1–3. Miten eräs sisar vakuuttui siitä, että Jehova tietää tarpeemme?

LANA ei koskaan unohda, mitä tapahtui Saksassa eräänä päivänä kesällä 2012. Hänestä tuntuu, että kahteen hänen yksityiskohtaiseen rukoukseensa vastattiin. Ensimmäisen rukouksen hän esitti pitkällä junamatkalla kohti lentoasemaa. Hän pyysi, että Jehova avaisi hänelle mahdollisuuden todistaa. Toisen kerran Lana rukoili saavuttuaan lentoasemalle ja kuultuaan, että hänen lentonsa oli lykätty seuraavalle päivälle. Hän esitti Jehovalle huolensa sen johdosta, että hän oli käyttänyt suurimman osan matkarahoistaan eikä hänellä ollut majapaikkaa.

² Lana oli tuskin ehtinyt lopettaa toista rukoustaan, kun hän kuuli jonkun sanovan: ”Hei, Lana. Mitä sinä täällä teet?” Kyseessä oli nuori mies, Lanan entinen koulutoveri. Mukana olivat hänen äitinsä ja isoäitinsä, jotka olivat tulleet saattamaan häntä lennolle Etelä-Afrikkaan. Saadessaan tietää Lanan tilanteesta äiti, Elke, kutsui ystävällisesti tämän heille yöksi. Elke ja hänen äitinsä osoittivat Lanalle vieraanvaraisuutta sekä kyselivät tämän uskonkäsityksistä ja työstä kokoaikaisena evankelistana.

 ³ Seuraavana aamuna runsaan aamiaisen jälkeen Lana vastasi vielä joihinkin raamatullisiin kysymyksiin ja merkitsi muistiin näiden kiinnostuneiden naisten yhteystiedot, jotta joku voisi tulla keskustelemaan heidän kanssaan. Lana pääsi turvallisesti kotiinsa, ja hän jatkaa palvelustaan vakituisena tienraivaajana. Hänestä tuntuu, että ”rukouksen Kuulijalla” oli osansa siinä, miten asiat järjestyivät (Ps. 65:2).

4. Mitä tarpeita tässä kirjoituksessa tarkastellaan?

⁴ Meidän ei ehkä ole vaikea rukoilla apua, kun eteemme tulee yhtäkkiä jokin ongelma, ja Jehova kuuntelee mielellään tällaisia uskollisten palvelijoidensa pyyntöjä (Ps. 34:15; Sananl. 15:8). Pohtiessamme mallirukousta voimme kuitenkin havaita, että meillä on suurempia tarpeita, jotka saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Mietitäänpä esimerkiksi, miten kolme rukouksen viimeisistä pyynnöistä liittyy hengellisiin tarpeisiimme. Entä voimmeko tehdä jotain elääksemme täydemmin sopusoinnussa mallirukouksen neljännen pyynnön kanssa, joka koskee jokapäiväistä leipäämme? (Lue Matteuksen 6:11–13.)

5, 6. Miksi jokapäiväistä leipäämme koskeva pyyntö on tärkeä, vaikka meillä olisi riittävästi aineellista?

⁵ On syytä panna merkille, että Jeesus neuvoi pyytämään jokapäiväistä leipää ”meille”, ei vain itsellemme. Afrikassa palveleva kierrosvalvoja Victor selittää: ”Kiitän usein vilpittömästi Jehovaa, koska vaimoni ja minun ei tarvitse olla kovin huolissamme siitä, mistä saamme seuraavan aterian tai kuka maksaa vuokramme. Veljemme pitävät meistä ystävällisesti huolta joka päivä. Rukoilen kuitenkin, että ne, jotka huolehtivat meistä, selviytyisivät kohtaamistaan taloudellisista paineista.”

⁶ Jos meillä itsellämme on riittävästi ruokaa moniksi päiviksi, meidän olisi hyvä ajatella niitä veljiä, jotka elävät köyhissä oloissa tai katastrofialueilla. Meidän tulisi paitsi rukoilla heidän puolestaan myös toimia rukoustemme mukaisesti. Voimme esimerkiksi jakaa omastamme tarpeessa oleville palvojatovereillemme. Voimme myös antaa säännöllisesti lahjoituksia maailmanlaajuiseen työhön luottaen siihen, että nämä varat käytetään viisaasti. (1. Joh. 3:17.)

