”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne?”
”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne?”
”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän keskuudessanne? Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa viisauteen kuuluvalla lempeydellä.” (JAAK. 3:13)
1, 2. Mitä voidaan sanoa monista sellaisista, joita pidetään viisaina?
KEITÄ sinä pidät todella viisaina? Kenties vanhempiasi, jotakuta iäkästä henkilöä tai ehkä jotakuta yliopiston professoria? Taustasi ja ympäristösi voivat vaikuttaa näkemykseesi tästä asiasta. Jumalan palvelijat ovat kuitenkin kiinnostuneita etupäässä hänen näkemyksestään.
2 Ne, joita maailma pitää viisaina, eivät kaikki ole todellisuudessa viisaita Jumalan silmissä. Esimerkiksi kun Job puhui miehille, jotka itse ajattelivat esittävänsä viisauden sanoja, hän totesi: ”En löydä ketään viisasta joukostanne.” (Job 17:10.) Apostoli Paavali kirjoitti joistakin sellaisista, jotka hylkäsivät Jumalan tuntemuksen: ”Vaikka he väittivät olevansa viisaita, he tulivat tyhmiksi.” (Room. 1:22.) Ja Jehova itse sanoi profeetta Jesajan kautta painokkaasti: ”Voi niitä, jotka ovat viisaita omissa silmissään.” (Jes. 5:21.)
3, 4. Mikä on välttämätöntä, jotta ihminen olisi todella viisas?
3 Meidän on tietenkin tärkeää ottaa selville, mikä tekee jostakusta todella viisaan ja näin ollen sellaisen, joka saa Jumalan hyväksymyksen. Sananlaskujen 9:10 valaisee asiaa: ”Jehovan pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tuntemus on ymmärrystä.” Viisaalla ihmisellä täytyy olla oikeaa Jumalan pelkoa, ja hänen on kunnioitettava Jumalan normeja. Tarvitaan kuitenkin enemmän kuin vain sitä, että tunnustaa älyllisesti Jumalan olemassaolon ja hyväksyy hänen toimintatapansa. Opetuslapsi Jaakob sanoo jotakin, mikä panee meidät pohtimaan tätä asiaa. (Lue Jaakobin kirjeen 3:13.) Huomaa sanat: ”Tuokoon hän hyvästä käytöksestään näkyviin tekonsa.” Tosi viisauden tulisi näkyä siinä, mitä ihminen päivittäin tekee ja puhuu.
4 Tosi viisauteen sisältyy se, että käyttää tervettä arvostelukykyä ja soveltaa tietoa ja ymmärrystä menestyksellisesti. Millaiset teot paljastavat, onko meillä tällaista viisautta? Jaakob luettelee useita piirteitä, jotka ovat ilmeisiä viisaiden ihmisten teoissa. * Mitä sellaista hän sanoi, mikä voi auttaa meitä säilyttämään hyvät suhteet uskontovereihimme samoin kuin seurakunnan ulkopuolella oleviin?
Tosi viisaus näkyy teoista
5. Miten todella viisas ihminen toimii?
5 On syytä vielä korostaa, että Jaakob yhdisti viisauden hyvään käytökseen. Koska Jehovan pelko on viisauden alku, viisas ihminen pyrkii toimimaan sopusoinnussa Jumalan teiden ja normien kanssa. Jumalinen viisaus ei ole meillä synnynnäistä. Voimme kuitenkin saada sitä tutkimalla säännöllisesti Raamattua ja mietiskelemällä oppimaamme? Se auttaa meitä noudattamaan Efesolaiskirjeen 5:1:n kehotusta: ”Tulkaa – – Jumalan jäljittelijöiksi.” Mitä paremmin toimimme sopusoinnussa Jehovan persoonallisuuden kanssa, sitä enemmän osoitamme viisautta teoissamme. Jehovan tiet ovat ylivertaisia ihmisten teiden rinnalla (Jes. 55:8, 9). Niinpä kun jäljittelemme Jehovan tapaa toimia, muut ihmiset näkevät, että olemme jotenkin erilaisia.
