Jehovan sana on elävä

Kohokohtia 2. Samuelin kirjasta

VAATIIKO Jehovan suvereeniuden tunnustaminen täydellistä tottelevaisuutta? Tekeekö nuhteeton ihminen aina sitä, mikä on Jumalan silmissä oikein? Millaista ihmistä tosi Jumala pitää ”sydämensä mukaisena”? (1. Samuelin kirja 13:14.) Raamatussa oleva 2. Samuelin kirja antaa tyydyttävät vastaukset näihin kysymyksiin.

Toisen Samuelin kirjan kirjoittivat Gad ja Natan, profeetat, jotka tunsivat läheisesti muinaisen Israelin kuninkaan Daavidin. * Kirjoittaminen päättyi vuoden 1040 eaa. tienoilla Daavidin 40-vuotisen hallituskauden lopulla, ja kirja kertoo etupäässä Daavidista ja hänen suhteestaan Jehovaan. Tämä jännittävä kertomus kuvailee, miten riitojen repimästä kansasta tulee urhoollisen kuninkaan alaisuudessa kukoistava ja eheä valtakunta. Toinen Samuelin kirja tarjoaa kiehtovan näytelmän, joka on täynnä voimakkaita inhimillisiä tunteita.

DAAVID TULEE ”YHÄ SUUREMMAKSI”

(2. Samuelin kirja 1:1–10:19)

Daavidin reaktio Saulin ja Jonatanin kuolemaa koskevaan uutiseen paljastaa hänen tunteensa heitä ja Jehovaa kohtaan. Daavid nimitetään Juudan heimon kuninkaaksi Hebronissa. Saulin poika Is-Boset asetetaan hallitsemaan muuta osaa Israelista. Daavid tulee ”yhä suuremmaksi”, ja noin seitsemän ja puoli vuotta myöhemmin hänestä tulee koko Israelin kuningas (2. Samuelin kirja 5:10).

Daavid valloittaa jebusilaisilta Jerusalemin ja tekee siitä valtakuntansa pääkaupungin. Hänen ensimmäinen yrityksensä siirtää liiton arkku Jerusalemiin päättyy tuhoisasti. Toinen yritys kuitenkin onnistuu, ja Daavid tanssii ilosta. Jehova tekee Daavidin kanssa liiton valtakunnasta. Daavid nujertaa vihollisensa, sillä Jumala on hänen kanssaan.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

2:18: Miksi Joabia ja hänen kahta veljeään sanottiin Serujan, heidän äitinsä, kolmeksi pojaksi? Tavallisesti Raamatun heprealaisten kirjoitusten sukuluettelot laadittiin isän puolelta. Serujan aviomies on saattanut kuolla jo varsin nuorena, tai hänen ei ehkä ole katsottu olevan kelvollinen sisällytettäväksi Pyhiin kirjoituksiin. Seruja on mukana luettelossa mahdollisesti siksi, että hän oli Daavidin sisar tai sisarpuoli (1. Aikakirja 2:15, 16). Näiden kolmen veljeksen isään viitataan ainoastaan siinä yhteydessä,  kun mainitaan, että hänen hautapaikkansa on Betlehemissä (2. Samuelin kirja 2:32).

3:29: Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”mies, joka tarttuu pyörivään värttinään”? Kankaita kutoivat yleensä naiset. Sen vuoksi tämä ilmaus voi viitata miehiin, jotka eivät olleet kelvollisia esimerkiksi sotapalvelukseen ja joiden oli siksi tehtävä naisten töitä.

5:1, 2: Miten pian Is-Bosetin salamurhan jälkeen Daavidista tehtiin koko Israelin kuningas? Näyttää johdonmukaiselta, että Is-Bosetin kaksivuotinen hallituskausi alkoi pian Saulin kuoleman jälkeen, jotakuinkin samoihin aikoihin kun Daavid nousi valtaistuimelle Hebronissa. Daavid hallitsi Juudaa Hebronista käsin seitsemän ja puoli vuotta. Pian sen jälkeen kun hänestä tuli koko Israelin kuningas, hän teki Jerusalemista valtakunnan pääkaupungin. Näin ollen Is-Bosetin kuolemasta kului viitisen vuotta ennen kuin Daavidista tuli koko Israelin kuningas. (2. Samuelin kirja 2:3, 4, 8–11; 5:4, 5.)