7. Miten Jeesus opetti, ettei meidän tulisi koskaan olla huolissamme seuraavasta päivästä?

⁷ Puhuessaan jokapäiväisestä leivästämme Jeesus tarkoitti todennäköisesti välittömiä tarpeitamme. Samassa yhteydessä hän osoitti, että Jumala vaatettaa kedon kukat, ja sanoi sitten: ”Eikö paljon ennemmin teidät, te vähäuskoiset? Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: – – ’Mitä me puemme yllemme?’ ” Lopuksi hän toisti tärkeän neuvon: ”Älkää siis olko koskaan huolissanne seuraavasta päivästä.” (Matt. 6:30–34.) Toisin sanoen meidän ei tule olla materialistisia vaan tyytyä päivittäisiin perustarpeisiimme. Niihin saattavat sisältyä kelvollinen asunto, työpaikka perheemme elättämiseksi ja viisaus, jota tarvitsemme kamppaillessamme terveysongelmien kanssa. Ei olisi tasapainoista rukoilla ainoastaan tällaisten fyysisten tarpeiden johdosta. Meillä on hengellisiä tarpeita, jotka ovat paljon tärkeämpiä.

8. Mistä tärkeästä tarpeesta jokapäiväistä leipäämme koskevan Jeesuksen maininnan tulisi muistuttaa meitä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁸ Jeesuksen maininnan jokapäiväisestä leivästämme tulisi muistuttaa meitä siitä, että tarvitsemme hengellistä ravintoa. Hän sanoi: ”Ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta,  joka lähtee Jehovan suusta.” (Matt. 4:4.) Haluamme siis rukoilla jatkuvasti, että Jehova antaisi meille edelleen hengellistä ravintoa oikeaan aikaan.

9. Missä mielessä syntimme ovat ”velkoja”?

⁹ Miksi Jeesus neuvoi pyytämään anteeksi ”velkojamme” mutta käytti myöhemmin sanaa ”syntimme”? (Matt. 6:12; Luuk. 11:4.) Vartiotornissa selitettiin yli 60 vuotta sitten: ”Jumalan lakia vastaan tehty rikkomussynti tekee meidät velallisiksi hänelle. – – Jumala voisi vaatia ja velkoa meidän henkemme meidän syntimme takia – –. Hän voisi riistää meiltä rauhansa katkaisten kaikki rauhaisat suhteet meihin. – – Me olemme hänelle velkaa rakkautta, mikä ilmenee kuuliaisuudessa; ja kun me teemme syntiä, niin me emme maksakaan rakkaudenvelkaamme hänelle, sillä synti on rakkaudettomuutta Jumalaa kohtaan.” (1. Joh. 5:3.)

10. Millä perusteella Jehova voi antaa anteeksi syntimme, ja miten meidän tulisi suhtautua siihen?

¹⁰ Se että tarvitsemme anteeksiantoa päivittäin, korostaa ainutta laillista perustetta, jonka nojalla Jumala voi pyyhkiä pois syntimme: Jeesuksen lunastusuhria. Vaikka lunnaat maksettiin lähes 2 000 vuotta sitten, meidän tulisi pitää niitä yhtä suuressa arvossa kuin jos saisimme tämän lahjan nykyään. ”Sielumme lunastushinta on niin kallis”, ettei mikään, mitä joku epätäydellinen ihminen voisi tehdä puolestamme, läheskään vastaisi sitä. (Lue psalmi 49:7–9; 1. Pietarin kirjeen 1:18, 19.) Meidän tulisi tosiaan lakkaamatta kiittää Jehovaa tästä suuresta lahjasta. Sanojen ”anna meille syntimme anteeksi” tulisi myös muistuttaa meitä siitä, että itsemme lisäksi kaikki veljemme ja sisaremme tarvitsevat tätä armollista järjestelyä. Jehova selvästi haluaa meidän olevan kiinnostuneita myös toisten hengellisestä hyvinvoinnista, niidenkin, jotka ovat ehkä tehneet syntiä meitä vastaan. Nämä yleensä melko vähäiset synnit antavat meille mahdollisuuden osoittaa, että rakastamme aidosti veljiämme ja olemme halukkaita antamaan anteeksi, kuten Jumala on armossaan antanut meille anteeksi (Kol. 3:13).

