Ugarit – muinainen kaupunki Baalin varjossa

VUONNA 1928 syyrialaisen maanviljelijän aura osui kiveen, jonka alla oli ikivanhaa keramiikkaa sisältävä hautaholvi. Hän ei varmasti voinut kuvitellakaan, millainen merkitys hänen löydöllään oli. Kun Claude Schaefferin johtama ranskalainen arkeologiryhmä kuuli tästä odottamattomasta löydöstä, se matkusti paikalle seuraavana vuonna.

Ennen pitkää ryhmä kaivoi esiin tekstin, jonka ansiosta he pystyivät tunnistamaan rauniot, jotka paljastuivat vähitellen heidän  jalkojensa alta. Kyseessä oli Ugarit, ”yksi Lähi-idän tärkeimmistä muinaisista kaupungeista”. Kirjoittaja Barry Hoberman sanoi jopa: ”Yhdelläkään arkeologisella löydöllä, edes Kuolleenmeren kirjakääröillä, ei ole ollut suurempaa vaikutusta Raamatun ymmärtämiseen.” (The Atlantic Monthly.)

Risteyspaikka

Ugarit oli toisella vuosituhannella eaa. kukoistava kansainvälinen kaupunki, joka sijaitsi Välimeren rannikolla nykyisessä Syyriassa Ras Shamrana tunnetun rauniokummun paikalla. Sen alue ulottui pohjoisesta Casiusvuorelta noin 60 kilometrin päähän etelään Tell Sukasiin ja lännestä Välimereltä 30–50 kilometriä itään Orontesjoen laaksoon.

Karja menestyi Ugaritin leudossa ilmastossa. Alueella tuotettiin viljaa, oliiviöljyä, viiniä ja puuta, josta oli huutava pula Mesopotamiassa ja Egyptissä. Lisäksi kaupungin sijainti tärkeiden kauppareittien risteyksessä teki siitä yhden ensimmäisistä suurista kansainvälisistä satamista. Egeanmeren alueelta, Anatoliasta, Babyloniasta, Egyptistä ja muilta Lähi-idän seuduilta saapuneet kauppiaat kävivät Ugaritissa kauppaa metalleilla, maataloustuotteilla ja monilla paikallisilla tuotteilla.

Vauraudestaan huolimatta Ugarit oli aina vasallivaltio. Se oli Egyptin valtakunnan pohjoisin etuvartio, kunnes se sulautui maallisen historian tuntemaan heettiläisten valtakuntaan 1300-luvulla eaa. Ugaritin täytyi maksaa pakkoveroa ja luovuttaa hallitsijoilleen sotilaita. Kun hyökkäävät ”merikansat” * alkoivat tehdä tuhoa Anatoliassa (Keski-Turkissa) ja Pohjois-Syyriassa, heettiläiset ottivat käyttöönsä Ugaritin sotajoukot ja laivaston. Tämän vuoksi Ugarit itse jäi puolustuskyvyttömäksi ja se tuhottiin täysin vuoden 1200 eaa. tienoilla.

Menneisyys herää eloon

Ugaritin hävitys jätti jälkeensä valtavan rauniokummun, joka on lähes 20 metriä korkea ja levittäytyy yli 25 hehtaarin alueelle. Tästä vain kuudesosassa on suoritettu kaivauksia. Arkeologit ovat löytäneet raunioiden joukosta suunnattoman palatsin jäännökset. Palatsin pinta-ala on ollut noin 10000 neliömetriä, ja siinä on ollut lähes sata huonetta ja useita pihoja sekä juokseva vesi, käymälöitä ja viemärijärjestelmä. Kalusteissa on ollut kulta-, lapis lazuli- ja norsunluu-upotuksia. Raunioista on löydetty taidokkain kaiverruksin koristeltuja norsunluulevyjä. Palatsin viehätystä ovat lisänneet vielä muurien ympäröimä puutarha ja vesiallas.

Kaupunkia ja sitä ympäröivää tasankoa hallitsivat Baalin ja Daganin * temppelit. Näissä  mahdollisesti 20 metriä korkeissa temppelitorneissa oli pieni eteinen ja sisempi huone, jossa oli jumalaa esittävä patsas. Terassille, jolla kuningas toimitti erilaisia seremonioita, johti portaikko. Öisin ja myrskyjen aikana temppelin laelle on saatettu sytyttää merkkitulia laivojen ohjaamiseksi turvallisesti satamaan. Epäilemättä juuri merimiehet, jotka lukivat turvallisen paluunsa myrskyn jumalan Baal-Hadadin ansioksi, olivat antaneet lupausuhreiksi ne 17 kivistä ankkuria, jotka hänen pyhäköstään on löydetty.

