JEESUS heijasti maan päällä ollessaan täydellisesti taivaallisen Isänsä persoonallisuutta ja toimintatapoja. Hän sanoi: ”En tee mitään omasta aloitteestani, vaan puhun näitä asioita niin kuin Isä on minua opettanut. – – minä aina teen sitä, mikä on hänelle mieluista.” (Johannes 8:28, 29; Kolossalaisille 1:15.) Kun kiinnitämme huomiota siihen, miten Jeesus oli kanssakäymisissä naisten kanssa ja miten hän suhtautui heihin, voimme ymmärtää, mitä Jumala ajattelee naisista ja mitä hän odottaa heiltä.

Jotkut tutkijat ovat sanoneet evankeliumien perusteella, että Jeesuksen näkemys naisista oli suorastaan kumouksellinen. Miksi näin voidaan sanoa? Ja mikä tärkeämpää, helpottavatko hänen opetuksensa naisten elämää vielä nykyäänkin?

Jeesus ei pitänyt naisia sukupuoliobjekteina. Jotkut juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat sitä mieltä, että kanssakäyminen vastakkaisen sukupuolen kanssa saattoi johtaa vain  himojen heräämiseen. Koska naiset aiheuttivat tällaisen pelätyn kiusauksen, heidän ei sallittu puhua miesten kanssa julkisilla paikoilla eikä liikkua ulkona ilman päänpeitettä. Jeesus sitä vastoin neuvoi miehiä pitämään omat lihalliset halunsa hallinnassa ja kohtelemaan naisia arvokkaasti sen sijaan, että nämä eristettäisiin sosiaalisesta elämästä kokonaan (Matteus 5:28).

Lisäksi Jeesus sanoi: ”Joka eroaa vaimostaan ja menee naimisiin toisen kanssa, se tekee aviorikoksen häntä kohtaan.” (Markus 10:11, 12.) Näin hän osoitti, ettei hän hyväksynyt vallalla olevaa rabbien opetusta, jonka mukaan mies sai erota vaimostaan ”millä perusteella tahansa” (Matteus 19:3, 9). Sellainen ajatus, että aviorikos oli vaimon pettämistä, oli täysin vieras useimmille juutalaisille, sillä rabbit olivat opettaneet, ettei mies voinut koskaan pettää vaimoaan – ainoastaan nainen saattoi olla uskoton! Erään Raamatun selitysteoksen mukaan ”Jeesus paransi naisten asemaa ja kohotti heidän arvoaan osoittaessaan, että aviomiehellä oli samat moraaliset velvollisuudet kuin vaimollakin”.

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Jehovan todistajien kristillisissä seurakunnissa naiset ovat kokouksissa vapaasti kanssakäymisissä miesten kanssa. Heidän ei kuitenkaan tarvitse pelätä sopimattomia katseita eikä liiallista tuttavallisuutta, sillä kristityt miehet pyrkivät kohtelemaan ”vanhempia naisia kuin äitejä, nuorempia naisia kuin sisaria kaikessa siveellisessä puhtaudessa” (1. Timoteukselle 5:2).

Jeesus varasi aikaa naisten opettamiseen. Rabbien opetusten vuoksi naiset pidettiin yleensä tietämättömyydessä, mutta Jeesus sitä vastoin opetti heitä ja kannusti heitä ilmaisemaan ajatuksiaan. Suomalla Marialle ilon saada opetusta hän osoitti, että naisen paikka ei ole ainoastaan keittiössä (Luukas 10:38–42). Hänen opetuksestaan hyötyi myös Marian sisar Martta, mikä käy ilmi Martan vastauksista Jeesuksen kysymyksiin Lasaruksen kuoleman jälkeen (Johannes 11:21–27).

Naisten ajatuksilla oli merkitystä Jeesukselle. Siihen aikaan useimmat juutalaisnaiset uskoivat, että onnellisuuden avain oli olla kunnollisen pojan – jos suinkin mahdollista profeetan – äiti. Kun eräs nainen huudahti: ”Onnellinen on se kohtu, joka on kantanut sinut”, Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen ja osoitti, mikä oli vielä parempaa: hengellisyys (Luukas 11:27, 28). Näin hän tarjosi naisille jotain enemmän kuin oli heidän perinteinen roolinsa (Johannes 8:32).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Naisten ajatukset ovat tervetulleita kristillisen seurakunnan kokouksissa. Kypsiä naisia kunnioitetaan, koska he ovat ”hyvän opettajia”: he näyttävät omalla käytöksellään hyvää  esimerkkiä sekä yksityisesti että muiden seurassa (Titukselle 2:3). Naisille on myös uskottu tehtäväksi julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista (Psalmit 68:11; ks. tekstiruutu  ”Kielsikö apostoli Paavali naisia puhumasta?” s. 9).

Jeesus arvosti naisia. Raamatun aikoina tyttäriä ei pidetty yhtä suuressa arvossa kuin poikia. Talmudissa sanottiin: ”Onnellinen on se, jonka lapset ovat poikia, mutta voi sitä, jonka lapset ovat tyttöjä.” Tyttöjä saatettiin pitää suurempana taakkana siksi, että heille oli järjestettävä puoliso ja myötäjäiset eivätkä he pystyneet huolehtimaan vanhemmistaan näiden vanhalla iällä.