11. Miksi on tärkeää antaa toisille anteeksi?

¹¹ Epätäydellisinä ihmisinä saatamme  valitettavasti joskus kantaa kaunaa toisillemme (3. Moos. 19:18). Jos puhumme asiasta muille, he voivat asettua puolellemme, mikä jakaisi seurakuntaa. Mikäli antaisimme tilanteen jatkua tällaisena, ilmaisisimme arvostuksen puutetta Jumalan armoa ja lunnaita kohtaan. Jos kieltäydymme antamasta anteeksi, Isämme ei enää sovella meihin Poikansa uhrin arvoa (Matt. 18:35). Jeesus tähdensi tätä heti esitettyään mallirukouksen. (Lue Matteuksen 6:14, 15.) Hyötyäksemme Jumalan anteeksiannosta meidän on myös varottava harjoittamasta vakavaa syntiä. Halumme karttaa synnin harjoittamista liittyy myös seuraavaan pyyntöön. (1. Joh. 3:4, 6.)

12, 13. a) Mitä Jeesukselle tapahtui pian hänen kasteensa jälkeen? b) Miksi meidän on itse kannettava vastuu, jos lankeamme kiusaukseen? c) Mitä Jeesus sai aikaan pysymällä uskollisena kuolemaan saakka?

¹² Mallirukouksen sanat: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen” tuovat mieleen sen, mitä Jeesukselle tapahtui pian hänen kasteensa jälkeen. Jumalan henki johdatti hänet ”erämaahan Panettelijan kiusattavaksi”. (Matt. 4:1; 6:13.) Tulisiko meidän olla tästä yllättyneitä? Ei, jos ymmärrämme pääsyyn, jonka vuoksi Jumala lähetti Poikansa maan päälle. Aadamin ja Eevan hylätessä Jumalan suvereeniuden heräsi kysymyksiä, joiden ratkaisemiseen tarvittiin aikaa. Oliko Jumala tehnyt ihmistä luodessaan jonkin virheen? Oliko täydellisen ihmisen mahdollista kannattaa Jumalan suvereeniutta ”paholaisen” painostuksesta huolimatta? Menestyisivätkö ihmiset paremmin riippumattomina Jumalan hallitusvallasta, kuten Saatana antoi ymmärtää? (1. Moos. 3:4, 5.) Näihin kysymyksiin vastaaminen veisi aikaa mutta myös osoittaisi kaikille älyllisille luomuksille, että Jehovan tapa käyttää suvereeniuttaan on paras mahdollinen.

¹³ Jehova on pyhä, eikä hän siksi koskaan saata ketään kiusaukseen tehdä pahaa. ”Kiusaaja” on pikemminkin Saatana (Matt. 4:3). Hän voi luoda houkuttelevia tilanteita. Jokaisen vallassa on silti itse päättää, antaako hän saattaa itsensä kiusaukseen vai ei. (Lue Jaakobin kirjeen 1:13–15.) Jeesus torjui heti kunkin kiusauksen lainaamalla sopivia kohtia Jumalan sanasta. Näin hän kannatti Jumalalle kuuluvaa suvereeniutta. Mutta Saatana ei antanut periksi vaan odotti ”toista sopivaa aikaa” (Luuk. 4:13). Jeesus kesti kaikki Saatanan yritykset murtaa hänen nuhteettomuutensa. Hän todisti, että Jehova käyttää suvereeniuttaan vanhurskaasti ja että täydellinen ihminen voi pysyä uskollisena äärimmäisissäkin koettelemuksissa. Saatana yrittää kuitenkin saada ansaan Jeesuksen seuraajat, myös sinut.