8:2: Kuinka monta moabilaista tapettiin heidän taisteltuaan Israelin kanssa? Lukumäärä saatettiin ratkaista laskemisen sijasta mittaamalla. Ilmeisesti Daavid pani moabilaiset makaamaan maahan rinnatusten yhteen riviin ja mittautti rivin nuoralla niin, että kaksi nuoran mittaa eli kaksi kolmasosaa rivissä makaavista tapettiin ja yksi nuoran mitta eli yksi kolmasosa säästettiin.

Opetuksia meille

2:1; 5:19, 23: Daavid tiedusteli asioita Jehovalta ennen asettumistaan asumaan Hebroniin ja ennen lähtöään taisteluun vihollisiaan vastaan. Meidänkin tulisi etsiä Jehovan ohjausta ennen kuin teemme ratkaisuja, jotka vaikuttavat hengellisyyteemme.

3:26–30: Kostamisesta on ikävät seuraukset (Roomalaisille 12:17–19).

3:31–34; 4:9–12: Daavid oli esimerkillinen siinä, ettei hän ilmaissut kostonhenkeä eikä vihamielisyyttä.

5:12: Ei pidä koskaan unohtaa, että Jehova on opettanut meille teitään ja tehnyt hyvän suhteen häneen mahdolliseksi.

6:1–7: Vaikka Daavidin tarkoitus oli hyvä, hänen yrityksensä siirtää arkku vankkureilla oli vastoin Jumalan käskyä, ja yritys epäonnistui (2. Mooseksen kirja 25:13, 14; 4. Mooseksen kirja 4:15, 19; 7:7–9). Lisäksi se, että Ussa tarttui arkkuun, osoittaa, ettei hyvä tarkoitus muuta Jumalan vaatimuksia.

6:8, 9: Koettelevassa tilanteessa Daavid ensin suuttui, sitten pelästyi – ja ehkä jopa syytti onnettomuudesta Jehovaa. Meidän on varottava syyttämästä Jehovaa ongelmista, jotka johtuvat hänen käskyjensä laiminlyömisestä.

7:18, 22, 23, 26: Daavid on jäljittelemisen arvoinen esimerkki: hän oli nöyrä, osoitti yksinomaista antaumusta Jehovaa kohtaan ja halusi korottaa Jumalan nimen.

8:2: Noin 400 vuotta aiemmin lausuttu ennustus täyttyy (4. Mooseksen kirja 24:17). Jehovan sana toteutuu aina.

9:1, 6, 7: Daavid täytti lupauksensa. Meidänkin täytyy pyrkiä pitämään sanamme.

JEHOVA NOSTATTAA VOIDELTUAAN VASTAAN ONNETTOMUUTTA

(2. Samuelin kirja 11:1–20:26)

”Katso, minä nostatan sinua vastaan onnettomuutta omasta huoneestasi”, Jehova sanoo Daavidille, ”ja otan vaimosi omien silmiesi nähden ja annan heidät lähimmäisellesi, ja hän on makaava vaimojesi kanssa tämän auringon silmien nähden.” (2. Samuelin kirja 12:11.) Miksi tällainen julistus esitetään? Syynä on Daavidin synti Batseban kanssa. Katuvalle Daavidille annetaan anteeksi, mutta hän ei säästy syntinsä seurauksilta.

Ensin Batseballe syntynyt lapsi kuolee. Sitten Daavidin tytär Tamar, joka on neitsyt, raiskataan, ja raiskaaja on hänen velipuolensa Amnon. Kostoksi Tamarin täysveli Absalom murhaa Amnonin. Absalom tekee salaliiton omaa isäänsä vastaan ja julistautuu  Hebronissa kuninkaaksi. Daavid joutuu pakenemaan Jerusalemista. Absalom on suhteissa isänsä kymmenen sivuvaimon kanssa, jotka ovat jääneet huolehtimaan talosta. Daavid palaa kuninkaanvirkaansa vasta kun Absalom on tapettu. Benjaminilaisen Seban kapina päättyy tämän kuolemaan.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

14:7: Mitä ”hiillos” kuvaa? Kytevä hiillos kuvaa eläviä jälkeläisiä.

