On järkevää uskoa että maasta tulee paratiisi

KAUTTA historian miljoonat ihmiset ovat uskoneet, että aikanaan he jättäisivät maanpäällisen elämän ja menisivät taivaaseen. Jotkut ovat ajatelleet, ettei Luoja koskaan tarkoittanut maata pysyväksi asuinpaikaksemme. Askeetit ovat menneet jopa pitemmälle. Monien askeettien mielestä maa ja kaikki muu aineellinen on pahaa, este todelliselle hengelliselle täyttymykselle ja läheisyydelle Jumalan kanssa.

Ne joilta edellä mainitut ajatukset ovat lähtöisin, joko eivät ole tienneet, mitä Jumala on sanonut maanpäällisestä paratiisista, tai ovat päättäneet jättää sen huomiotta. Nykyäänkään monia ei juuri kiinnosta ottaa selville, mitä Jumala ohjasi ihmisiä kirjoittamaan tästä Sanaansa Raamattuun (2. Timoteukselle 3:16, 17). Mutta eikö Jumalan sanaan luottaminen olekin viisaampaa kuin ihmisten teorioiden omaksuminen? (Roomalaisille 3:4.) Se on itse asiassa elintärkeää, sillä Raamattu varoittaa, että eräs voimakas mutta näkymätön paha olento on sokaissut ihmiset hengellisesti ja ”eksyttää koko asuttua maata” (Ilmestys 12:9; 2. Korinttilaisille 4:4).

Mistä hämmennys johtuu?

Hämmennystä maata koskevasta Jumalan tarkoituksesta ovat aiheuttaneet muun muassa ristiriitaiset käsitykset sielusta. Monet uskovat, että meillä on kuolematon sielu – jokin ruumiista erossa oleva osa, joka jää eloon kuoleman jälkeen. Toiset uskovat, että sielu on ollut olemassa ennen ruumiin luomista. Erään lähdeteoksen mukaan kreikkalainen filosofi Platon arveli, että sielu ”on vangittuna ruumiissa rangaistukseksi synneistä, joita se teki ollessaan taivaassa”. Kolmannella vuosisadalla elänyt teologi Origenes sanoi samaan tapaan, että ”sielut tekivät syntiä [taivaassa] ennen kuin ne yhdistettiin ruumiiseen” ja että ne olivat ”vangittuina [ruumiissa maan päällä] rangaistukseksi synneistään”. Lisäksi miljoonat uskovat, että maa on vain jonkinlainen koekenttä matkallamme taivaaseen.

Erilaisia näkemyksiä on myös siitä, mitä sielulle tapahtuu, kun ihminen kuolee. Teoksen Länsimaisen filosofian historia mukaan egyptiläiset ”uskoivat vainajain sielujen painuvan manalaan”. Myöhemmin filosofit väittivät, etteivät kuolleiden sielut laskeutuneetkaan pimeään manalaan vaan todellisuudessa nousivat korkeampaan henkimaailmaan. Kreikkalaisen filosofin Sokrateen kerrotaan uskoneen, että kuolemassa sielu ”lähtee kohti – – näkymätöntä – – [ja on] ikuisesti jumalien parissa” (Faidon).

Mitä Raamattu sanoo?

Jumalan henkeytetty sana Raamattu ei sano missään kohdassa, että ihmisillä olisi kuolematon sielu. Luehan, mitä 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä kerrotaan: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Tämä on selvää ja yksiselitteistä. Luodessaan ensimmäisen ihmisen, Aadamin, Jumala ei pannut häneen jonkinlaista aineetonta oliota. Raamatussa sanotaan, että ”ihmisestä tuli elävä sielu”. Ihmisessä ei ollut sielua, vaan hän itse oli sielu.