6. Miksi lempeys on todiste jumalisuudesta, ja mitä lempeyteen sisältyy?
6 Jaakob osoittaa, että yksi tapa olla Jehovan kaltainen on ”viisauteen kuuluvan lempeyden” ilmaiseminen. Vaikka lempeyteen sisältyy hellävaraisuus, kristityllä voi olla samaan aikaan lujuutta, mikä auttaa häntä toimimaan tasapainoisesti. Jumalalla on rajattomasti voimaa, mutta hän on silti lempeä, emmekä me pelkää lähestyä häntä. Jumalan Poika heijasti Isänsä lempeyttä niin hyvin, että hän saattoi sanoa: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matt. 11:28, 29; Fil. 2:5–8.)
7. Miksi Mooses on meille hyvä esimerkki lempeydestä?
7 Raamatussa kerrotaan muistakin, jotka olivat huomattavan lempeitä eli sävyisiä. Yksi heistä oli Mooses. Vaikka hänen kannettavanaan oli suuri vastuu, hänen sanotaan olleen ”verrattomasti sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli”. (4. Moos. 11:29; 12:3.) Ja millaista lujuutta Jehova antoikaan Moosekselle Hänen tahtonsa toteuttamiseen! Jehova käytti mielellään lempeitä ihmisiä täyttämään hänen tarkoituksensa.
8. Miten epätäydelliset ihmiset voivat osoittaa ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”?
8 Epätäydellisille ihmisille on siis selvästikin mahdollista osoittaa ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”. Miten on meidän laitamme? Miten voimme edistyä tämän ominaisuuden ilmaisemisessa? Lempeys on osa Jehovan pyhän hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23). Voimme rukoilla Jehovalta hänen henkeään ja pyrkiä määrätietoisesti ilmaisemaan sen hedelmää luottaen siihen, että hän auttaa meitä edistymään lempeyden osoittamisessa. Psalmista esittää voimakkaan syyn toimia näin, kun hän vakuuttaa: ”[Jumala] opettaa sävyisille tiensä.” (Ps. 25:9.)
9, 10. Millainen ponnistelu on tarpeen voidaksemme osoittaa jumalista lempeyttä ja miksi?
9 Edistyminen tässä asiassa saattaa silti vaatia kovaa työtä. Taustansa vuoksi jotkut meistä eivät ehkä ole taipuvaisia osoittamaan lempeyttä. Lisäksi ympärillämme olevat ihmiset voivat suosia vastakkaista toimintatapaa ja sanoa, että on pantava kova kovaa vastaan. Onko tämä kuitenkaan todella viisasta? Jos kodissasi syttyisi pieni tulipalo, yrittäisitkö sammuttaa sen öljyllä vai kylmällä vedellä? Öljyn kaataminen tuleen pahentaisi tilannetta, kun taas kylmän veden käyttäminen johtaisi todennäköisesti toivottuun tulokseen. Vastaavasti Raamattu neuvoo meitä: ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananl. 15:1, 18.) Voisimmeko seuraavalla kertaa, kun seurakunnan sisä- tai ulkopuolella tulee ongelmia, osoittaa tosi viisautta suhtautumalla tilanteeseen lempeästi? (2. Tim. 2:24.)
10 Kuten edellä mainittiin, monet joihin maailman henki vaikuttaa, ovat kaikkea muuta kuin hyväntahtoisia, rauhaa rakastavia ja tyyniä. Näemme ympärillämme runsaasti pikemminkin karkeita ja pöyhkeitä ihmisiä. Jaakob oli selvillä tästä, ja hän esitti varoituksia, jotta seurakunnassa olevat yksilöt voisivat välttää sellaisen hengen turmelevaa vaikutusta. Mitä muuta voimme oppia hänen antamistaan neuvoista?
