Kateus voi myrkyttää mielen

Napoleon Bonaparte kärsi siitä. Samoin Julius Caesar ja Aleksanteri Suuri. Vaikka näillä miehillä oli paljon valtaa ja mainetta, he hautoivat sisällään tunnetta, joka voi myrkyttää mielen. Kaikki kolme kadehtivat jotakuta toista.

”Napoleon kadehti Caesaria, Caesar kadehti Aleksanteria ja Aleksanteri kenties Heraklesta, mytologian sankaria”, kirjoitti englantilainen filosofi Bertrand Russell. Kateus voi piinata ketä tahansa, sellaistakin joka on varakas, lahjakas ja menestyvä.

Kateus on harmin ja paheksunnan tunne, joka aiheutuu esimerkiksi toisten omaisuudesta, menestyksestä tai eduista. Eräs Raamatun hakuteos selittää kateuden merkitsevän ”halua riistää toiselta se, mitä hänellä on”. Kateellinen ihminen ei siis ainoastaan ole harmissaan siitä, mitä toisilla on, vaan myös haluaa viedä sen heiltä.

Meidän on viisasta pohtia, miten kateus voi herätä ja mitä siitä seuraa. Erityisen tärkeää on tietää, mitä voimme tehdä, jottei kateus hallitsisi elämäämme.

MIKÄ VOI LIETSOA KATEUTTA?

Epätäydelliset ihmiset ovat luonnostaankin ”kateuteen taipuvaisia”, mutta lukuisat seikat voivat vielä ruokkia ja vahvistaa tätä taipumusta (Jaak. 4:5). Apostoli Paavali mainitsi yhden niistä kirjoittaessaan: ”Älkäämme tulko itsekeskeisiksi, niin että herätämme kilpailuhenkeä toisissamme, kadehdimme toisiamme.” (Gal. 5:26.) Kilpailuhenki voi entisestään pahentaa epätäydellisyydestä johtuvaa taipumustamme kateuteen. Tämän huomasivat todeksi kaksi kristittyä, Cristina ja José *.

Vakituisena tienraivaajana palveleva Cristina sanoo: ”Tarkkaillessani toisia huomaan usein kadehtivani heitä. Vertaan sitä mitä heillä on, siihen mitä minulla ei ole.” Kerran Cristina oli aterioimassa erään kierrostyössä palvelevan pariskunnan kanssa. Koska Cristina ja hänen miehensä Eric olivat suunnilleen samanikäisiä kuin kierrosvalvoja ja tämän vaimo ja nämä pariskunnat olivat aiemmin olleet samanlaisissa tehtävissä, hän sanoi: ”Minunkin mieheni on vanhin! Miksi sitten te saatte olla matkatyössä mutta me emme ole mitään?” Kilpailuhenki lietsoi hänessä kateutta, sokaisi hänet näkemästä sitä hyvää työtä, jota hän miehensä kanssa teki, ja sai hänet olemaan tyytymätön heidän elämäänsä.

José halusi toimia seurakunnassa avustavana palvelijana. Kun jotkut muut saivat nimityksen tähän tehtävään mutta hän ei, hän alkoi kadehtia heitä ja kantaa kaunaa vanhimmiston koordinaattorille. ”Kateus sai minut hautomaan vihaa tätä veljeä kohtaan ja tulkitsemaan hänen tarkoitusperänsä väärin”, José myöntää. ”Kun kateus alkaa  hallita ihmisen elämää, hänestä tulee itsekeskeinen eikä hän pysty ajattelemaan selkeästi.”

MITÄ OPIMME RAAMATULLISISTA ESIMERKEISTÄ?

Raamatussa on monia varoittavia esimerkkejä (1. Kor. 10:11). Jotkin niistä osoittavat, miten kateus kehittyy ja miten se myrkyttää niiden mielen, jotka antavat sille vallan.

Aadamin ja Eevan esikoispoika Kain vihastui, kun Jehova hyväksyi Abelin uhrin mutta ei hänen uhriaan. Kain olisi voinut korjata tilanteen, mutta kateus sokaisi hänet niin että hän tappoi veljensä. (1. Moos. 4:4–8.) Ei ihme, että Raamatun mukaan Kain ”oli paholaisesta”, Saatanasta! (1. Joh. 3:12.)

Joosefin kymmenen veljeä kadehtivat erikoissuhdetta, joka hänellä oli heidän isäänsä. Heidän vihansa Joosefia kohtaan kasvoi, kun hän kertoi heille profeetallisista unistaan. He halusivat jopa tappaa hänet. Viimein he myivät Joosefin orjaksi ja antoivat julmasti isänsä ymmärtää hänen kuolleen. (1. Moos. 37:4–11, 23–28, 31–33.) Vuosia myöhemmin he tunnustivat syntinsä sanomalla toisilleen: ”Olemme ilman muuta syyllisiä, mitä veljeemme tulee, sillä me näimme hänen sielunsa ahdingon, kun hän anoi meiltä sääliä, mutta me emme kuunnelleet.” (1. Moos. 42:21; 50:15–19.)

