TUNTUUKO sinusta joskus samalta kuin Karista ja Emmasta? Heidän tavallaan monista on vaikea katsella, kun heidän lapsensa kamppailevat jonkin ongelman kimpussa tai tuntevat itsensä onnettomiksi. Vanhempien on aivan luonnollista yrittää suojella lapsiaan. Edellä kuvailluissa tilanteissa vanhemmille kuitenkin avautui todellisuudessa tilaisuus opettaa lapselleen jotain arvokasta vastuun kantamisesta. Se mitä nelivuotias kykenee oppimaan vastuuntunnosta, poikkeaa tietysti siitä, mitä 13-vuotias voi oppia.

Tosiasia kuitenkin on, ettet voi olla aina lapsesi rinnalla suojelemassa häntä elämän haasteilta. Lopulta lapsi jättää isänsä ja äitinsä ja joutuu ”kantamaan oman kuormansa” (Galatalaisille 6:5; 1. Mooseksen kirja 2:24). Jotta lapset oppisivat suoriutumaan omin neuvoin, vanhempien täytyy keskittyä tavoitteeseensa kasvattaa heistä epäitsekkäitä, rakastavia ja vastuuntuntoisia  aikuisia. Se ei ole mikään helppo tehtävä.

Onneksi vanhemmilla on suurenmoisena mallina Jeesus ja se miten, hän kohteli opetuslapsiaan. Jeesuksella ei tietenkään ollut omia lapsia. Mutta kun hän valitsi opetuslapsensa ja alkoi valmentaa heitä, hän halusi opettaa heitä niin, että he voisivat jatkaa työtä senkin jälkeen, kun hän itse olisi jo poissa (Matteus 28:19, 20). Se mitä Jeesus sai aikaan, muistuttaa tavoitetta, jonka jokainen vanhempi toivoo saavuttavansa kasvattaessaan lapsistaan vastuuntuntoisia. Tarkastelemme seuraavaksi kolmea piirrettä, jotka liittyvät Jeesuksen vanhemmille jättämään esimerkkiin.

Elämänsä loppupuolella Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Johannes 13:15.) Samoin vanhempien täytyy selittää, mitä vastuuntuntoisuus merkitsee, ja olla esimerkkinä siitä.

Kysy itseltäsi: Puhunko yleensä myönteisesti vastuista, joista minun täytyy huolehtia? Ilmaisenko saavani tyydytystä siitä, että työskentelen kovasti toisten hyväksi? Vai valitanko usein ja vertaanko itseäni niihin, joiden elämä vaikuttaa helpommalta?

Kukaan ei tietenkään ole täydellinen. Aika ajoin me kaikki tunnemme itsemme ylikuormitetuiksi. Mutta omalla esimerkilläsi voit luultavasti parhaiten auttaa lapsiasi näkemään, miksi on tärkeää ja arvokasta toimia vastuuntuntoisesti.

Jeesus ymmärsi, että kuluisi jonkin aikaa ennen kuin hänen opetuslapsensa olisivat valmiita niihin tehtäviin ja vastuisiin, joista hän odotti heidän huolehtivan. Erään kerran hän sanoi heille: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” (Johannes 16:12.) Jeesus ei pyytänyt opetuslapsiaan tekemään heti jotain omin neuvoin. Sen sijaan hän käytti paljon aikaa siihen, että hän opetti heille monia asioita. Vasta sitten kun Jeesus arveli opetuslasten olevan valmiita, hän lähetti heidät liikkeelle omin päin.

Samoin vanhempienkaan ei ole järkevää pyytää lapsiaan kantamaan aikuisen vastuita ennen kuin nämä ovat valmiita siihen. Lasten varttuessa vanhempien pitäisi kuitenkin päättää, millaiset työt ja tehtävät heille kulloinkin sopivat. Vanhempien on esimerkiksi opetettava lapsiaan huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastaan, siivoamaan huoneensa, olemaan täsmällisiä ja käyttämään rahaa viisaasti. Kun lapsi aloittaa koulunkäynnin, vanhempien tulisi odottaa hänen pitävän läksyjen tekemistä tärkeänä vastuuna, josta täytyy huolehtia.