Epäviisaiden ominaispiirteitä
11. Mitkä ominaispiirteet ovat ristiriidassa jumalisen viisauden kanssa?
11 Jaakob kirjoitti hyvin suorasukaisesti ominaispiirteistä, jotka ovat selvästi ristiriidassa jumalisen viisauden kanssa. (Lue Jaakobin kirjeen 3:14.) Mustasukkaisuus ja riidanhalu ovat lihallisia ominaisuuksia, eivät hengellisiä. Ajattelehan, mitä tapahtuu, kun lihallinen ajattelu saa vallan. Jerusalemissa kuusi ”kristillistä” ryhmää pitää hallussaan osia Pyhän haudan kirkosta, joka on rakennettu oletetulle Jeesuksen surma- ja hautapaikalle. Näiden ryhmien välillä on ollut jatkuvaa riitaa. Vuonna 2006 Time-lehti kertoi eräästä siellä aiemmin sattuneesta tilanteesta, jossa munkit ”tappelivat tuntikausia – – lyömällä toisiaan valtavan suurilla kynttilänjaloilla”. Nuo uskonnolliset ryhmät ovat niin epäluuloisia toisiaan kohtaan, että kirkon avain on uskottu eräälle muslimille.
12. Mihin viisauden puute voi johtaa?
12 Tällaisia riitaisuutta heijastavia ääri-ilmiöitä ei varmastikaan pitäisi esiintyä tosi kristillisessä seurakunnassa. Siitä huolimatta epätäydellisyys on toisinaan saanut jotkut ilmaisemaan härkäpäisyyttä omien mielipiteidensä puolesta. Tämä saattaisi synnyttää erimielisyyttä ja riitaa. Apostoli Paavali huomasi, että Korintin seurakunnassa oli tällaisia ongelmia, ja niinpä hän kirjoitti: ”Kun keskuudessanne on mustasukkaisuutta ja riitaa, niin ettekö ole lihallisia ja ettekö vaella niin kuin ihmiset?” (1. Kor. 3:3.) Tällainen ikävä tilanne tosiaan vallitsi jonkin aikaa tuossa ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa. Meidän täytyy siksi olla varuillamme, jottei samanlainen henki tunkeudu seurakuntaan nykyään.
13, 14. Kerro esimerkkejä siitä, miten lihallinen henki voisi ilmetä.
13 Miten tällainen henki voisi saada jalansijaa? Se voisi alkaa jostain aivan pienestä. Esimerkiksi kun rakennetaan valtakunnansalia, saattaisi syntyä mielipide-eroja siitä, miten asiat pitäisi tehdä. Jostakin veljestä voisi tulla riitaisa, jos hänen ehdotustaan ei hyväksytä, ja hän alkaa ehkä äänekkäästi arvostella tehtyjä päätöksiä. Hän saattaa jopa kieltäytyä tekemästä rakennusprojektilla enää mitään työtä. Näin toimiva unohtaa, että seurakuntaa koskevan työn saattaminen menestyksellisesti loppuun riippuu yleensä pikemminkin rauhaisasta hengestä kuin jostakin nimenomaisesta menetelmästä. Jehova siunaa lempeän hengen, ei riitaisuutta. (1. Tim. 6:4, 5.)