14. Mitä meidän on tehtävä, jottemme lankeaisi kiusaukseen?

¹⁴ Koska Jehovan suvereeniutta koskeva kiistakysymys on edelleen ratkaistavana, hän antaa Saatanan kiusata meitä tämän maailman välityksellä. Jumala ei saata meitä kiusaukseen. Hän päinvastoin luottaa meihin ja haluaa auttaa meitä. Kunnioituksesta tahdonvapauttamme kohtaan Jehova ei kuitenkaan automaattisesti estä meitä lankeamasta kiusaukseen. Meiltä vaaditaan kahta asiaa: meidän on pysyttävä hengellisesti hereillä ja rukoiltava hellittämättä. Miten Jehova vastaa rukouksiimme?

15, 16. a) Muun muassa mitä kiusauksia meidän on vastustettava? b) Kuka on vastuussa, jos lankeamme kiusaukseen?

¹⁵ Jehova antaa meille voimakkaan pyhän henkensä, joka vahvistaa meitä  ja auttaa meitä vastustamaan kiusausta. Hän myös esittää varoituksia Sanansa ja seurakunnan välityksellä. Meitä varoitetaan esimerkiksi käyttämästä liian paljon aikaa, rahaa ja energiaa aineellisiin pyrkimyksiin, jotka ovat toisarvoisia. Espen ja Janne asuvat eräässä vauraassa Euroopan maassa. He toimivat vuosikausia tienraivaajina eräällä tuon maan alueella, jolla tarvittiin kipeästi apua. Saatuaan ensimmäisen lapsen he joutuivat lopettamaan tienraivauksen, ja nyt heillä on toinenkin lapsi. Espen sanoo: ”Rukoilemme usein Jehovalta, ettemme lankeaisi kiusaukseen nyt kun emme pysty käyttämään teokraattisiin toimiin yhtä paljon aikaa kuin ennen. Pyydämme Jehovalta apua säilyttääksemme hengellisyytemme ja pysyäksemme innokkaina sananpalveluksessa.”

¹⁶ Eräs nykyajalle ominainen kiusaus on pornografia. Jos sorrumme katselemaan sitä, emme voi syyttää Saatanaa. Miksi emme? Koska Saatanan ja hänen maailmansa on mahdotonta pakottaa meitä toimimaan väärin. Jotkut ovat langenneet tähän kiusaukseen, koska he ovat antaneet mielensä viipyä siinä, mikä on pahaa. Voimme kuitenkin torjua sen, kuten lukuisat veljemme ja sisaremme ovat tehneet. (1. Kor. 10:12, 13.)

17. a) Miten voimme osoittaa, että haluamme Jehovan ”vapauttavan meidät paholaisesta”? b) Mikä vapautus on lähellä?

¹⁷ Miten voimme osoittaa, että haluamme Jehovan ”vapauttavan meidät paholaisesta”? Emme saa ”olla osa [Saatanan] maailmasta” emmekä ”rakastaa maailmaa” tai ”sitä, mikä maailmassa on” (Joh. 15:19; 1. Joh. 2:15–17). Tämä merkitsee jatkuvaa kamppailua. Mikä helpotus onkaan, kun Jehova vastaa pyyntöömme raivaamalla pois Saatanan ja hävittämällä hänen jumalattoman maailmansa! Meidän on silti muistettava, että kun Saatana heitettiin alas taivaasta, hän tiesi aikansa olevan lyhyt. Raivoissaan hän tekee kaikkensa murtaakseen nuhteettomuutemme. Siksi meidän täytyy jatkuvasti rukoilla vapautusta hänestä. (Ilm. 12:12, 17.)

18. Mitä meidän täytyy tehdä säilyäksemme elossa Saatanan maailman lopusta?

¹⁸ Haluatko sinä elää maailmassa, jossa ei ole Saatanaa? Jos haluat, rukoile edelleen, että Jumalan valtakunta pyhittäisi Jumalan nimen ja saisi hänen tahtonsa tapahtumaan maan päällä. Luota siihen, että Jehova huolehtii hengellisistä ja fyysisistä tarpeistasi. Päätä tosiaan elää sopusoinnussa mallirukouksen kanssa.