19:29: Miksi Daavid reagoi Mefibosetin selitykseen siten kuin reagoi? Kuultuaan Mefibosetia Daavidin on täytynyt tajuta, että hän teki virheen ottaessaan Siban sanat todesta (2. Samuelin kirja 16:1–4; 19:24–28). Hyvin todennäköisesti tämä ärsytti Daavidia, eikä hän halunnut kuulla asiasta yhtään enempää.

Opetuksia meille

11:2–15: Kaunistelematon kertomus Daavidin virheistä todistaa, että Raamattu on Jumalan sana.

11:16–27: Kun syyllistymme vakavaan syntiin, meidän ei pidä yrittää peitellä sitä, kuten Daavid teki. Meidän tulee pikemminkin tunnustaa syntimme Jehovalle ja etsiä seurakunnan vanhinten apua. (Sananlaskut 28:13; Jaakobin kirje 5:13–16.)

12:1–14: Natan on erinomainen esimerkki seurakunnan vanhimmille. Heidän tehtävänään on auttaa synnintekijöitä oikaisemaan menettelynsä. Vanhinten täytyy hoitaa tämä velvollisuutensa taitavasti.

12:15–23: Daavid ymmärsi vastoinkäymistensä syyn, mikä auttoi häntä suhtautumaan niihin oikein.

15:12; 16:15, 21, 23: Kun kävi ilmi, että Absalom nousisi valtaistuimelle, ylpeys ja kunnianhimo tekivät etevästä neuvonantajasta Ahitofelista petturin. Älykkyys voi olla ansa, jollei se käy käsi kädessä nöyryyden ja uskollisuuden kanssa.

19:24, 30: Mefiboset arvosti syvästi Daavidin rakkaudellista huomaavaisuutta. Hän mukautui halukkaasti Sibaa koskevaan kuninkaan päätökseen. Arvostuksen Jehovaa ja hänen järjestöään kohtaan pitäisi saada meidät olemaan alistuvaisia.

20:21, 22: Yhden ihmisen viisauden ansiosta voidaan välttää monien tuho (Saarnaaja 9:14, 15).

LANGETKAAMME ”JEHOVAN KÄSIIN”

(2. Samuelin kirja 21:1–24:25)

Saul tapatti gibeonilaisia ja joutui verivelkaan, mistä seurasi kolmen vuoden nälänhätä (Joosua 9:15). Kostaakseen tuon verivelan gibeonilaiset pyytävät saada tapettavaksi seitsemän Saulin  poikaa. Daavid antaa heidät gibeonilaisten käsiin, ja kuivuus päättyy rankkasateeseen. Neljä filistealaisjättiläistä kaatuu ”Daavidin käden kautta ja hänen palvelijoittensa käden kautta” (2. Samuelin kirja 21:22).

Daavid syyllistyy vakavaan syntiin määräämällä laittoman väestönlaskennan. Hän katuu ja päättää ”langeta Jehovan käsiin” (2. Samuelin kirja 24:14). Niinpä 70000 ihmistä menehtyy ruttoon. Daavid noudattaa Jehovan käskyä, ja vitsaus lakkaa.

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

21:8: Miten voidaan sanoa, että Saulin tyttärellä Mikalilla oli viisi poikaa, vaikka 2. Samuelin kirjan 6:23:ssa hänen kerrotaan kuolleen lapsettomana? Yleisimmin hyväksytyn selityksen mukaan pojat olivat Mikalin sisaren Merabin, Adrielin vaimon, poikia. Ilmeisesti Merab kuoli nuorena ja lapseton Mikal kasvatti pojat.

