Synnyin Santo Domingossa Dominikaanisessa tasavallassa nuorimpana neljästä lapsesta. Vanhempani olivat saaneet hyvän koulutuksen, ja he halusivat lapsilleen rakentavan kasvuympäristön. Neljä vuotta ennen syntymääni he tapasivat mormonien lähetyssaarnaajia. Koska noiden nuorten miesten siisteys ja hyvä käytös tekivät heihin vaikutuksen, he päättivät pian saaren ensimmäisten perheiden joukossa liittyä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.

Varttuessani pidin mormonikirkon järjestämästä vapaa-ajantoiminnasta ja arvostin sitä, että siellä tähdennettiin perhe-elämän ja moraaliarvojen merkitystä. Tunsin ylpeyttä siitä, että olin mormoni, ja otin tavoitteekseni tulla lähetyssaarnaajaksi.

Ollessani 18-vuotias perheemme muutti Yhdysvaltoihin, jotta minulla olisi mahdollisuus saada tasokasta yliopistokoulutusta. Noin vuotta myöhemmin tätini ja hänen miehensä, jotka ovat Jehovan todistajia, tulivat käymään luonamme Floridassa. He pyysivät meitä mukaansa konventtiin, jossa tarkasteltiin Raamattua. Minuun teki vaikutuksen se, että kaikki etsivät mainitut raamatunkohdat ja tekivät muistiinpanoja, ja niinpä minäkin pyysin saada kynän ja paperia.

Konventin jälkeen täti ja hänen miehensä ehdottivat, että koska olin kiinnostunut lähetystyöstä, he voisivat auttaa minua saamaan tietoa Raamatusta. Se tuntui minusta hyvältä ajatukselta, sillä tuohon aikaan Mormonin Kirja oli minulle tutumpi kuin Raamattu.

Puhelimitse käymiemme raamatullisten keskustelujen aikana täti ja hänen miehensä aina kannustivat minua vertaamaan uskonkäsityksiäni siihen, mitä Raamattu opettaa. He halusivat minun itse varmistuvan totuudesta.

 Olin hyväksynyt monet mormonien opit, vaikken ollut varma, sopivatko ne yhteen Raamatun kanssa. Täti lähetti minulle Jehovan todistajien julkaiseman Herätkää!-lehden 8.11.1995, jossa oli pari mormoneja käsittelevää kirjoitusta. Yllätyin huomatessani, että monet mormonien opit olivat minulle vieraita, ja siksi tarkastin kirkkomme viralliselta verkkosivustolta, pitivätkö Herätkää!-lehden tiedot paikkansa. Näin tosiaan oli, ja sain niille vahvistuksen myös käydessäni mormonien museoissa Utahissa.

Olin aina uskonut, että Mormonin Kirja ja Raamattu täydentävät toisiaan, mutta kun aloin perusteellisemmin lukea Raamattua, huomasin joidenkin mormonien oppien ja Raamatun lausuntojen olevan keskenään ristiriidassa. Raamattu esimerkiksi sanoo Hesekielin 18:4:ssä, että sielu kuolee. Mormonin Kirjassa puolestaan todetaan Alman 42:9:ssä: ”Sielu ei koskaan voinut kuolla.”

Opillisten erojen lisäksi minua häiritsivät mormonien edistämät kansallismieliset ajatukset. Mormoneille opetetaan muun muassa, että Eedenin puutarha sijaitsi Jacksonin piirikunnassa Missourin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Lisäksi kirkon profeetat sanovat, että kun ”Jumalan valtakunta ottaa vallan, Yhdysvaltojen lippu tulee liehumaan ylväänä ja puhtaana vapauden ja yhtäläisten oikeuksien lipputangossa”.

Aprikoin, miten synnyinmaani – tai mikä hyvänsä muu maa – sopisi tähän tulevaisuudenkuvaan. Otin asian puheeksi saadessani yhtenä iltana puhelinsoiton eräältä nuorelta mormonilta, jota koulutettiin parhaillaan lähetyssaarnaajaksi. Kysyin häneltä suoraan, olisiko hän valmis taistelemaan toisia mormoneja vastaan, jos hänen maansa ja heidän maansa olisivat keskenään sodassa. Yllätyksekseni hän vastasi myöntävästi! Paneuduin kirkkoni oppeihin tarkemmin ja keskustelin sen vastuullisten johtajien kanssa. Minulle sanottiin, että vastaukset kysymyksiini olivat vielä osittain hämärän peitossa mutta paljastuisivat aikanaan valon kirkastuessa.

Selitykseen pettyneenä tutkin lähemmin itseäni ja mietin, miksi halusin tulla mormonien lähetyssaarnaajaksi. Tajusin, että lähetystyö kiehtoi minua siinä missä mikä tahansa muukin humanitaarinen työ. Minuun vetosi myös se, että lähetystyö toisi minulle yhteisön arvostuksen. Jumalasta en oikeastaan tiennyt kovin paljon. Vaikka olin monesti silmäillyt Raamattua, en ollut ymmärtänyt sen todellista arvoa eikä minulla ollut käsitystä siitä, mikä on Jumalan tarkoitus maan ja ihmiskunnan suhteen.

Tutkiessani Raamattua Jehovan todistajien kanssa sain tietää muun muassa, mikä on Jumalan nimi, mitä kuolemassa tapahtuu ja mikä on Jeesuksen osa Jumalan tarkoituksen täyttymisessä. Opin viimeinkin tuntemaan tämän suurenmoisen kirjan, ja minusta oli hienoa kertoa oppimistani totuuksista toisille. Olin aina tiennyt Jumalan olevan olemassa, mutta nyt hänestä tuli paras ystäväni, jolle saatoin puhua rukouksessa. Minut kastettiin Jehovan todistajaksi 12. heinäkuuta 2004, ja puoli vuotta myöhemmin aloin toimia kokoaikaisena sananpalvelijana.

Työskentelin viisi vuotta Jehovan todistajien maailmankeskuksessa Brooklynissa New Yorkissa. Minusta oli mahtavaa olla mukana valmistamassa Raamattuja ja raamatullisia julkaisuja, jotka hyödyttävät miljoonia ihmisiä kautta maailman. Kerron toisille edelleen Jumalasta ja saan siitä paljon iloa.