaasti tulevia suurenmoisia päiviä.”

Pian heidän intonsa muuttui kuitenkin katkeruudeksi. Kukaan ei osannut ennustaa, että nuo valtavat armeijat juuttuisivat vuosikausiksi Belgian ja Ranskan liejuisille sotakentille. Siihen aikaan tuota sotaa kutsuttiin ”suureksi sodaksi”. Nykyään se tunnetaan ensimmäisenä maailmansotana.

Ensimmäistä maailmansotaa voi hyvällä syyllä kutsua suureksi uhrien lukumäärän perusteella. Joidenkin arvioiden mukaan noin 10 miljoonaa kaatui ja 20 miljoonaa haavoittui. Lisäksi sodan syttyminen oli seurausta suurista virheistä. Euroopan valtiomiehet eivät pystyneet estämään valtioiden välisiä jännitteitä laajentumasta maailmanlaajuiseksi konfliktiksi. Merkittävintä lienee kuitenkin se, että ”suuri sota” jätti suuria arpia. Tuo sota muutti maailman, ja sen aiheuttamat muutokset vaikuttavat vielä tänäkin päivänä.

Ensimmäinen maailmansota syttyi virhearvioiden vuoksi. Euroopan johtajat olivat kuin ”unissakävelijöiden sukupolvi, joka pahaa aavistamatta horjahti suoraan perikadon kuiluun vuoden 1914 huolettomana kesänä”, kerrotaan teoksessa The Fall of the Dynasties—The Collapse of the Old Order 1905–1922.

Itävalta-Unkarin arkkiherttuan salamurha syöksi muutamassa viikossa Euroopan suurvallat sotaan, jota ne eivät halunneet. Saksan valtakunnankanslerilta kysyttiin joitakin päiviä sotatoimien alkamisen jälkeen: ”Miten kaikki oikein tapahtui?” Hän vastasi surullisena: ”Kunpa vain tietäisinkin.”

Euroopan johtajilla, joiden kohtalokkaat päätökset johtivat sodan alkamiseen, ei ollut aavistustakaan seurauksista. Taisteluhaudoissa oleville sotilaille todellisuus valkeni kuitenkin nopeasti. Valtiomiehet olivat tuottaneet heille pettymyksen, papit olivat johtaneet heidät harhaan, ja heidän omat kenraalinsa olivat pettäneet heidät. Kuinka niin?

Valtiomiehet lupasivat, että sota avaisi tien uuteen ja parempaan maailmaan. Saksan valtakunnankansleri julisti: ”Me taistelemme rauhanajan teollisuutemme saavutusten, loistavan menneisyytemme perinnön sekä tulevaisuutemme puolesta.” Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson lanseerasi iskulauseen, jonka mukaan sota tekisi ”maailmasta turvallisen demokratialle”. Britanniassa ajateltiin, että se olisi ”sota sotien lopettamiseksi”. He olivat kaikki väärässä.

Papit tukivat sotaa innokkaasti. Kirjassa The Columbia History of the World sanotaan: ”Jumalan sanan suojelijat johtivat sotakuoroa. Totaalinen sota alkoi merkitä totaalista vihaa.” Kirkonmiehet pikemminkin lietsoivat vihan liekkejä kuin tukahduttivat niitä. ”Papit eivät pystyneet asettamaan kristillistä uskoa kansallisuuden edelle, eivätkä useimmiten edes halunneet tehdä niin”, todetaan teoksessa A History of Christianity. ”Enemmistö valitsi helpoimman tien ja samaisti kristinuskon isänmaallisuuteen. Kaikkien kirkkokuntien sotilaita kannustettiin tappamaan toisiaan Vapahtajan nimessä.”

Kenraalien lupaukset nopeasta ja helposta voitosta eivät toteutuneet. Pian vastapuolten armeijat päätyivät uuvuttavaan pattitilanteeseen. Sen jälkeen miljoonat sotilaat kärsivät olosuhteista, jotka olivat erään historioitsijan mukaan ”kenties julmin laajamittainen fyysinen ja psyykkinen koettelemus, minkä ihmiset ovat joutuneet kestämään”. Tyrmistyttävistä tappioista huolimatta kenraalit syöksivät sotilaansa päin piikkilankaesteitä ja konekivääritulta. Ei siis ole ihme, että rintamilla puhkesi laajoja kapinoita.

Miten ensimmäinen maailmansota vaikutti yhteiskuntaan? Eräässä historiateoksessa lainataan veteraania, joka sanoi: ”Sota – – tärveli kokonaisen sukupolven mielen ja moraalin.” Sodan jälkimainingeissa katosi jopa imperiumeja. Tuosta järkyttävästä konfliktista alkoi ihmiskunnan verisin vuosisata. Vallankumouksista ja mielenosoituksista tuli miltei arkipäivää.

Miksi ensimmäinen maailmansota mullisti maailman? Oliko se vain suurten virheiden summa? Paljastavatko vastaukset näihin kysymyksiin jotain tulevaisuudestamme?