Miten valmentaa toisia kantamaan vastuuta?
Miten valmentaa toisia kantamaan vastuuta?
”Jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.” (LUUK. 6:40)
1. Miten Jeesus laski maanpäällisen palveluksensa aikana perustan ainutlaatuiselle seurakunnalle?
APOSTOLI JOHANNES päätti evankeliumikertomuksensa sanoihin: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki. Jos se joskus kirjoitettaisiin täysin yksityiskohtaisesti, niin luulen, että kirjoitetut kirjakääröt eivät mahtuisi koko maailmaan.” (Joh. 21:25.) Lyhyen mutta voimaperäisen palveluksensa aikana Jeesus muun muassa etsi ja valmensi miehiä, jotka hänen maanpäällisen elämänsä päätyttyä ottaisivat vastuulleen työn jatkamisen. Siihen mennessä kun hän vuonna 33 palasi taivaaseen, hän oli laskenut perustan ainutlaatuiselle seurakunnalle, johon kuuluisi pian tuhansia jäseniä (Apt. 2:41, 42; 4:4; 6:7).
2, 3. a) Miksi veljien on tarpeen edistyä palvelustehtäviin? b) Mitä tässä kirjoituksessa tarkastellaan?
2 Koska nykyään toimii enemmän kuin seitsemän miljoonaa Valtakunnan julistajaa yli 100 000 seurakunnassa kautta maailman, tarvitaan edelleen miehiä ottamaan johto hengellisissä asioissa. Esimerkiksi kristityistä vanhimmista on suuri tarve. Tätä palvelustehtävää tavoittelevat ansaitsevat kiitoksen, sillä he ”haluavat hyvää työtä” (1. Tim. 3:1).
3 Miehet eivät kuitenkaan automaattisesti pätevöidy huolehtimaan seurakunnan palvelustehtävistä. Pelkkä maallinen koulutus tai Luuk. 6:40.) Tässä kirjoituksessa tarkastellaan joitakin tapoja, joilla Mestariopettaja Jeesus Kristus auttoi opetuslapsiaan pätevöitymään suurempien vastuiden kantamiseen. Huomaamme myös, mitä me voimme oppia hänen antamastaan valmennuksesta.
elämänkokemus ei valmista heitä tähän työhön. Pystyäkseen palvelemaan seurakuntaa hyvin miehen täytyy olla hengellisesti pätevä. Häneltä vaaditaan pikemminkin hengellisiä ominaisuuksia kuin luontaisia kykyjä. Miten veljiä voidaan auttaa edistymään palvelustehtäviin? Jeesus sanoi: ”Jokainen, joka on täydellisesti opetettu, on opettajansa kaltainen.” (”Olen sanonut teitä ystäviksi”
4. Miten Jeesus oli todellinen ystävä opetuslapsilleen?
4 Jeesus kohteli opetuslapsia ystävinään eikä väheksynyt heitä. Hän vietti heidän kanssaan aikaa, osoitti luottavansa heihin ja teki heille tunnetuksi ”kaiken, minkä oli kuullut Isältään”. (Lue Johanneksen 15:15.) Kuvittele, miten innoissaan he olivat, kun Jeesus vastasi heidän kysymykseensä: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” (Matt. 24:3, 4.) Hän kertoi seuraajilleen myös omista ajatuksistaan ja tunteistaan. Esimerkiksi kavaltamisyönään Jeesus otti Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen mukaansa Getsemanen puutarhaan, jossa hän huojensi sydämensä tuskaa rukoilemalla hartaasti. Nuo kolme apostolia eivät ehkä kuulleet, mitä Jeesus rukoili, mutta heidän on täytynyt aistia tilanteen vakavuus. (Mark. 14:33–38.) Myös aiemmin tapahtunut Jeesuksen muodonmuutos teki varmasti heihin syvän vaikutuksen (Mark. 9:2–8; 2. Piet. 1:16–18). Läheinen ystävyys Jeesukseen antoi hänen opetuslapsilleen voimaa jatkaa tärkeää työtään.
5. Millä tavoin kristityt vanhimmat voivat asettua toisten käytettäväksi?
5 Nykyään kristityt vanhimmat jäljittelevät Jeesusta olemalla hengellisten veljiensä ja sisartensa ystäviä ja auttamalla heitä. He kehittävät lämmintä, läheistä suhdetta toisiin uskoviin osoittamalla heitä kohtaan henkilökohtaista kiinnostusta. Vaikka vanhimmat tajuavat luottamuksellisuuden tärkeyden, he eivät ole liian pidättyviä. Vanhimmat luottavat veljiinsä ja kertovat heille oppimistaan Raamatun totuuksista. He eivät missään tapauksessa väheksy avustavaa palvelijaa, joka saattaa olla suhteellisen nuori. Sen sijaan he pitävät häntä hengellisenä miehenä, jolla on mahdollisuuksia jatkaa edistymistä ja joka suorittaa arvokasta palvelusta seurakunnan hyväksi.
