Etsi hyvää kaikista
Etsi hyvää kaikista
”Muista minua, oi Jumalani, minun hyväkseni.” (NEHEMIA 13:31)
1. Miten Jehova osoittaa hyvyyttä kaikkia kohtaan?
USEAN pilvisen ja harmaan päivän jälkeen auringonpaiste tuo tervetullutta vaihtelua. Mieliala nousee, ja ihmiset ovat hyvällä tuulella. Samoin pitkään jatkunutta paahtavaa auringonpaistetta ja kuivaa säätä seuraava sadekuuro – jopa kaatosade – virkistää ja piristää. Rakkaudellinen Luojamme Jehova on suunnitellut maan ilmakehän niin, että saamme nauttia miellyttävistä säänvaihteluista. Jeesus kiinnitti huomiota Jumalan anteliaisuuteen, kun hän opetti: ”Rakastakaa jatkuvasti vihollisianne ja rukoilkaa jatkuvasti niiden puolesta, jotka vainoavat teitä, jotta osoittautuisitte taivaissa olevan Isänne pojiksi, koska hän antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille.” (Matteus 5:43–45.) Jehova tosiaankin osoittaa hyvyyttä kaikkia kohtaan. Hänen palvelijoidensa tulee pyrkiä jäljittelemään häntä ja etsiä hyvää toisista.
2. a) Millä perusteella Jehova osoittaa hyvyyttä? b) Mitä Jehova tarkkailee, kun on kyseessä suhtautumisemme hänen hyvyyteensä?
2 Millä perusteella Jehova osoittaa hyvyyttä? Aadamin syntiin lankeamisesta saakka Jehova on etsinyt ihmisistä hyvää (Psalmit 130:3, 4). Hänen tarkoituksensa on palauttaa tottelevainen ihmiskunta elämään paratiisissa (Efesolaisille 1:9, 10). Hänen ansaitsemattoman hyvyytensä ansiosta me voimme vapautua synnistä ja epätäydellisyydestä luvatun Siemenen välityksellä (1. Mooseksen kirja 3:15; Roomalaisille 5:12, 15). Lunastusjärjestelyn hyväksyminen mahdollistaa sen, että lopulta saavutamme täydellisyyden. Jehova tarkkailee nyt meitä jokaista nähdäkseen, miten me muun muassa suhtaudumme hänen anteliaisuuteensa. (1. Johanneksen kirje 3:16.) Hän panee merkille kaiken, mitä teemme osoittaaksemme arvostuksemme hänen hyvyyttään kohtaan. ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan”, kirjoitti apostoli Paavali (Heprealaisille 6:10).
3. Mikä kysymys ansaitsee huomiomme?
3 Miten sitten voimme jäljitellä Jehovaa etsiessämme hyvää muista ihmisistä? Tarkastelemme nyt tätä kysymystä neljällä elämänalueella: 1) kristillisessä palveluksessa, 2) kotona, 3) seurakunnassa ja 4) suhteessamme toisiin.
Saarnattaessa ja tehtäessä opetuslapsia
4. Miten kristilliseen sananpalvelukseen osallistuminen ilmaisee, että etsimme hyvää toisista?
4 ”Pelto on maailma”, selitti Jeesus vastatessaan opetuslastensa kysymyksiin siitä, mitä hänen vertauksensa vehnästä ja rikkakasveista tarkoitti. Kristuksen nykyisinä opetuslapsina tajuamme tämän ollessamme sananpalveluksessa. (Matteus 13:36–38; 28:19, 20.) Kenttäpalvelukseemme sisältyy uskomme julkinen julistaminen. Jehovan todistajat tunnetaan nykyään hyvin siitä, että he osallistuvat sananpalvelukseen talosta taloon ja kaduilla, mikä todistaa, että toimimme ahkerasti tavoittaaksemme kaikki ne, jotka ovat Valtakunnan sanoman arvoisia. Jeesus neuvoikin: ”Mihin kaupunkiin tai kylään menettekin, etsikää, kuka siinä on arvollinen.” (Matteus 10:11; Apostolien teot 17:17; 20:20.)
5, 6. Miksi me käymme hellittämättä tapaamassa ihmisiä heidän kodeissaan?