Tekstilöytöjen aarreaitta

Kaikkialta Ugaritin raunioista on löydetty tuhansia savitauluja. Teksteissä käsitellään diplomaattisia, hallinnollisia, talous- ja lakiasioita, ja niissä on käytetty kahdeksaa eri kieltä ja viittä kirjaimistoa. Schaefferin ryhmä löysi tekstejä, jotka oli kirjoitettu siihen saakka tuntemattomalla kielellä, joka nimettiin ugaritiksi. Siinä käytettiin 30:tä nuolenpääkirjoitusmerkkiä, jotka muodostavat yhden vanhimmista koskaan löydetyistä aakkostoista.

Jokapäiväisiä asioita käsittelevien asiakirjojen lisäksi Ugaritista on löydetty myös kaunokirjallisia tekstejä, jotka avaavat uuden oven tuolloisten uskonnollisten käsitteiden ja tapojen ymmärtämiseen. Ugaritilaisten uskonto näyttää olleen hyvin samankaltainen kuin heidän naapurikansansa kanaanilaisten uskonto. Roland de Vaux’n mukaan nämä tekstit ”heijastavat melko tarkasti sivilisaatiota, joka vallitsi Kanaanin maassa israelilaisten valloituksen kynnyksellä”.

Baalin kaupungin uskonto

Ras Shamran teksteissä mainitaan yli 200 jumalaa ja jumalatarta. Korkein jumala oli El, jota sanottiin jumalten ja ihmisten isäksi. Myrskyn jumala Baal-Hadad oli ”pilvien ratsastaja” ja ”maan herra”. El kuvataan viisaaksi, valkopartaiseksi vanhaksi mieheksi, joka on etäällä ihmisistä. Baal on puolestaan voimakas ja kunnianhimoinen jumala, joka pyrkii hallitsemaan jumalia ja ihmisiä.

Löydettyjä tekstejä on toistettu todennäköisesti uskonnollisissa juhlissa, kuten uutenavuonna tai elonkorjuun aikaan. Niiden täsmällinen tulkinta on kaikesta huolimatta hämärän peitossa. Eräässä valtataistelusta kertovassa runossa Baal voittaa Elin lempilapsen, meren jumalan Jamin. Tämä voitto kenties valoi Ugaritin merimiehiin luottamusta siihen, että Baal suojelisi heitä merellä. Taistelussa Motia vastaan Baal kokee häviön ja laskeutuu manalaan. Siitä aiheutuu pitkäaikainen kuivuus, ja ihmisten toimet lakkaavat. Baalin vaimo ja sisar Anat, rakkauden ja sodan jumalatar, tappaa Motin ja herättää Baalin henkiin. Baal teurastaa Elin vaimon Athiratin (Aseran) pojat ja ottaa vallan jälleen käsiinsä. Mot kuitenkin palaa seitsemän vuoden kuluttua.

 Jotkut tulkitsevat tämän runon kuvaavan vuodenaikojen vaihtelua: elämää antavat sateet väistyvät kesän paahtavan kuumuuden ajaksi ja palaavat syksyllä. Toiset arvelevat, että seitsemän vuoden kierto liittyy nälänhädän ja kuivuuden pelkoon. Joka tapauksessa Baalin herruutta pidettiin välttämättömänä, jotta ihmiset menestyisivät pyrkimyksissään. Tutkija Peter Craigie sanoo: ”Baalin palvonnan tavoite oli turvata hänen ylimmyytensä; vain silloin kun hän olisi korkein – niin hänen palvojansa uskoivat – ihmisille äärimmäisen tärkeää satoa ja karjaa olisi edelleen.”

Suoja pakanuutta vastaan

Esiin kaivetuista teksteistä käy selvästi ilmi Ugaritin uskonnon turmeltuneisuus. The Illustrated Bible Dictionary kertoo: ”Tekstit osoittavat näiden jumaluuksien palvonnan alentavan vaikutuksen, sillä ne korostavat sotaa, pyhää prostituutiota, aistillista rakkautta ja niistä seurannutta yhteiskunnallista rappiota.” De Vaux toteaa: ”Näitä runoja lukiessa ymmärtää, millaista vastenmielisyyttä jahvismin tosi kannattajat ja suuret profeetat tunsivat tätä palvontaa kohtaan.” Laki, jonka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle, oli suoja tällaista väärää uskontoa vastaan.

