”Nyt uskon, että Jumala on olemassa”

UKRAINALAINEN nainen nimeltä Aleksandra, joka asuu Prahassa Tšekin tasavallassa, oli matkalla töistä kotiin. Raitiovaunupysäkillä hän huomasi maassa pienen kotelon, jota ohikulkijat potkivat. Kun hän nosti sen ylös ja katsoi sen sisälle, hän ei ollut uskoa silmiään. Kotelossa oli nippu 5000 korunan seteleitä! Kukaan ympärillä olevista ei näyttänyt etsivän koteloa. Tšekissä asuvana ulkomaalaisena Aleksandran oli vaikea ansaita elatustaan. Mitä hän tekisi?

Kotona Aleksandra näytti koteloa tyttärelleen Viktorijalle. He etsivät siitä omistajan nimeä ja osoitetta mutta turhaan. Kotelossa oli kuitenkin pieni paperinpala, jonka toiselle puolelle oli kirjoitettu tilinumero ja toiselle puolelle muita numeroita. Kotelossa oli myös ohjeet, miten mennä erääseen paikalliseen pankkiin, sekä lappu, jossa luki ”330000 korunaa” (noin 8000 euroa). Se oli tarkalleen kotelossa oleva rahamäärä.

Aleksandra yritti soittaa pankkiin valitsemalla numeron, joka vaikutti puhelinnumerolta, mutta ei saanut yhteyttä. Niinpä hän ja hänen tyttärensä menivät käymään pankissa ja selittivät, mitä oli tapahtunut. He kyselivät tilinumerosta, jonka he olivat kotelosta löytäneet. Pankilla ei kuitenkaan ollut tällaista tiliä. Aleksandra tuli seuraavana päivänä uudelleen pankkiin mukanaan toinen kotelosta löytynyt numerosarja. Ja se oli kuin olikin pankin erään naisasiakkaan tilinumero. Aleksandra ja Viktorija ottivat yhteyttä naiseen, ja tämä vahvisti kadottaneensa kotelon. Kun he vihdoin tapasivat toisensa, nainen kiitti heitä läpimästi ja kysyi, miten hän voisi korvata heille sen, että he palauttivat rahat.

Viktorija vastasi: ”Ei meillä ole mitään vaatimuksia. Jos olisimme halunneet nämä rahat, olisimme pitäneet ne.” Hän selitti puutteellisella tšekin kielellään: ”Palautamme rahat teille, koska olemme Jehovan todistajia. Raamatun avulla valmennettu omatuntomme ei salli meidän pitää sellaista, mikä ei kuulu meille.” (Heprealaisille 13:18.) Nainen sanoi onnellisena: ”Nyt uskon, että Jumala on olemassa.”