14 Toisena esimerkkinä voisi olla tilanne, jossa seurakunnan vanhimmat panevat merkille, että joku vuosia vanhimpana palvellut veli ei tällä hetkellä selvästikään täytä raamatullisia pätevyysvaatimuksia. Vierailulla oleva kierrosvalvoja toteaa, että veli on saanut aiemmin nimenomaisia neuvoja mutta tilanne ei ole korjaantunut, ja yhtyy suositukseen veljen poistamiseksi vanhimman tehtävästä. Miten veli suhtautuu? Hyväksyykö hän vanhinten yksimielisen päätöksen ja raamatulliset neuvot nöyryyden ja lempeyden hengessä, ja pyrkiikö hän päättäväisesti täyttämään raamatulliset pätevyysvaatimukset voidakseen jälleen palvella vanhimpana? Vai hautooko hän mielessään kaunaa ja kateutta sen vuoksi, ettei hän saa enää toimia vanhimpana? Miksi joku veli väittäisi olevansa pätevä vanhimmaksi, vaikka kaikki muut vanhimmat ovat toista mieltä? Miten paljon viisaampaa olisi osoittaa nöyryyttä hyväksymällä heidän päätöksensä ja noudattamalla heidän neuvojaan!
15. Miksi Jaakobin kirjeen 3:15, 16:n henkeytetty varoitus on mielestäsi tärkeä?
15 Samanlaista asennetta voi tietysti esiintyä muissakin yhteyksissä. Mutta syntyypä millainen tilanne tahansa, meidän täytyy taistella tällaisia ominaisuuksia vastaan. (Lue Jaakobin kirjeen 3:15, 16.) Opetuslapsi Jaakob sanoi noita asenteita ”maallisiksi”, koska ne ovat lihallisia, vailla hengellisyyttä. Ne ovat ”eläimellisiä” siinä mielessä, että ne ovat lihallisten taipumusten tuotetta, samanlaisia kuin järjettömien luontokappaleiden ominaispiirteet. Sellaiset asenteet ovat ”demonisia”, sillä ne heijastavat Jumalaa vastustavien henkiluomusten mielenlaatua. Kuinka sopimatonta kristityn onkaan ilmentää noita ominaispiirteitä!
16. Mitä korjauksia meidän täytyy ehkä tehdä, ja miten voimme onnistua siinä?
16 Jokaisen seurakunnanjäsenen on hyvä tutkia itseään ja työskennellä sellaisten ominaisuuksien karsimiseksi. Valvojien tulisi seurakunnan opettajina tiedostaa tarve kitkeä kielteiset asenteet itsestään. Epätäydellisyytemme ja maailman vaikutuksen vuoksi tämä ei ole helppoa. Sitä voitaisiin verrata siihen, että yritämme kiivetä ylös liejuista, liukasta rinnettä. Jos meillä ei ole mitään, mistä pitää kiinni, saattaisimme vain luisua alaspäin. Mutta kun meillä on luja ote Raamatun neuvoihin ja Jumalan maailmanlaajuinen seurakunta tukee meitä, voimme mennä eteenpäin. (Ps. 73:23, 24.)
Ominaisuuksia joita viisaat pyrkivät ilmaisemaan
17. Miten viisaat tavallisesti reagoivat kohdatessaan pahaa?
17 Lue Jaakobin kirjeen 3:17. On hyödyllistä tarkastella joitakin ominaisuuksia, joita ”ylhäältä tulevan viisauden” ilmaiseminen saa aikaan. Jotta olisimme siveellisesti puhtaita, tekojemme ja vaikuttimiemme täytyy olla puhtaita ja saastumattomia. Meidän täytyy hylätä pahat asiat heti. Tämän pitäisi olla automaattinen reaktio. Ehkä lääkäri on joskus kopauttanut refleksivasaralla aivan polvilumpiosi alapuolella olevaa jännettä. Jalkasi oikenee automaattisesti sinun tarvitsematta ajatella sitä. Meidän pitäisi reagoida yhtä automaattisesti, kun eteemme tulee kiusaus tehdä pahaa. Siveellisen puhtautemme ja Raamatulla valmennetun omantuntomme pitäisi saada meidät refleksinomaisesti torjumaan paha. (Room. 12:9.) Raamatussa on esimerkkejä ihmisistä, jotka reagoivat tällä tavoin, muiden muassa Joosef ja Jeesus (1. Moos. 39:7–9; Matt. 4:8–10).
