Mitä opimme leeviläisten rukouksesta?
”Siunatkoot he sinun loistoisaa nimeäsi.” (NEH. 9:5)
1. Mitä Jumalan kansan kokousta nyt tarkastelemme, ja mitä meidän olisi hyvä pohtia?
”NOUSKAA, siunatkaa Jehovaa, Jumalaanne, ajan hämärästä ajan hämärään asti.” Näillä innostavilla sanoilla Jumalan muinaista kansaa kehotettiin yhtymään rukoukseen, joka on pisimpiä Raamattuun kirjoitettuja rukouksia. (Neh. 9:4, 5.) Kansa oli koolla Jerusalemissa juutalaisen kalenterin seitsemännen eli tisrikuun 24. päivänä vuonna 455 eaa. Tarkastelemme ensin tapahtumia, jotka edelsivät tätä merkittävää päivää. Voisit samalla pohtia seuraavia kysymyksiä: Mikä hyvä tottumus myötävaikutti kokouksen onnistumiseen? Mitä voit oppia tuossa tilaisuudessa esitetystä hyvin valmistetusta rukouksesta? (Ps. 141:2.)
ERIKOISKUUKAUSI
2. Miten israelilaiset näyttivät meille hyvää esimerkkiä?
2 Kuukausi ennen tuota kokousta juutalaiset olivat saaneet valmiiksi Jerusalemin muurien jälleenrakennustyön (Neh. 6:15). Suoriuduttuaan tästä urakasta vain 52 päivässä Jumalan kansa päätti kiinnittää erityistä huomiota hengellisiin tarpeisiinsa. Niinpä he kokoontuivat heti seuraavan kuukauden eli tisrikuun ensimmäisenä päivänä eräälle toriaukiolle kuuntelemaan, kun Esra ja muut leeviläiset lukivat ääneen Jumalan lakia ja selittivät sitä . Kaikista perheistä ne, jotka ”kykenivät ymmärtämään kuulemaansa”, seisoivat aloillaan ja kuuntelivat ”päivänkoitosta puoleenpäivään saakka”. Miten hieno esimerkki meille nykyään! Vaikka ehkä kokoonnumme mukavissa ja viihtyisissä valtakunnansaleissa, ajatuksemme saattavat lähteä harhailemaan ja alamme miettiä vähemmän tärkeitä asioita. Muista silloin noiden muinaisten israelilaisten esimerkki. He eivät ainoastaan kuunnelleet vaan myös painoivat kuulemansa asiat sydämeensä. Tämä vaikutti heihin niin voimakkaasti, että he alkoivat itkeä, koska eivät olleet kansakuntana noudattaneet Jumalan lakia. (Neh. 8:1–9.)
3. Mitä ohjausta israelilaiset tottelevaisesti noudattivat?
3 Nyt ei kuitenkaan ollut oikea hetki tunnustaa syntejä. Tämä oli juhlapäivä, ja Jehova halusi, että hänen palvojansa olisivat iloisia . (4. Moos. 29:1.) Niinpä Nehemia kehotti kansaa: ”Menkää, syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää annoksia sille, jota varten ei ole valmistettu mitään, sillä tämä päivä on Herrallemme pyhä, älkääkä olko pahoillanne, sillä Jehovan ilo on teidän linnoituksenne.” Kansa noudatti ohjausta, ja päivä muuttui ”suuren ilon” päiväksi. (Neh. 8:10–12.)
4. a) Mitä israelilaiset sukujen päämiehet tekivät? b) Mikä oli yksi tämän lehtimajanjuhlan merkittävä piirre?