21:9, 10: Miten pitkään Rispa vartioi gibeonilaisten surmaamia kahta poikaansa ja Saulin viittä pojanpoikaa? Nämä seitsemän poikaa hirtettiin ”elonkorjuun ensimmäisinä päivinä” eli maalis-huhtikuussa. Heidän ruumiinsa jätettiin vuorelle. Rispa vartioi niitä yötä päivää, kunnes Jehova lopetti kuivuuden ja osoitti siten vihastuksensa lauhtuneen. On erittäin epätodennäköistä, että rankkasateita olisi tullut ennen elonkorjuukauden päättymistä lokakuussa. Rispa on siis voinut pitää vartiota peräti viisi kuusi kuukautta, minkä jälkeen Daavid antoi haudata miesten luut.

24:1: Miksi Daavidin määräämä väestönlaskenta luettiin hänelle vakavaksi synniksi? Laki ei kieltänyt laskentaa sinänsä (4. Mooseksen kirja 1:1–3; 26:1–4). Raamattu ei kerro, mikä sai Daavidin laskemaan kansan. Ensimmäisen aikakirjan 21:1 kuitenkin osoittaa, että Saatana yllytti häntä siihen. Joka tapauksessa Daavidin sotapäällikkö Joab tiesi, että Daavidin päätös luetteloida kansa oli väärä, ja hän yritti taivutella Daavidia luopumaan hankkeesta.

Opetuksia meille

22:2–51: Daavidin laulu on tavattoman kaunis kuvaus ehdottoman luottamuksemme arvoisesta tosi Jumalasta, Jehovasta!

23:15–17: Daavid kunnioitti elämää ja verta koskevaa Jumalan lakia niin syvästi, että hän pidättyi tässä tekemästä sellaista, mikä olisi vähänkin muistuttanut tuon lain rikkomista. Meidän täytyy kehittää samanlainen asenne kaikkia Jumalan käskyjä kohtaan.

24:10: Daavidin omatunto sai hänet katumaan. Onko meidän omatuntomme riittävän herkkä reagoidakseen samalla tavoin?

24:14: Daavid oli vakuuttunut siitä, että Jehova on armollisempi kuin ihmiset. Onko meillä samanlainen luottamus?

24:17: Daavid tunsi mielipahaa sen vuoksi, että hänen syntinsä aiheutti kärsimystä koko kansalle. Katuvan väärintekijän pitäisi kärsiä tunnontuskia sen häpeän vuoksi, jota hänen toimintansa on voinut aiheuttaa seurakunnalle.

Voimme olla ’Jumalan sydämen mukaisia’

Daavid, järjestyksessä toinen Israelin kuningas, osoittautui Jehovan ”sydämen mukaiseksi mieheksi” (1. Samuelin kirja 13:14). Hän ei milloinkaan kyseenalaistanut Jehovan vanhurskaita normeja eikä yrittänyt toimia riippumattomana hänestä. Aina kun Daavid teki virheen, hän tunnusti syntinsä, otti vastaan kuria ja oikaisi tiensä. Hän oli nuhteeton mies. Eikö meidän ole viisasta olla hänen kaltaisiaan, varsinkin kun erehdymme?

Daavidin elämäntarina valaisee eloisasti sitä, että ihminen tunnustaa Jehovan suvereeniuden hyväksymällä Hänen hyvää ja pahaa koskevat norminsa ja pyrkimällä pitämään niistä kiinni nuhteettomuuden säilyttäjänä. Tämä on meille mahdollista. Voimme olla todella kiitollisia niistä opetuksista, joita saamme 2. Samuelin kirjasta! Sen sisältämä sanoma, joka on kirjoitettu Jumalan hengen ohjauksessa, on totisesti elävä ja voimaa uhkuva (Heprealaisille 4:12).

[Alaviite]

[Kuva s. 16]

Daavid pysyi nöyränä, sillä hän muisti, kuka oli lujasti vahvistanut hänen kuninkuutensa

[Kuvat s. 18]

”Katso, minä nostatan sinua vastaan onnettomuutta omasta huoneestasi”

Batseba

Tamar

Amnon