18. Mitä merkitsee a) olla rauhaisa? b) olla rauhantekijä?
18 Jumalinen viisaus vaatii meitä olemaan myös rauhaisia. Tähän sisältyy se, että kartamme aggressiivisuutta, vihamielistä asennetta ja tekoja, jotka rikkoisivat rauhan. Jaakob selittää asiaa vielä yksityiskohtaisemmin sanoessaan: ”Rauhaa rakentaville kylvetään rauhallisissa olosuhteissa vanhurskauden hedelmän siemen.” (Jaak. 3:18.) Pane merkille ilmaus ”rauhaa rakentavat”. Tunnetaanko meidät seurakunnassa rauhanrakentajina vai rauhanrikkojina? Olemmeko helposti loukkaantuvia tai taipuvaisia loukkaamaan toisia ja joudumme siksi toistuvasti erimielisyyksiin? Vaadimmeko, että toiset hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme, vai työskentelemmekö nöyrästi sellaisten luonteenpiirteiden karsimiseksi, joita toiset pitävät syystäkin loukkaavina? Tunnetaanko meidät ihmisinä, jotka näkevät paljon vaivaa rauhan säilyttämiseksi, antavat nopeasti anteeksi ja työntävät toisten virheet taka-alalle? Rehellinen itsetutkistelu voi auttaa meitä näkemään, tulisiko meidän edistyä jumalisen viisauden osoittamisessa tällä alueella.
19. Miten voimme tulla tunnetuiksi järkevinä ihmisinä?
19 Kun Jaakob kuvaili seikkoja, jotka heijastavat ylhäältä tulevaa viisautta, hän sisällytti mukaan järkevyyden. Pidetäänkö meitä sellaisina, jotka ovat taipuvaisia antamaan toisille myöten silloin, kun kyseessä ei ole mikään raamatullinen periaate? Tunnetaanko meidät ihmisinä, jotka emme kärkkäästi vaadi toisia noudattamaan omia henkilökohtaisia normejamme? Onko meillä sellainen maine, että olemme hyväntahtoisia ja että meille on helppo puhua? Kaikilla näillä tavoilla osoitamme, että olemme oppineet olemaan järkeviä.
20. Mitä on tuloksena edellä käsiteltyjen jumalisten ominaisuuksien ilmaisemisesta?
20 Miten ihastuttava tilanne seurakunnassa voikaan vallita, kun veljet ja sisaret työskentelevät osoittaakseen aina vain paremmin niitä jumalisia ominaisuuksia, joista Jaakob kirjoitti! (Ps. 133:1–3.) Lempeys, rauhaisuus ja järkevyys parantavat varmasti seurakunnan jäsenten välisiä suhteita ja tekevät ilmeiseksi, että meillä on ”ylhäältä tulevaa viisautta”. Seuraavaksi tarkastelemme, miten meitä voi auttaa se, että opimme näkemään toiset sellaisina kuin Jehova heidät näkee.
[Alaviite]
^ kpl 4 Tekstiyhteys osoittaa, että Jaakobilla oli ensisijaisesti mielessään seurakunnan vanhimmat eli ”opettajat” (Jaak. 3:1). Heidän tulisi varmasti olla esimerkkeinä jumalisen viisauden osoittamisesta, vaikkakin me kaikki voimme oppia Jaakobin neuvoista.
Osaatko selittää?
• Mikä tekee kristitystä todella viisaan?
• Miten voimme edistyä jumalisen viisauden osoittamisessa?
• Millaisia ominaispiirteitä on niillä, jotka eivät ilmaise ”ylhäältä tulevaa viisautta”?
• Millaisia ominaisuuksia olet päättänyt kehittää vielä suuremmassa määrin?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 23]
Miten riitaisa henki voisi saada jalansijaa nykyään?
[Kuva s. 24]
Torjutko sinä pahan automaattisesti?