4 Heti seuraavana päivänä sukujen päämiehet kokoontuivat yhteen saadakseen selvän käsityksen siitä, miten kansa voisi noudattaa Jumalan lakia yhä täydemmin . Tutkiessaan pyhiä kirjoituksia he havaitsivat, että seitsemännessä kuussa, 15.–22. tisrikuuta, oli määrä pitää lehtimajanjuhla ja sen päätteeksi juhlakokous. Niinpä he alkoivat tehdä järjestelyjä sitä varten . Siitä tulikin mitä onnistunein lehtimajanjuhla, jonka veroista ei ollut vietetty sitten Joosuan päivien. Tuloksena oli ”hyvin suuri ilo”. Yksi tämän juhlan tärkeä piirre oli se, että Jumalan lakia luettiin julkisesti ”päivä päivältä, ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään asti”. (Neh. 8:13–18.)
AIKA TUNNUSTAA SYNNIT
5. Mitä Jumalan kansa teki juuri ennen kuin leeviläiset esittivät sen puolesta rukouksen Jehovalle?
5 Kaksi päivää myöhemmin, 24. tisrikuuta, israelilaisten tuli aika tunnustaa julkisesti, että he olivat laiminlyöneet Jumalan lain noudattamisen. Tuona päivänä ei iloittu eikä syöty juhla-aterioita. Ilmaistakseen suruaan Jumalan kansa sen sijaan paastosi ja pukeutui säkkikankaaseen. Nytkin Jumalan lakia luettiin kansalle aamupäivällä noin kolmen tunnin ajan. Iltapäivällä ”he tekivät tunnustuksia ja kumarsivat Jehovaa, Jumalaansa” . Sitten leeviläiset esittivät kansan puolesta hyvin valmistetun rukouksensa . (Neh. 9:1–4.)
6. Miksi leeviläiset saattoivat esittää sisällökkään rukouksen, ja mitä tämä opettaa meille?
6 Säännöllinen Jumalan lain lukeminen oli epäilemättä auttanut leeviläisiä valmistamaan tämän sisällökkään rukouksen. Rukouksen alkuosa (ensimmäiset 10 jaetta) keskittää huomion yksinomaan Jehovan töihin ja ominaisuuksiin. Rukouksen loppuosassa korostetaan toistuvasti Jumalan ”runsasta armoa” sekä myönnetään avoimesti, että israelilaiset eivät olisi ansainneet tällaista huomaavaista kohtelua (Neh. 9:19, 27, 28, 31). Meidänkin rukouksemme voivat olla tuoreita ja sisällökkäitä, jos leeviläisten tavoin mietiskelemme päivittäin Jumalan sanaa. Näin annamme Jehovan ensin puhua meille, ennen kuin esitämme hänelle yksityiskohtaisen rukouksemme. (Ps. 1:1, 2.)
7. Mitä leeviläiset pyysivät Jumalalta, ja mitä opimme heidän rukouksestaan?
7 Leeviläisten rukous sisältää ainoastaan yhden nöyrän pyynnön. Se esitetään Nehemian 9:32:ssa: ”Nyt, oi Jumalamme, suuri, väkevä ja pelkoa herättävä Jumala, sinä joka pidät liiton ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden, älä pidä vähäisenä edessäsi kaikkea sitä kärsimystä, joka on kohdannut meitä, meidän kuninkaitamme, ruhtinaitamme ja pappejamme ja profeettojamme ja esi-isiämme ja kaikkea kansaasi Assyrian kuninkaiden päivistä aina tähän päivään saakka.” Meidänkin on leeviläisten hyvän esimerkin mukaisesti tärkeää kiittää ja ylistää Jehovaa ennen kuin esitämme hänelle henkilökohtaisia pyyntöjä.
JUMALAN LOISTOISAA NIMEÄ YLISTETÄÄN
8, 9. a) Millä nöyrällä tavalla leeviläiset aloittivat rukouksensa? b) Mihin kahteen taivaiden armeijaan leeviläiset ilmeisesti viittaavat?
8 Leeviläiset olivat nöyriä. Vaikka heidän rukouksensa oli hyvin valmistettu, he ajattelivat, etteivät heidän sanansa riittäneet ilmaisemaan täysin sitä ylistystä, jonka Jehova ansaitsee. Niinpä he esittivät rukouksen aluksi Jumalan kansaa koskevan vaatimattoman vetoomuksen: ”Siunatkoot he sinun loistoisaa nimeäsi, joka on korotettu yli kaiken siunauksen ja ylistyksen.” (Neh. 9:5.)