Kun Jehova loi maan ja ihmisperheen, hän ei tarkoittanut, että ihmiset kuolisivat. Jumalan tarkoitus oli, että ihmiset eläisivät maan päällä ikuisesti paratiisillisissa olosuhteissa.  Aadam kuoli ainoastaan siksi, että hän rikkoi Jumalan lakia. (1. Mooseksen kirja 2:8, 15–17; 3:1–6; Jesaja 45:18.) Kun hän kuoli, menikö hän jonkinlaiseen henkimaailmaan? Ei! Hän, sielu nimeltä Aadam, palasi elottomaksi tomuksi, josta hänet oli luotu (1. Mooseksen kirja 3:17–19).

Me kaikki olemme perineet synnin ja kuoleman esi-isältämme Aadamilta (Roomalaisille 5:12). Kuolema merkitsee olemassaolon päättymistä – samaa kuin se merkitsi Aadamille (Psalmit 146:3, 4). Raamattu ei missään 66 kirjassaan liitä sanaa ”kuolematon” tai ”ikuinen” sanaan ”sielu”. Sitä vastoin Raamattu osoittaa selvästi, että sielu, ihminen, on kuolevainen. Sielu kuolee. (Saarnaaja 9:5, 10; Hesekiel 18:4.)

Onko aineellinen luonteeltaan pahaa?

Entä ajatus siitä, että aineellinen, maa mukaan luettuna, on pahaa? Näin uskoivat manikealaisuuden kannattajat. Tämän uskonnollisen liikkeen perusti 200-luvulla Persiassa mies nimeltä Mani. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica sanotaan: ”Manikealaisuus sai alkunsa ihmiselämään kuuluvasta ahdistuksesta.” Mani uskoi, että ihmisyys oli ”luonnotonta, sietämätöntä ja läpikotaisin pahaa”. Hän ajatteli myös, että ainoa keino päästä eroon tästä ”ahdistuksesta” oli, että sielu vapautuisi ruumiista, lähtisi maasta ja pääsisi henkimaailmaan.

Sitä vastoin Raamatussa kerrotaan, että Jumalan silmissä ”kaikki, minkä hän oli tehnyt” luodessaan maan ja ihmiset, oli ”erittäin hyvää” (1. Mooseksen kirja 1:31). Tuolloin ihmisten ja Jumalan välillä ei ollut mitään erottavaa tekijää. Aadam ja Eeva olivat läheisissä kanssakäymisissä Jehovan kanssa, aivan niin kuin täydellisellä ihmisellä Jeesuksella Kristuksellakin oli läheinen suhde taivaalliseen Isäänsä (Matteus 3:17).

Jos esivanhempamme Aadam ja Eeva eivät olisi lähteneet synnin tielle, he olisivat nauttineet läheisestä suhteesta Jehova Jumalaan ikuisesti paratiisimaan päällä. Heidän elämänsä sai alkunsa paratiisissa, kuten Raamatussa kerrotaan: ”Jehova Jumala istutti puutarhan Eedeniin, itään päin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka hän oli muodostanut.” (1. Mooseksen kirja 2:8.) Myös Eeva luotiin tuohon paratiisilliseen puutarhaan. Elleivät Aadam ja Eeva olisi  tehneet syntiä, he ja heidän täydelliset jälkeläisensä olisivat voineet työskennellä onnellisina yhdessä, kunnes koko maa olisi muutettu paratiisiksi. (1. Mooseksen kirja 2:21; 3:23, 24.) Maanpäällinen paratiisi olisi ollut ihmiskunnan koti ikuisesti.

Miksi jotkut menevät taivaaseen?

Saatat kuitenkin miettiä, eikö Raamatussa kerrota, että ihmisiä menee taivaaseen. Kyllä kerrotaan. Aadamin tehtyä syntiä Jehova päätti perustaa taivaallisen Valtakunnan, jossa joidenkuiden Aadamin jälkeläisten oli määrä ”hallita kuninkaina maata” Jeesuksen Kristuksen rinnalla (Ilmestys 5:10; Roomalaisille 8:17). Heidät herätettäisiin kuolleista taivaaseen, missä he eläisivät kuolemattomina. Heitä on kaikkiaan 144000, ja ensimmäisiä heistä olivat ensimmäisellä vuosisadalla eläneet Jeesuksen uskolliset opetuslapset (Luukas 12:32; 1. Korinttilaisille 15:42–44; Ilmestys 14:1–5).

Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei kuitenkaan ollut, että oikeamieliset ihmiset jättäisivät maanpäällisen elämän ja menisivät taivaaseen. Jeesus sanoikin ollessaan maan päällä: ”Kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi hän, joka laskeutui taivaasta, Ihmisen Poika.” (Johannes 3:13.) ”Ihmisen Pojan”, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä Jumala on järjestänyt lunnaat, jotka mahdollistavat ikuisen elämän Jeesuksen uhriin uskoville (Roomalaisille 5:8). Mutta missä nämä miljoonat ihmiset tulevat elämään ikuisesti?

Jumalan alkuperäinen tarkoitus toteutuu

Vaikka Jumala päätti ottaa joitakuita ihmisiä Jeesuksen Kristuksen hallitsijatovereiksi taivaalliseen Valtakuntaan, kaikki hyvät ihmiset eivät mene taivaaseen. Jehova loi maan ihmisperheen paratiisilliseksi kodiksi. Hyvin pian Jumala toteuttaa tuon alkuperäisen tarkoituksensa. (Matteus 6:9, 10.)

Jeesuksen Kristuksen ja hänen hallitsijatovereittensa taivaallisen hallinnon alaisuudessa maassa vallitsee rauha ja onnellisuus (Psalmit 37:9–11). Ne jotka ovat Jumalan muistissa, herätetään kuolleista, ja he saavat täydellisen terveyden (Apostolien teot 24:15). Uskollisuutensa ansiosta tottelevaisille ihmisille suodaan se, minkä esivanhempamme menettivät: ikuinen elämä inhimillisessä täydellisyydessä maanpäällisessä paratiisissa. (Ilmestys 21:3, 4.)

Jehova Jumala ei koskaan epäonnistu tarkoitustensa toteuttamisessa. Hän julisti profeettansa Jesajan kautta: ”Niin kuin rankkasade tulee alas taivaasta, ja lumi, eikä sinne palaa, vaan imeytyy maahan ja panee sen tuottamaan ja orastamaan ja antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, sellaiseksi osoittautuu sanani, joka suustani lähtee. Se ei palaa luokseni tyhjin toimin vaan on tekevä sen, mihin olen mieltynyt, ja menestyvä siinä, mitä varten olen lähettänyt sen.” (Jesaja 55:10, 11.)

Jesajan kirjasta voimme saada esimakua siitä, millaista elämä paratiisimaassa tulee olemaan. Yksikään paratiisissa asuva ei sano: ”Olen sairas.” (Jesaja 33:24.) Eläimet eivät ole ihmisille vaaraksi (Jesaja 11:6–9). Ihmiset rakentavat kauniita koteja ja asuvat niissä sekä viljelevät maata ja syövät kyllikseen (Jesaja 65:21–25). Lisäksi Jumala ”nielee kuoleman iäksi, ja Suvereeni Herra Jehova pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta” (Jesaja 25:8).

Pian tottelevaiset ihmiset elävät tällaisissa onnellisissa olosuhteissa. Heidät ”vapautetaan turmeltuvuuden orjuudesta Jumalan lasten loistoisaan vapauteen” (Roomalaisille 8:21). Tulee olemaan todella suurenmoista elää ikuisesti luvatussa maanpäällisessä paratiisissa! (Luukas 23:43.) Voit olla siellä, jos hankit täsmällistä tietoa Raamatusta ja toimit sen mukaisesti sekä osoitat uskoa Jehova Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Voit olla varma, että on järkevää uskoa, että maasta tulee paratiisi.

[Kuva s. 5]

Aadam ja Eeva suunniteltiin elämään ikuisesti paratiisissa maan päällä

 [Kuvat s. 7]

Maanpäällisessä paratiisissa...

rakennetaan taloja

istutetaan viinitarhoja

ihmiset saavat Jehovan siunauksen

[Kuvan lähdemerkintä s. 4]

U.S. Fish & Wildlife Service, Washington, D.C./NASA