Ennustelua, astrologiaa ja taikuutta harjoitettiin Ugaritissa laajalti. Merkkejä ja enteitä etsittiin paitsi taivaankappaleista myös epämuodostuneista sikiöistä ja teurastettujen eläinten sisäelimistä. ”Uskomuksen mukaan jumala, jolle uhrattiin rituaalisesti eläinuhri, samaistui eläimeen ja jumalan henki yhtyi sen henkeen”, sanoo historioitsija Jacqueline Gachet. ”Lukemalla näissä elimissä näkyviä merkkejä voitiin siksi nähdä selvästi, mitä mieltä olivat jumaluudet, jotka kykenivät antamaan joko suotuisan tai epäsuotuisan vastauksen kysymykseen, joka koski tulevia tapahtumia tai toimintatapaa jossakin tietyssä tilanteessa.” (Le pays d’Ougarit autour de 1200 av.J.C.) Israelilaisten tuli puolestaan karttaa tällaisia tapoja (5. Mooseksen kirja 18:9–14).

Mooseksen laki kielsi eläimeen sekaantumisen selvin sanoin (3. Mooseksen kirja 18:23). Miten tähän tapaan suhtauduttiin Ugaritissa? Löydetyissä teksteissä Baalin kerrotaan paritelleen hiehon kanssa. ”Vaikka väitettäisiinkin, että Baal ottaa itselleen aktia varten sonnin muodon, samaa ei voida sanoa hänen papeistaan, jotka esittivät hänen mytologisen elämänsä vaiheita.”

Israelilaisia kiellettiin: ”Ette saa – – tehdä viiltoja lihaanne kuolleen sielun tähden.” (3. Mooseksen kirja 19:28.) El sitä vastoin reagoi Baalin kuolemaan siten, että hän ”viilsi ihoaan veitsellä, hän teki viiltoja partaveitsellä; hän viilteli poskiaan ja leukaansa”. Rituaalinen viiltely oli ilmeisesti tapana Baalin palvojien keskuudessa (1. Kuninkaiden kirja 18:28).

Eräs ugaritilainen runo näyttää viittaavan siihen, että vohlan  keittäminen maidossa oli osa kanaanilaisten uskonnossa yleistä hedelmällisyysriittiä. Mooseksen laissa israelilaisille taas esitettiin kielto: ”Et saa keittää vohlaa emonsa maidossa.” (2. Mooseksen kirja 23:19.)

Vertailua Raamatun kirjoituksiin

Ugaritin tekstejä käännettiin alun perin pääasiassa Raamatun heprean avulla. Peter Craigie toteaa: ”Heprealaisessa tekstissä on monia sanoja, joiden merkitys on epävarma ja joissakin tapauksissa tuntematon. Ennen 1900-lukua kääntäjät arvasivat eri keinoin niiden mahdollisen merkityksen. Mutta kun samat sanat esiintyvät ugaritilaisessa tekstissä, edistys on mahdollista.”

Esimerkiksi eräs heprean sana, joka esiintyy Jesajan 3:18:ssa, käännetään tavallisesti ”otsanauhat”. Samantapainen ugaritilainen kantasana tarkoittaa sekä aurinkoa että auringonjumalatarta. Näin ollen Jesajan profetiassa mainituilla Jerusalemin naisilla on saattanut olla kanaanilaisten jumalten kunniaksi koristeinaan pieniä aurinkoriipuksia sekä ”puolikuun muotoisia koristeita”.

Masoreettisessa tekstissä Sananlaskujen 26:23:ssa ”hehkuvia huulia ja pahaa sydäntä” verrataan saviastiaan, joka on päällystetty ”hopean kuonalla”. Ugaritilaisen kantasanan perusteella vertaus voidaan kääntää ”kuin silaus ruukunsirpaleella”. Uuden maailman käännöksessä tämä sananlasku kuuluukin: ”Kuin hopeasilaus, jolla saviastian palanen on päällystetty, ovat hehkuvat huulet yhdessä pahan sydämen kanssa.”

Pohja Raamatulle?