9 Rukous jatkuu: ”Sinä yksin olet Jehova; sinä itse olet tehnyt taivaat, taivasten taivaan ja koko niiden armeijan, maan ja kaiken, mitä sen päällä on, meret ja kaiken, mitä niissä on, ja sinä varjelet ne kaikki elossa, ja taivaiden armeija kumartaa sinua.” (Neh. 9:6.) Jehova Jumala todellakin loi koko maailmankaikkeuden, joka koostuu lukemattomista galakseista. Yhtä suurenmoisella tavalla hän loi kaiken, mitä on kauniilla planeetallamme, ja antoi maapallolle ihmeellisen kyvyn ylläpitää hämmästyttävää kirjoa erilaista elämää – elämää joka jatkaa lisääntymistä lajinsa mukaan. Tätä kaikkea olivat todistamassa Jumalan pyhät enkelit, joita myös voidaan luonnehtia ”taivaiden armeijaksi” (1. Kun. 22:19; Job 38:4, 7). Nämä enkelit täyttävät Jumalan tahdon palvelemalla nöyrästi jopa syntisiä ihmisiä, ”jotka tulevat perimään pelastuksen” (Hepr. 1:14). Millainen upea esimerkki enkelit ovatkaan meille, kun palvelemme Jehovaa yksimielisesti kuin hyvin valmennettu armeija (1. Kor. 14:33, 40).
10. Mitä opimme siitä, miten Jumala kohteli Abrahamia?
10 Seuraavaksi leeviläiset kohdistivat huomion siihen, miten Jumala oli kohdellut Abramia. Abram oli 99-vuotias, eikä hänen vaimonsa Saarai ollut kyennyt synnyttämään hänelle yhtään lasta. Tuolloin Jehova muutti hänen nimensä Abrahamiksi, joka merkitsee ’väkijoukon (paljouden) isää’. (1. Moos. 17:1–6, 15, 16.) Lisäksi Jumala lupasi Abrahamille, että tämän jälkeläiset perisivät Kanaanin maan. Ihmiset usein unohtavat lupauksensa, mutta Jehova ei unohda. Leeviläiset muistelivatkin rukouksessaan: ”Sinä olet Jehova, tosi Jumala, joka valitsit Abramin ja toit hänet pois Kaldean Urista ja annoit hänelle nimen Abraham. Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi edessäsi; niin hänen kanssaan tehtiin liitto siitä, että kanaanilaisten – – maa annettaisiin hänelle, annettaisiin hänen siemenelleen, ja sinä ryhdyit toteuttamaan sanojasi, koska olet vanhurskas.” (Neh. 9:7, 8.) Me voimme jäljitellä vanhurskasta Jumalaamme pyrkimällä aina osoittautumaan sanojemme mittaisiksi (Matt. 5:37).
JEHOVAN SAAVUTUKSIA MUISTELLAAN
11, 12. a) Mikä on Jehovan nimen merkitys? b) Millä tavoin tämä ilmeni siitä, miten hän kohteli Abrahamin jälkeläisiä?
11 Nimi Jehova merkitsee ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’, mikä korostaa sitä, että Jumala toteuttaa lupauksensa vaiheittain, etenevästi. Tämä ilmenee kauniilla tavalla siitä, miten Jumala kohteli Abrahamin jälkeläisiä, kun he olivat orjina Egyptissä. Tuohon aikaan kokonaisen kansakunnan vapauttaminen ja vieminen Luvattuun maahan näytti täysin mahdottomalta. Kuitenkin Jumala sai aikaan sarjan tapahtumia, joiden välityksellä hän vähitellen toteutti lupauksensa. Näin hän todisti olevansa arvollinen käyttämään ainutlaatuista ja paljonpuhuvaa nimeään Jehova.