Korah, Datan ja Abiram tulivat kateellisiksi, kun he vertasivat omia palvelustehtäviään Mooseksen ja Aaronin tehtäviin. He väittivät, että Mooses ”esiintyi ruhtinaana” ja korotti itsensä toisten yläpuolelle (4. Moos. 16:13). Tämä syytös ei pitänyt paikkaansa (4. Moos. 11:14, 15). Mooseksen oli nimittänyt tehtäväänsä itse Jehova. Nämä kapinalliset kuitenkin kadehtivat Mooseksen asemaa. Lopulta heidän kateutensa johti siihen, että Jehova tuhosi heidät. (Ps. 106:16, 17.)

Kuningas Salomo joutui näkemään, miten pitkälle kateus voi mennä. Eräs nainen, jonka oma vastasyntynyt lapsi oli kuollut, yritti uskotella, että kuollut lapsi kuului samassa talossa asuvalle toiselle naiselle. Kun tapausta sitten tutkittiin, tämä valehtelija jopa myöntyi ehdotukseen elossa olevan lapsen tappamisesta. Salomo kuitenkin huolehti siitä, että lapsi annettiin sen oikealle äidille. (1. Kun. 3:16–27.)

Kateudesta voi olla tuhoisat seuraukset. Kuten edellä mainitut raamatulliset esimerkit osoittavat, se saattaa johtaa vihaan, epäoikeudenmukaisuuteen ja murhiin. Lisäksi yhdessäkään noista tapauksista uhri ei ollut millään tavoin ansainnut huonoa kohtelua. Voimmeko jotenkin varmistaa, ettei kateus hallitse elämäämme? Mitä vastalääkkeitä kateudelle voisi olla?

TEHOKKAITA VASTALÄÄKKEITÄ

Kasvata rakkautta ja veljellistä kiintymystä. Apostoli Pietari kehotti kristittyjä: ”Kun nyt olette puhdistaneet sielunne tottelevaisuudellanne totuutta kohtaan, minkä tuloksena on veljellinen kiintymys, jossa ei ole ulkokultaisuutta, rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.”  (1. Piet. 1:22.) Millaista rakkaus sitten on? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan.” (1. Kor. 13:4, 5.) Tällaisen rakkauden kasvattaminen sydämessämme epäilemättä tukahduttaa taipumuksen kateuteen (1. Piet. 2:1). Jonatan ei kadehtinut Daavidia vaan ”rakasti häntä kuin omaa sieluaan” (1. Sam. 18:1).

Ole jumalisten ihmisten seurassa. Psalmin 73 tekijä kadehti jumalattomia, joiden elämä oli ylellistä ja näytti huolettomalta. Hän pääsi kuitenkin voitolle kateudestaan menemällä ”Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön”. (Ps. 73:3–5, 17.) Palvojatoverien seura auttoi psalmistaa huomaamaan, millaisia siunauksia hän sai lähestyessään Jumalaa (Ps. 73:28). Se että olemme säännöllisesti uskonveljiemme seurassa kristillisissä kokouksissa, voi vaikuttaa meihin samalla tavoin.

Pyri tekemään hyvää. Kun Jumala oli pannut merkille Kainissa kehittyvän kateuden ja vihan, hän neuvoi, että tämän tulisi ”kääntyä tekemään hyvää” (1. Moos. 4:7). Miten kristityt voivat ”tehdä hyvää”? Jeesuksen mukaan meidän ”on rakastettava Jehovaa, Jumalaamme, koko sydämellämme ja koko sielullamme ja koko mielellämme” ja ”lähimmäistämme niin kuin itseämme” (Matt. 22:37–39). Tyydytys, jota tunnemme keskittäessämme elämämme Jehovan palvelemiseen ja toisten auttamiseen, on tehokas vastalääke kateudelle. Se että osallistumme parhaamme mukaan Valtakunnan saarnaamiseen ja opetuslasten tekemiseen, on erinomainen tapa palvella Jumalaa ja lähimmäisiämme. Se myös tuo meille ”Jehovan siunauksen” (Sananl. 10:22).

”Iloitse iloitsevien kanssa.” (Room. 12:15.) Jeesus iloitsi opetuslastensa menestyksestä ja osoitti, että he saisivat saarnaamistyössä aikaan jopa enemmän kuin hän (Luuk. 10:17, 21; Joh. 14:12). Me Jehovan palvelijat teemme läheistä yhteistyötä. Niinpä se, että joku meistä menestyy, koituu siunaukseksi meille kaikille (1. Kor. 12:25, 26). Kun siis toiset saavat kannettavakseen enemmän vastuuta, meidän tulisi kadehtimisen sijasta iloita siitä.

TAISTELU EI OLE HELPPOA!

Taistelu kateutta vastaan voi olla pitkä. Cristina myöntää: ”Minulla on edelleen vahva taipumus kateuteen. Vaikka vihaankin tuota tunnetta, se on edelleen sisälläni ja minun täytyy jatkuvasti hillitä sitä.” José on käynyt samanlaista kamppailua. ”Jehova auttoi minua näkemään vanhimmiston koordinaattorin hyvät ominaisuudet”, hän sanoo. ”Läheinen suhde Jumalaan on osoittautunut kallisarvoiseksi.”

Kateus on yksi ”lihan teoista”, joita vastaan jokaisen kristityn tulee taistella (Gal. 5:19–21). Jos emme anna kateuden hallita itseämme, elämämme on onnellisempaa ja voimme miellyttää taivaallista Isäämme Jehovaa.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 17]

”Iloitse iloitsevien kanssa.”