Ras Shamran tekstien tutkiminen on saanut jotkut tutkijat väittämään, että eräät Raamatun osuudet ovat mukaelmia Ugaritin runoudesta. Ranskan instituutin jäsen André Caquot puhuu ”Israelin uskonnon kanaanilaisesta kulttuuripohjasta”.

Mitchell Dahood Rooman Paavillisesta raamattuinstituutista sanoo psalmista 29: ”Tämä psalmi on jahvistinen mukaelma vanhemmasta kanaanilaisesta myrskyn jumalalle Baalille omistetusta hymnistä – – Käytännöllisesti katsoen psalmin jokainen sana voidaan löytää nyt vanhemmista kanaanilaisista teksteistä.” Onko tällainen päätelmä perusteltavissa? Ei tosiaankaan!

Maltillisemmat tutkijat tunnustavat, että yhtäläisyyksiä on liioiteltu. ”Mikään yksittäinen ugaritilainen teksti ei vastaa koko psalmia 29”, sanoo teologi Garry Brantley. ”Sellaisella väitteellä, että psalmi 29 (tai mikä muu Raamatun teksti tahansa) on mukaelma pakanallisesta myytistä, ei ole perusteita.”

Ovatko kielikuvien, runojen säekerron ja tyylin samankaltaisuudet todiste siitä, että kyseessä on mukaelma? Päinvastoin, tällaisia vastaavuuksia on syytä odottaakin. The Encyclopedia of Religion toteaa: ”Muodon ja sisällön samankaltaisuus johtuu kulttuurista: Ugarit ja Israel olivat merkittävistä maantieteellisistä ja ajallisista eroistaan huolimatta osa suurempaa kulttuurista kokonaisuutta, jolla oli yhteinen runollinen ja uskonnollinen sanasto.” Tästä syystä Garry Brantley päättelee: ”Pakanallisten uskomusten sovittaminen väkisin Raamatun tekstiin pelkästään kielellisten yhtäläisyyksien vuoksi on virheellistä tekstinselitystä.”

Lopuksi on mainittava, että mikäli Ras Shamran tekstien ja Raamatun välillä vastaavuuksia olisikin, ne ovat puhtaasti kirjallisia, eivät hengellisiä. ”Raamatussa saavutettua etiikan ja moraalin korkeaa tasoa – – [ei löydy] Ugaritista”, mainitsee arkeologi Cyrus Gordon. Eroja on tosiaan huomattavasti enemmän kuin yhtäläisyyksiä.

Ugarit-tutkimus auttaa Raamatun tutkijoita todennäköisesti jatkossakin ymmärtämään sitä kulttuurista, historiallista ja uskonnollista ympäristöä, jossa raamatunkirjoittajat ja koko Israelin kansa elivät. Ras Shamran tekstien tarkastelu saattaa luoda uutta valoa myös muinaishepreaan. Ennen kaikkea Ugaritissa tehdyt arkeologiset löydöt korostavat alentavan Baalin palvonnan ja Jehovan puhtaan palvonnan välistä jyrkkää eroa.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 25]

Ugaritissa tehdyt arkeologiset löydöt ovat lisänneet Raamatun ymmärrystämme

[Kartta/Kuvat s. 24, 25]

(Ks. painettu julkaisu)

Heettiläisten valtakunta 1300-luvulla eaa.

VÄLIMERI

Eufrat

CASIUSVUORI (JEBEL EL-AGRA)

Ugarit (Ras Shamra)

Tell Sukas

Orontes

SYYRIA

EGYPTI

[Lähdemerkinnät]

Baalin pienoisveistos ja eläimen pään muotoinen rhyton: Musée du Louvre, Paris; kuninkaallista palatsia esittävä maalaus: © D. Héron-Hugé pour ”Le Monde de la Bible”

[Kuva s. 25]

Palatsin sisäänkäynnin jäännöksiä

[Kuva s. 26]

Mytologinen ugaritilainen runo saattaa luoda valoa 2. Mooseksen kirjan 23:19:ään

[Lähdemerkintä]

Musée du Louvre, Paris

[Kuvat s. 27]

Baalin steele

Kultavati, jossa kuvataan metsästyskohtausta

Norsunluinen kosmetiikkarasian kansi, jossa on aiheena hedelmällisyyden jumalatar

[Lähdemerkintä]

Kaikki kuvat: Musée du Louvre, Paris