12 Leeviläisten rukouksessa, jonka Nehemia kirjoitti muistiin, sanotaan Jehovasta: ”Sinä näit esi-isiemme ahdistuksen Egyptissä, ja heidän huutonsa Punaisenmeren rannalla sinä kuulit. Sitten sinä teit tunnusmerkkejä ja ihmeitä faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa vastaan, sillä sinä tiesit heidän menetelleen julkeasti heitä vastaan, ja sinä ryhdyit tekemään itsellesi nimeä, kuten tänäkin päivänä. Ja meren sinä halkaisit heidän edessään, niin että he meren keskitse kulkivat yli kuivaa maata myöten, ja heidän takaa-ajajansa sinä sinkosit syvyyksiin kuin kiven voimakkaisiin vesiin.” Sitten rukouksessa kerrotaan, mitä muuta Jehova oli tehnyt kansansa hyväksi: ”Sinä ryhdyit alistamaan heidän edessään maan asukkaita, kanaanilaisia. – – Ja he [israelilaiset] valloittivat linnoitettuja kaupunkeja ja lihavan maan ja ottivat haltuunsa taloja, jotka olivat kaikkia hyvyyksiä täynnä, hakattuja vesisäiliöitä, viinitarhoja ja oliivilehtoja ja ravintoa antavia puita runsain määrin, ja niin he söivät ja tulivat kylläisiksi ja lihoivat ja elivät ylellisesti suuressa hyvyydessäsi.” (Neh. 9:9–11, 24, 25.)
13. Miten Jehova huolehti Israelin hengellisistä tarpeista, mutta miten kansa suhtautui siihen?
13 Jehova teki paljon muutakin edistääkseen tarkoituksensa toteutumista. Esimerkiksi pian Egyptistä lähdön jälkeen hän huolehti israelilaisten hengellisistä tarpeista. Leeviläiset muistelevat rukouksessaan: ”Sinä [Jumala] laskeuduit Siinainvuorelle ja puhuit heille taivaasta ja annoit heille rehdit oikeudelliset päätökset ja totuuden lait, hyvät säännökset ja käskyt.” (Neh. 9:13.) Jehova oli pyrkinyt opettamaan kansaansa, jotta se olisi ollut sovelias edustamaan hänen pyhää nimeään Luvatussa maassa. Israelilaiset kuitenkin hylkäsivät oppimansa hyvät asiat. (Lue Nehemian 9:16–18.)
TARVE SAADA KURIA
14, 15. a) Miten Jehova huolehti armollisesti syntisestä kansastaan? b) Mitä opimme Jumalan tavasta kohdella valittua kansaansa?
14 Leeviläisten rukouksessa viitataan kahteen nimenomaiseen syntiin, joihin israelilaiset syyllistyivät pian sen jälkeen, kun he olivat Siinainvuorella luvanneet noudattaa Jumalan lakia. Näiden syntien johdosta he olisivat ansainneet jäädä oman onnensa nojaan ja kuolla. Rukouksessa kuitenkin ylistetään Jehovaa: ”Sinä et runsaassa armossasi hylännyt heitä – –. Neljäkymmentä vuotta sinä hankit heille ruokaa erämaassa. Heiltä ei puuttunut mitään. Heidän vaatteensa eivät kuluneet, eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.” (Neh. 9:19, 21.) Nykyäänkin saamme Jehovalta kaiken, mitä tarvitsemme palvellaksemme häntä uskollisesti. Emme halua, että meistä tulisi koskaan niiden tuhansien israelilaisten kaltaisia, jotka kuolivat erämaassa tottelemattomuuden ja uskonpuutteen vuoksi. Itse asiassa tämä kertomus ”kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet”. (1. Kor. 10:1–11.)