”Minä annoin teille mallin”
6, 7. Millaista esimerkkiä Jeesus näytti opetuslapsilleen, ja miten se vaikutti heihin?
6 Vaikka Jeesuksen opetuslapset arvostivat hengellisiä asioita, heidän taustansa ja kulttuuriympäristönsä vaikuttivat toisinaan heidän ajatteluunsa (Matt. 19:9, 10; Luuk. 9:46–48; Joh. 4:27). Jeesus ei kuitenkaan läksyttänyt eikä uhkaillut opetuslapsiaan. Hän ei kuormittanut heitä kohtuuttomilla vaatimuksilla tai pyytänyt heitä tekemään sellaista, mitä hän ei itse olisi tehnyt. Sen sijaan Jeesus opetti heitä omalla esimerkillään. (Lue Johanneksen 13:15.)
7 Millaisen mallin Jeesus jätti opetuslapsilleen? (1. Piet. 2:21.) Hän piti elämänsä yksinkertaisena voidakseen vapaasti palvella toisia (Luuk. 9:58). Jeesus oli vaatimaton ja perusti aina opetuksensa Raamattuun (Joh. 5:19; 17:14, 17). Hän oli helposti lähestyttävä ja huomaavainen. Rakkaus oli vaikuttimena kaikessa, mitä hän teki. (Matt. 19:13–15; Joh. 15:12.) Jeesuksen esimerkillä oli hänen apostoleihinsa myönteinen vaikutus. Niinpä Jaakob ei pelännyt kuolemaa vaan palveli tottelevaisesti Jumalaa teloittamiseensa saakka (Apt. 12:1, 2). Johannes seurasi uskollisesti Jeesuksen askelissa yli 60 vuotta (Ilm. 1:1, 2, 9).
8. Missä asioissa vanhimmat voivat näyttää mallia nuoremmille miehille ja muille?
8 Uhrautuvat, nöyrät ja rakastavat vanhimmat näyttävät nuoremmille miehille juuri 1. Piet. 5:2, 3). Esimerkillisesti toimivat vanhimmat saavat tyydytystä sen tietämisestä, että toiset voivat jäljitellä heidän uskoaan, opetustaan, kristillistä elämäntapaansa ja sananpalvelustaan (Hepr. 13:7).
sellaista mallia, jota nämä tarvitsevat (Jeesus antoi opetuslapsille ohjeita ja tehtävän
9. Miksi voidaan sanoa, että Jeesus valmensi opetuslapsiaan saarnaamistyöhön?
9 Kun Jeesus oli ahkeroinut sananpalveluksessa suunnilleen kaksi vuotta, hän lähetti tähän työhön myös 12 apostoliaan. Ensiksi hän kuitenkin antoi heille ohjeita. (Matt. 10:5–14.) Ennen kuin Jeesus ruokki ihmeen avulla monituhatpäisen ihmisjoukon, hän kertoi opetuslapsilleen, miten hän halusi heidän järjestävän ihmiset ja jakelevan näille ruoan (Luuk. 9:12–17). Jeesus siis selvästikin valmensi opetuslapsiaan antamalla heille selviä ja yksityiskohtaisia ohjeita. Tällaisen valmennuksen ja pyhän hengen voimakkaan avun ansiosta apostolit pystyivät organisoimaan laajamittaisen saarnaamistyön, jota suoritettiin vuodesta 33 lähtien.
10, 11. Millä tavoin uusille voidaan antaa edistyvää valmennusta?
10 Nykyään miehen hengellinen valmentaminen käynnistyy, kun hänen kanssaan aletaan tutkia Raamattua. Meidän täytyy ehkä opettaa häntä parantamaan lukutaitoaan. Johtaessamme hänelle tutkistelua autamme häntä edelleen muilla tavoin. Hänen hengellinen valmennuksensa jatkuu, kun hän alkaa käydä säännöllisesti seurakunnan kokouksissa, kun hän liittyy teokraattiseen palveluskouluun ja kun hänestä tulee kastamaton julistaja. Kasteen jälkeen hänelle voidaan opettaa vaikkapa valtakunnansalin kunnossapitoa. Aikanaan veljeä voidaan auttaa ymmärtämään, miten pätevöityä avustavaksi palvelijaksi.