Ei riitä, että vanhemmat vain määräävät lapselleen vastuullisia tehtäviä. Heidän täytyy myös tukea lapsen ponnisteluja niiden hyväksi. Kari, isä josta kerrottiin aiemmin, tajusi, että osasyy siihen, miksi Mikko meni pois tolaltaan, kun häntä pyydettiin korjaamaan lelut, oli se, että tuo tehtävä tuntui ylivoimaiselta. ”Sen sijaan että olisin vain huutanut Mikolle, että hänen pitää korjata lelut”, Kari sanoo, ”yritin opettaa hänelle, miten se tapahtuu.”

Mitä Kari siis teki? ”Aluksi määräsin ajan, jolloin lelut piti joka ilta korjata pois”, Kari selittää. ”Sitten autoin Mikkoa siivoamaan yhden osan huoneesta kerrallaan. Tein siivoamisesta hauskan leikin, niin että jopa kilpailimme siitä, kumpi siivoaisi nopeammin. Pian siitä tuli osa iltarutiiniamme. Lupasin Mikolle, että jos hän tekisi työn nopeasti, lukisin hänelle jotain ylimääräistä ennen kuin hänen olisi aika mennä nukkumaan. Mutta jos hän kuhnailisi, lukeminen jäisi lyhyeksi.”

Kuten jokainen hyvä opettaja, Jeesus tiesi, että parhaiten oppii tekemällä. Esimerkiksi kun Jeesus uskoi oikean ajan koittaneen, hän lähetti opetuslapsensa ”kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä” (Luukas 10:1). Hän ei kuitenkaan jättänyt heitä vain oman onnensa nojaan. Ennen heidän lähettämistään hän antoi heille hyvin tarkat ohjeet (Luukas 10:2–12). Kun opetuslapset palasivat ja kertoivat menestyksestään, Jeesus kiitti ja kannusti heitä (Luukas 10:17–24). Hän ilmaisi sekä luottavansa heidän kykyihinsä että hyväksyvänsä heidät.

Miten sinä suhtaudut, kun lapsesi saavat haastavia tehtäviä? Yritätkö suojella heitä asioilta, jotka pelottavat heitä, ja varjella heitä pettymyksiltä ja epäonnistumisilta? Saatat vaistomaisesti haluta ”pelastaa” lapsesi tai ottaa taakan omille harteillesi.

Mutta mietihän: Millaisen viestin oikein välität lapsillesi joka kerta, kun ryntäät ”pelastamaan” heitä? Osoitatko luottavasi heihin ja uskovasi heidän kykyihinsä? Vai paljastatko heille pitäväsi heitä yhä avuttomina pienokaisina, joiden on kaikessa turvauduttava sinuun?

Miten esimerkiksi Emma, josta kerrottiin kirjoituksen alussa, suhtautui tyttärensä ongelmaan? Sen sijaan että hän olisi puuttunut asiaan, hän antoi Jennin itse hoitaa tilanteen opettajan kanssa. Emma ja Jenni kirjoittivat yhdessä luettelon kysymyksistä, jotka Jenni sitten vei kouluun. Sitten he pohtivat sitä, milloin opettajaa kannattaisi lähestyä. He jopa harjoittelivat keskustelun mahdollisen kulun. ”Jenni keräsi rohkeutta mennä juttelemaan opettajansa kanssa”, selittää Emma, ”ja opettaja kiitti häntä hänen aloitteellisuudestaan. Jenni oli ylpeä itsestään – ja minäkin olin ylpeä hänestä.”

Jos yrität aina suojella lapsiasi vaikeuksilta, saatat todellisuudessa estää heitä selviytymästä elämän haasteista. Vahvista sitä vastoin lapsiasi ja kasvata heitä kantamaan vastuuta. Näin tekemällä annat heille yhden arvokkaimmista lahjoista.