Jeesus osoitti, että pienen tytön elämä on aivan yhtä tärkeä kuin pojankin, kun hän herätti kuolleista paitsi Nainin lesken pojan myös Jairoksen tyttären (Markus 5:35, 41, 42; Luukas 7:11–15). Parannettuaan naisen, jota oli kiusannut ”heikkouden henki kahdeksantoista vuotta”, Jeesus kutsui häntä ”Abrahamin tyttäreksi”, mikä on lähes tuntematon ilmaus juutalaisissa teksteissä (Luukas 13:10–16). Tämä kunnioittava, ystävällinen nimitys osoitti Jeesuksen paitsi pitävän naista yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä myös tunnustavan hänen suuren uskonsa (Luukas 19:9; Galatalaisille 3:7).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Aasialainen sananparsi sanoo: ”Tyttären kasvattaminen on kuin kastelisi naapurin puutarhaa.” Rakkaudelliset kristityt isät eivät anna tällaisen asenteen vaikuttaa itseensä, vaan he pitävät hyvää huolta kaikista lapsistaan, niin pojista kuin tyttäristäkin. Kristityt vanhemmat katsovat, että kaikki heidän lapsensa saavat asianmukaista koulutusta ja terveydenhoitoa.

Jeesus luotti naisiin. Juutalaisten tuomioistuimissa naisen todistus ei ollut sen painavampi kuin vähäisen orjan todistus. Ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josefus neuvoi: ”Naisilta älköön hyväksyttäkö mitään todistetta, koska heidän sukupuolensa on julkea ja kevytmielinen.”

Jeesus toimi aivan toisella tavalla: hän antoi naisten tehtäväksi todistaa hänen ylösnousemuksestaan (Matteus 28:1, 8–10). Nuo uskolliset naiset olivat omin silmin nähneet Herransa teloituksen ja hautaamisen, mutta silti apostolit eivät uskoneet heidän puheitaan (Matteus 27:55, 56, 61; Luukas 24:10, 11). Näyttäytymällä ylösnousemuksensa jälkeen ensin naisille Jeesus kuitenkin osoitti pitävänsä heitä yhtä luotettavina todistajina kuin muitakin opetuslapsiaan (Apostolien teot 1:8, 14).

Miten opetusta sovelletaan nykyään: Jehovan todistajien seurakunnissa vastuutehtäviä hoitavat  miehet ottavat huomioon, mitä naisilla on sanottavana. Kristityt aviomiehet puolestaan ”osoittavat – – kunniaa” vaimolleen kuuntelemalla, kun tämä puhuu (1. Pietarin kirje 3:7; 1. Mooseksen kirja 21:12).

Kun miehet jäljittelevät Kristuksen esimerkkiä, naiset saavat sen kunnioituksen ja vapauden, jonka Jumala heille alun perin halusi antaa (1. Mooseksen kirja 1:27, 28). Kristityt aviomiehet eivät ajattele sovinistisesti vaan soveltavat Raamatun periaatteita, jotka edistävät vaimon onnellisuutta (Efesolaisille 5:28, 29).

Jelena kärsi hiljaa siitä, että hänen miehensä kohteli häntä tylysti. Mies oli kasvanut väkivaltaisella seudulla, missä morsiamenryöstöt ja pahoinpitelyt olivat arkipäivää. Sitten Jelena alkoi tutkia Raamattua. ”Sain voimaa siitä, mitä opin”, hän kertoo. ”Tajusin, että oli olemassa joku, joka rakasti minua hyvin paljon ja piti minua arvossa. Ymmärsin myös, että jos miehenikin tutkisi Raamattua, se voisi muuttaa hänen suhtautumistaan minuun.” Hänen haaveensa toteutui, kun mies aikanaan suostui tutkimaan Jumalan sanaa ja hänet kastettiin myöhemmin Jehovan todistajaksi. ”Hän oppi hillitsemään itsensä esimerkillisesti”, Jelena kertoo. ”Opimme antamaan toisillemme auliisti anteeksi.” Millaisen johtopäätöksen hän on tehnyt? ”Raamatun periaatteiden ansiosta tunnen itseni tarpeelliseksi avioliitossani ja minulla on siinä turvallinen olo.” (Kolossalaisille 3:13, 18, 19.)

Jelenan kokemus ei ole poikkeuksellinen. Miljoonat kristityt naiset ovat onnellisia, koska he ja heidän miehensä pyrkivät soveltamaan Raamatun periaatteita avioliitossaan. He saavat tukea ja lohdutusta myös toisilta kristityiltä, ja näiden parissa he tuntevat itsensä kunnioitetuiksi ja vapaiksi (Johannes 13:34, 35).

Kristityt miehet ja naiset tunnustavat, että syntisinä, epätäydellisinä ihmisinä he ovat osa ”turhuuteen” alistettua Jumalan luomakuntaa. Mutta luomalla läheisen suhteen rakastavaan Jumalaansa ja Isäänsä Jehovaan heillä on toivo tulla ”vapautetuksi turmeltuvuuden orjuudesta” ja päästä ”Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. Miten suurenmoinen odote Jumalan huolenpidossa oleville miehille ja naisille! (Roomalaisille 8:20, 21.)