15 Surullista kyllä Luvatussa maassa israelilaiset alkoivat palvoa kanaanilaisia jumalia ja omaksuivat niiden aistilliset ja murhanhimoiset palvontamenot. Niinpä Jehova salli naapurikansojen sortaa valittua kansaansa. Kun israelilaiset katuivat, Jehova antoi heille armollisesti anteeksi ja pelasti heidät vihollistensa käsistä. Näin tapahtui ”kerran toisensa jälkeen”. (Lue Nehemian 9:26–28, 31.) Leeviläiset tunnustivat: ”Sinä olit malttavainen heitä kohtaan monta vuotta ja todistit jatkuvasti heitä vastaan hengelläsi profeettojesi välityksellä, mutta he eivät ottaneet korviinsa. Lopulta sinä annoit heidät maiden kansojen käsiin.” (Neh. 9:30.)
16, 17. a) Miten pakkosiirtolaisuudesta palanneiden israelilaisten tilanne oli muuttunut? b) Mitä israelilaiset tunnustivat, ja mitä he lupasivat tehdä?
16 Pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeenkin israelilaiset poikkesivat jälleen tottelemattomuuden tielle. Mutta millä tavoin heidän tilanteensa oli muuttunut niistä ajoista, jolloin heidän esi-isänsä astuivat ensi kertaa Luvattuun maahan? Leeviläiset jatkoivat rukoustaan: ”Katso! Olemme tänä päivänä orjia, ja siinä maassa, jonka annoit esi-isillemme syödäksemme sen hedelmiä ja sen hyvyyksiä, katso, olemme orjia siinä, ja sen sato on runsas niille kuninkaille, jotka olet asettanut meille syntiemme takia, – – me olemme suuressa ahdingossa.” (Neh. 9:36, 37.)
17 Tarkoittivatko leeviläiset, että Jumala oli epäoikeudenmukainen salliessaan tämän ahdingon? Eivät varmasti tarkoittaneet! He tunnustivat: ”Sinä olet vanhurskas kaikessa, mikä on kohdannut meitä, sillä sinä olet toiminut uskollisesti, mutta me olemme menetelleet jumalattomasti.” (Neh. 9:33.) Sitten tämän pyyteettömän rukouksen lopuksi he lupasivat juhlallisesti, että kansa siitä lähtien tottelee Jumalan lakia. (Lue Nehemian 9:38; 10:29.) He tekivät tämän lupauksen myös kirjallisesti, ja Israelin 84 johtajaa vahvistivat sen sinetillään (Neh. 10:1–27).
18, 19. a) Mitä meidän on tehtävä päästäksemme Jumalan uuteen maailmaan? b) Mitä meidän tulisi lakkaamatta rukoilla ja miksi?
18 Mekin tarvitsemme kuria Jehovalta, jotta olisimme soveliaita hänen vanhurskaaseen uuteen maailmaansa. ”Mikä poika se on, jota isä ei kurita?” apostoli Paavali kysyi. (Hepr. 12:7.) Osoitamme hyväksyvämme Jumalan ohjauksen elämässämme, kun jatkamme uskollisina ja kestävinä hänen palvelemistaan ja annamme hänen henkensä jalostaa meitä. Jos syyllistymme vakavaan syntiin, voimme olla varmoja, että Jehova antaa meille anteeksi, mikäli kadumme aidosti ja otamme kurin nöyrästi vastaan.
19 Pian Jehova tekee itselleen vielä suuremman nimen kuin hän teki vapauttaessaan israelilaiset Egyptistä (Hes. 38:23). Ja aivan yhtä varmasti kuin muinaiset israelilaiset perivät Luvatun maan, kaikki kristityt, jotka palvovat uskollisesti ja kestävinä Jehovaa, perivät elämän vanhurskaassa uudessa maailmassa (2. Piet. 3:13). Kun meillä on tällaiset suurenmoiset tulevaisuudenodotteet, rukoilkaamme lakkaamatta, että Jumala pyhittäisi loistoisan nimensä. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan erästä toista rukousta, jonka mukaisesti meidän täytyy toimia voidaksemme nauttia Jumalan siunauksista nyt ja ikuisesti.