11 Antaessaan kastetulle veljelle jonkin tehtävän vanhimmat selittävät mielellään siihen liittyviä järjestön menettelytapoja ja esittävät tarvittavia ohjeita. Valmennettavan veljen on tajuttava, mitä häneltä odotetaan. Jos hänen on vaikea täyttää saamaansa tehtävää, vanhimmat eivät nopeasti päättele, ettei hänestä ole siihen. Sen sijaan he ystävällisesti selittävät uudelleen, mihin hänen tulisi pyrkiä ja millä tavoin. Se että vanhimmat näkevät veljen reagoivan tällaiseen apuun myönteisesti ja saavan iloa toisten palvelemisesta, tuottaa heille itselleenkin onnellisuutta (Apt. 20:35).
”Neuvoa kuunteleva on viisas”
12. Miksi Jeesuksen neuvot olivat toimivia?
12 Jeesus valmensi opetuslapsiaan antamalla heille heidän tarpeitaan vastaavia henkilökohtaisia neuvoja. Hän muun muassa nuhteli Jaakobia ja Johannesta siitä, että he halusivat tulen syöksähtävän taivaasta ja tuhoavan samarialaiset, jotka eivät olleet ottaneet häntä vastaan (Luuk. 9:52–55). Kun Jaakobin ja Johanneksen äiti tuli heidän puolestaan pyytämään Jeesukselta, että he saisivat huomattavat asemat Valtakunnassa, Jeesus sanoi suoraan näille veljeksille: ”Tämä oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se kuuluu niille, joille Isäni on sen valmistanut.” (Matt. 20:20–23.) Jeesuksen neuvot olivat aina selviä ja käytännöllisiä ja perustuivat vankasti jumalisiin periaatteisiin. Hän valmensi opetuslapsiaan tekemään päätelmiä näiden periaatteiden valossa. (Matt. 17:24–27.) Jeesus myös tunnusti seuraajiensa rajoitukset eikä odottanut heiltä täydellisyyttä. Hänen neuvojensa vaikuttimena oli aito rakkaus (Joh. 13:1).
13, 14. a) Ketkä tarvitsevat neuvoja? b) Esimerkiksi millaisia henkilökohtaisia neuvoja vanhimmat saattavat esittää jollekulle, joka ei edisty hengellisesti?
13 Kaikki veljet, jotka pyrkivät edistymään seurakunnan vastuutehtäviin, tarvitsevat jossain vaiheessa neuvoja tai raamatullista ohjausta. ”Neuvoa kuunteleva on viisas”, sanotaan Sananlaskujen 12:15:ssä. Muuan nuori veli kertoo: ”Minulle kaikkein suurimpana haasteena oli se, miten sietää omia puutteitani. Erään vanhimman neuvot saivat minut näkemään ne oikeissa mittasuhteissa.”
14 Jos vanhimmat huomaavat, että kyseenalainen käytös estää veljeä edistymästä hengellisesti, he yrittävät palauttaa hänet kohdalleen lempeyden hengessä (Gal. 6:1). Joskus neuvoja tarvitaan jonkin luonteenpiirteen vuoksi. Mikäli veli näyttää säästelevän itseään, vanhin saattaisi korostaa sitä, että Jeesus oli innokas Valtakunnan julistaja ja käski seuraajiensa tehdä opetuslapsia (Matt. 28:19, 20; Luuk. 8:1). Jos veli vaikuttaa kunnianhimoiselta, vanhin voisi selittää, miten Jeesus auttoi opetuslapsiaan näkemään huomattavan aseman tavoittelemisen vaarat (Luuk. 22:24–27). Entä jos veljen on vaikea antaa toisille anteeksi? Häneen saattaa tehdä vaikutuksen vertaus orjasta, joka kieltäytyi antamasta anteeksi pientä velkaa, vaikka oli itse saanut anteeksi paljon enemmän (Matt. 18:21–35). Kun tarvitaan neuvoja, vanhinten on hyvä esittää ne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. (Lue Sananlaskujen 27:9.)
”Valmenna itseäsi”
15. Miten veljen perhe voi auttaa häntä palvelemaan seurakuntaa?
15 Vanhimmat ottavat johdon veljien valmentamisessa vastuutehtäviin, mutta myös muut voivat tehdä osansa. Esimerkiksi veljen perhe voi ja sen tulisi auttaa häntä edistymään. Jos veli palvelee jo vanhimpana, hän hyötyy rakastavan vaimonsa ja epäitsekkäiden lastensa tuesta. Hänen on helpompi kantaa vastuunsa seurakunnassa, kun hänen perheensä jäsenet osoittavat yhteistoiminnallista henkeä. Heidän uhrautuva asenteensa tuo iloa hänelle, ja myös seurakunta arvostaa sitä suuresti. (Sananl. 15:20; 31:10, 23.)
16. a) Kenelle kuuluu pääasiallinen vastuu veljen edistymisestä? b) Miten veli voi edistyä seurakunnan palvelustehtäviin?
