Millainen perintö sinun tulisi jättää lapsillesi?

PAVLOS, eteläeurooppalainen perheenisä, ehtii harvoin olemaan kotona vaimonsa ja lastensa kanssa. Hänellä on 13- ja 11-vuotias tytär ja 7-vuotias poika. Seitsemänä päivänä viikossa Pavlos tekee kahta pitkää työvuoroa, koska hän yrittää ansaita riittävästi rahaa toteuttaakseen unelmansa: hän haluaa ostaa kummallekin tyttärelleen asunnon ja perustaa pojalleen pienen liikeyrityksen. Hänen vaimonsa Sofia kokoaa vaivojaan säästämättä liinavaatteita, taloustavaroita, astioita ja ruokailuvälineitä talouksiin, jotka heidän lapsensa myöhemmin perustaisivat. Kun pariskunnalta kysytään, miksi he työskentelevät niin uutterasti, he vastaavat yhdestä suusta: ”Lastemme takia!”

 Pavlosin ja Sofian tavoin monet vanhemmat eri puolilla maailmaa tekevät kaikkensa antaakseen lapsilleen hyvän alun elämässä. Jotkut vanhemmat säästävät heitä varten rahaa. Toiset pitävät huolta siitä, että jälkeläiset saavat tarpeeksi koulutusta ja oppivat taitoja, joista on hyötyä myöhemmin elämässä. Vaikka useimmat vanhemmat tekevät kaiken tämän rakkaudesta lapsiaan kohtaan, heillä on monesti suuria paineita toimia tässä asiassa sukulaisten, ystävien ja asuinympäristön odotusten mukaisesti. Vastuuntuntoiset vanhemmat kysyvätkin aiheellisesti, miten paljon heillä on velvollisuus tehdä lastensa hyväksi.

Tulevaisuuden varalle

On paitsi luonnollista myös Raamatun ohjeiden mukaista, että kristityt vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Apostoli Paavali sanoi oman aikansa kristityille: ”Eihän ole lasten velvollisuus huolehtia vanhemmistaan, vaan vanhempien lapsistaan.” (2. Korinttilaisille 12:14, Uusi testamentti nykysuomeksi.) Paavali osoitti lisäksi, että lapsista huolehtiminen on vakava vastuu. Hän kirjoitti: ”Totisesti jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan niistä, jotka ovat hänen huonekuntansa jäseniä, niin hän on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa.” (1. Timoteukselle 5:8.) Monet Raamatun kertomukset ilmaisevat, että perintöasiat olivat tärkeitä Raamatun aikoina eläneille Jumalan palvelijoille (Ruut 2:19, 20; 3:9–13; 4:1–22; Job 42:15).

Joskus vanhemmat uppoutuvat kuitenkin liiaksi suuren perinnön kokoamiseen lapsiaan varten. Miksi? Manólis, Etelä-Euroopasta Yhdysvaltoihin muuttanut perheellinen mies, paljastaa yhden syyn:  ”Vanhemmat, jotka kokivat toisen maailmansodan tuhot, nälän ja puutteen, haluavat, että heidän lapsillaan olisi parempi elämä.” Hän lisää: ”Liiallinen velvollisuudentunto ja halu antaa lapsille mahdollisimman hyvä alku elämässä vaikuttavat joskus niin, että vanhemmat tekevät hallaa itselleen.” Jotkut vanhemmat tosiaan tinkivät elämän välttämättömyyksistä pystyäkseen keräämään aineellista omaisuutta jälkeläisilleen. Mutta onko vanhempien viisasta toimia tällä tavalla?

”Turhuutta ja suuri onnettomuus”

Muinaisen Israelin kuningas Salomo esitti perintöjä koskevan varoituksen. Hän kirjoitti: ”Minä vihasin kaikkea kovaa työtäni, jonka parissa tein kovasti työtä auringon alla ja jonka jättäisin ihmiselle, joka tulisi minun jälkeeni. Ja kuka tietää, osoittautuuko hän viisaaksi vai tyhmäksi? Silti hän ottaa hallintaansa kaiken kovan työni, jonka parissa tein kovasti työtä ja jossa osoitin viisautta auringon alla. Tämäkin on turhuutta. – – Sillä on olemassa ihminen, jonka kova työ on tehty viisauden ja tiedon ja taitavuuden avulla, mutta hänen osansa annetaan ihmiselle, joka ei ole tehnyt kovasti työtä sen hyväksi. Tämäkin on turhuutta ja suuri onnettomuus.” (Saarnaaja 2:18–21.)

Kuten Salomo selittää, perilliset eivät ehkä tajua perinnön täyttä arvoa, koska he eivät ole itse nähneet vaivaa sen hyväksi. Niinpä he voivat käsitellä tyhmästi sitä, minkä vanhemmat suurin ponnistuksin keräsivät heitä varten. He saattavat jopa tuhlata tällaisen kovalla työllä kootun omaisuuden. (Luukas 15:11–16.) Mikä ”turhuus ja suuri onnettomuus” se olisikaan!

Perintö ja ahneus

Vanhempien täytyy ottaa huomioon sekin, että kulttuureissa, joissa perinnöt ja myötäjäiset ovat tärkeällä sijalla, lapsista voi tulla ahneita ja he voivat vaatia enemmän omaisuutta tai myötäjäisiä kuin mihin vanhemmilla järkevästi on varaa. ”Voi sitä isäparkaa, jolla on pari kolme tytärtä”, päivittelee Loukas-niminen kreikkalaisisä. Hän sanoo: ”Tyttäret voivat verrata sitä, mitä heidän isänsä pystyy antamaan, siihen, mitä toiset vanhemmat ’anteliaasti’ kokoavat omia lapsiaan varten. Tytöt kenties huomauttavat, että jos he eivät saa riittäviä myötäjäisiä, heidän naimatoiveensa heikkenevät.”

Edellä mainittu Manólis selittää: ”Nuorimies saattaa pitkittää seurustelua, kunnes morsiamen isä lupaa antaa hänelle jotakin tyttöä varten, tavallisesti kiinteistön tai huomattavan rahasumman. Siitä voi tulla eräänlaista kiristystä.”

 Raamattu varoittaa kaikenlaisesta ahneudesta. Salomo kirjoitti: ”Perintöä hankitaan aluksi ahneudella, mutta sen tulevaisuus ei ole lopulta siunattu.” (Sananlaskut 20:21.) Apostoli Paavali tähdensi: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Timoteukselle 6:10; Efesolaisille 5:5.)

”Viisaus perinnön ohella”

Perinnöllä on kyllä arvoa, mutta viisaus on paljon arvokkaampaa kuin aineellinen omaisuus. Kuningas Salomo kirjoitti: ”Viisaus perinnön ohella on hyvä ja edullinen – –. Sillä viisaus on suojaksi samoin kuin raha on suojaksi, mutta tiedon etuna on, että viisaus varjelee omistajansa elossa.” (Saarnaaja 7:11, 12; Sananlaskut 2:7; 3:21.) Vaikka raha antaakin jonkin verran suojaa ja sen omistaja voi hankkia sellaista, mitä hän tarvitsee, varallisuus voidaan menettää. Toisaalta viisaus – kyky käyttää tietoa ongelmien ratkaisemiseen tai tavoitteiden saavuttamiseen – voi estää ihmistä ottamasta typeriä riskejä. Oikeaan jumalanpelkoon perustuva viisaus voi auttaa häntä saamaan ikuisen elämän pian koittavassa Jumalan uudessa maailmassa. Siinä on todella kallisarvoinen perintö! (2. Pietarin kirje 3:13.)

Kristityt vanhemmat ilmaisevat tällaista viisautta omaksumalla oikeanlaiset arvot ja opettamalla ne lapsilleenkin (Filippiläisille 1:10). Aineellisen omaisuuden, jota kootaan lapsia varten, ei tulisi syrjäyttää hengellisiä asioita. Jeesus kannusti seuraajiaan: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” (Matteus 6:33.) Vanhemmat, jotka asettavat kristitylle perheelleen hengellisiä tavoitteita, voivat odottaa runsasta palkkaa. Viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Vanhurskaan isä saa riemuitsemalla riemuita; viisaan isäksi tuleva saa myös iloita hänestä. Isäsi ja äitisi tulevat iloitsemaan, ja synnyttäjäsi tulee riemuitsemaan.” (Sananlaskut 23:24, 25.)

Pysyvä perintö

Perintöomaisuudet olivat hyvin tärkeitä muinaisille israelilaisille (1. Kuninkaiden kirja 21:2–6). Jehova kuitenkin neuvoi heitä: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Kristityille vanhemmille esitetään samantapainen kehotus: ”Kasvattakaa heitä [lapsianne] jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Efesolaisille 6:4.)

Hengellismieliset vanhemmat ymmärtävät, että perheestä huolehtimiseen sisältyy raamatullinen opetus. Andreas, jolla on kolme lasta, sanoo: ”Jos lapset oppivat soveltamaan jumalisia periaatteita, heillä on paremmat eväät tulevaisuutta varten.” Tällaiseen perintöön liittyy olennaisesti myös se, että lapsia autetaan luomaan henkilökohtainen suhde Luojaansa ja vaalimaan sitä. (1. Timoteukselle 6:19.)

Oletko sinä miettinyt, mitä voisit tehdä lapsesi hengellisen tulevaisuuden hyväksi? Mitä vanhemmat voivat esimerkiksi tehdä, jos heidän lapsensa pitää tavoitteenaan kokoaikaista palvelusta? Vaikka kokoaikaisen palvelijan ei tulisi vaatia eikä odottaa taloudellista tukea, rakastavat vanhemmat voivat päättää ’antaa omastaan lapselleen hänen tarpeittensa mukaan’, jotta hän voisi pysyä kokoaikaisessa palveluksessa (Roomalaisille 12:13; 1. Samuelin kirja 2:18, 19; Filippiläisille 4:14–18). Tällainen asenne olisi varmasti mieluinen Jehovalle.

Mitä siis vanhemmilla on velvollisuus tehdä lastensa hyväksi? Sen lisäksi että kristityt vanhemmat huolehtivat lastensa aineellisista tarpeista, he varmistavat sen, että lapset saavat runsaan hengellisen perinnön, joka hyödyttää heitä ikuisesti. Silloin toteutuvat psalmin 37:18 sanat: ”Jehova tuntee moitteettomien päivät, ja aina ajan hämärään asti pysyy heidän perintönsä.”

[Kuvat s. 26, 27]

Millaista tulevaisuutta toivot lapsillesi?