16 Vaikka toiset voivat olla veljen apuna ja tukena, hän on pääasiassa itse vastuussa edistymisestään. (Lue Galatalaiskirjeen 6:5.) Veljen ei tietenkään tarvitse olla avustava palvelija tai vanhin voidakseen auttaa toisia ja osallistua täysipainoisesti kenttäpalvelukseen. Mutta seurakunnan palvelustehtäviin edistyminen merkitsee sitä, että pyrkii täyttämään Raamatussa asetetut pätevyysvaatimukset (1. Tim. 3:1–13; Tit. 1:5–9; 1. Piet. 5:1–3). Niinpä jos veli haluaa avustavaksi palvelijaksi tai vanhimmaksi muttei ole vielä saanut nimitystä, hänen tulisi kiinnittää huomiota alueisiin, joilla hänen on tarpeen edistyä hengellisesti. Hänen tulee lukea säännöllisesti Raamattua, tutkia ahkerasti, miettiä lukemaansa syvällisesti, esittää sydämestä lähteviä rukouksia ja osallistua innokkaasti kristilliseen sananpalvelukseen. Näin hän voi noudattaa Paavalin Timoteukselle esittämää neuvoa: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi.” (1. Tim. 4:7.)
17, 18. Mitä veli voi tehdä, jos huolestuneisuus, riittämättömyyden tunne tai motivaation puute estää häntä edistymästä?
17 Entä jos huolestuneisuus tai riittämättömyyden tunne estää veljeä tavoittelemasta palvelustehtäviä? Hänen olisi hyvä miettiä, miten paljon Jehova Jumala ja Jeesus Kristus tekevät hyväksemme. Jehova tosiaankin ”päivittäin kantaa kuorman puolestamme” (Ps. 68:19). Taivaallinen Isämme voi siis auttaa veljeä huolehtimaan seurakunnan vastuista. Jos veli ei ole avustava palvelija tai vanhin, hänen olisi myös hyvä muistaa, että Jumalan järjestössä on suuri tarve kypsistä miehistä, jotka ottavat vastaan palvelustehtäviä. Näiden seikkojen pohtiminen voi saada veljen ponnistelemaan kielteisten tunteiden voittamiseksi. Hän voi rukoilla pyhää henkeä muistaen, että sen hedelmään sisältyvät rauha ja itsehillintä – ominaisuudet, joita tarvitaan huolestuneisuuden ja riittämättömyyden tunteen karkottamiseksi (Luuk. 11:13; Gal. 5:22, 23). Lisäksi hän voi täysin luottaa siihen, että Jehova siunaa kaikkia, jotka tavoittelevat palvelustehtäviä oikeista vaikuttimista.
18 Voisiko motivaation puute estää kastettua miestä tavoittelemasta vastuuta? Mikä saattaa auttaa veljeä, jolla ei ole halua palvella toisia? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumala – – mielisuosionsa tähden vaikuttaa teissä sekä tahtomisen että toimimisen.” (Fil. 2:13.) Halu palvella on lähtöisin Jumalasta, ja hänen henkensä voi antaa ihmiselle voimaa pyhän palveluksen suorittamiseen (Fil. 4:13). Lisäksi kristitty voi rukoilla, että Jumala auttaisi häntä toimimaan oikein (Ps. 25:4, 5).
19. Mitä merkitsee se, että Jehova nostaa ”seitsemän paimenta, niin, kahdeksan ihmisten herttuaa”?
19 Jehova siunaa työtä, jota vanhimmat tekevät toisten valmentamiseksi. Hänen siunauksensa saavat myös ne, jotka osoittavat vastakaikua ja pyrkivät pätevöitymään seurakunnan palvelustehtäviin. Raamatussa vakuutetaan, että Jehovan palvelijoiden keskuudesta nostetaan ”seitsemän paimenta, niin, kahdeksan ihmisten herttuaa” – riittävä määrä päteviä miehiä – ottamaan johto hänen järjestönsä toiminnassa (Miika 5:5). Miten suuri siunaus onkaan, että monet kristityt veljet saavat valmennusta ja nöyrästi pyrkivät edistymään vastuutehtäviin Jehovan ylistykseksi!
Mitä vastaisit?
• Miten Jeesus valmensi opetuslapsiaan huolehtimaan suuremmista vastuista?
• Millä tavoin seurakunnan vanhimmat voivat Jeesusta jäljitellen auttaa veljiä edistymään?
• Miten veljen perhe voi auttaa häntä palvelemaan seurakuntaa?
• Mitä veli voi itse tehdä pätevöityäkseen palvelustehtäviin?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 31]
Miten voit valmentaa tutkisteluoppilastasi hänen pyrkiessään edistymään?
[Kuva s. 32]
Miten veljet voivat osoittaa haluavansa edistyä?