5 Kun käymme kutsumatta ihmisten luona, näemme, miten he suhtautuvat sanomaamme. Joskus käy niin, että kun joku talonväestä kuuntelee meitä, joku toinen saman kodin asukas huudahtaa: ”Ei meitä kiinnosta”, ja käyntimme päättyy siihen. Olemme todella pahoillamme siitä, että yhden ihmisen vastustus tai kiinnostuksen puute vaikuttaa siihen, miten joku toinen suhtautuu. Miten sitten voimme jatkaa hyvän etsimistä kaikista ihmisistä?
6 Käydessämme uudelleen tuolla ovella meillä saattaa olla tilaisuus puhua kasvoista kasvoihin sen henkilön kanssa, joka edellisellä kerralla katkaisi keskustelun. Kun pidämme mielessämme, mitä silloin tapahtui, voimme valmistautua seuraavaan kertaan. Vastustaja on saattanut toimia hyvästä vaikuttimesta uskoen, että hänen tulee estää myötämielistä henkilöä kuuntelemasta Valtakunnan sanomaa. Väärät tiedot käyntimme tarkoituksesta ovat saattaneet muokata hänen mielipiteitään. Mutta tämä ei estä meitä saarnaamasta hellittämättä Valtakunnan hyvää uutista tuon talon asukkaille ja yrittämästä tahdikkaasti oikaista väärinkäsityksiä. Haluamme auttaa kaikkia pääsemään Jumalan täsmälliseen tuntemukseen. Ehkäpä Jehova sitten vetää tuota ihmistä puoleensa. (Johannes 6:44; 1. Timoteukselle 2:4.)
7. Mikä voi auttaa meitä olemaan myönteisiä lähestyessämme ihmisiä?
7 Opetuslapsille antamissaan ohjeissa Jeesus kiinnitti huomiota perheen vastustukseen. Hänhän sanoi: ”Minä olen tullut aiheuttamaan jakautumisen: mies on isäänsä vastaan ja tytär äitiään vastaan ja nuori vaimo anoppiaan vastaan.” Jeesus lisäsi: ”Ihmisen vihollisia tulevat olemaan hänen omat huonekuntalaisensa.” (Matteus 10:35, 36.) Olosuhteet ja asenteet kuitenkin muuttuvat. Äkillinen sairaus, sukulaisen kuolema, onnettomuudet, tunne-elämän ongelmat ja lukemattomat muut seikat vaikuttavat siihen, miten ihmiset suhtautuvat saarnaamiseemme. Etsimmekö todella hyvää ihmisistä, joille saarnaamme, jos asennoidumme kielteisesti ja ajattelemme, että he pysyvät välinpitämättöminä? Miksi emme menisi käymään heidän luonaan hyvillä mielin joskus toiste? Heidän suhtautumisensa saattaa olla erilainen. Joskus parempaan vastaanottoon vaikuttaa paitsi se, mitä sanomme, myös se, miten sanomme sen. Jehovan harras rukoileminen ennen saarnaamistyöhön lähtemistä auttaa meitä varmasti olemaan myönteisiä ja esittämään Valtakunnan sanomaa tavalla, joka vetoaa kaikkiin. (Kolossalaisille 4:6; 1. Tessalonikalaisille 5:17.)
8. Mitä voi olla seurauksena siitä, että kristityt etsivät hyvää ei-uskovista sukulaisistaan?
8 Joissakin seurakunnissa monet saman perheen jäsenet palvelevat Jehovaa. Perheen nuorempien ihailun ja kunnioituksen on usein herättänyt vanhemman sukulaisen hellittämättömyys; se että tämä on säilyttänyt hyvät suhteet perheeseensä ja puolisoonsa, on saanut nuorempien sydämentilan muuttumaan. Moni kristitty vaimo on voittanut aviomiehensä ”sanatta” noudattamalla apostoli Pietarin neuvoa (1. Pietarin kirje 3:1, 2).
Kotona
9, 10. Miten sekä Jaakob että Joosef etsivät hyvää perheensä jäsenistä?
9 Perheenjäseniä yhdistävät läheiset siteet, ja perhepiiri onkin toinen alue, jolla voimme etsiä hyvää toisista. Pohditaanpa, mitä voimme oppia siitä, miten Jaakob kohteli poikiaan. Raamatussa osoitetaan 1. Mooseksen kirjan 37:3, 4:ssä, että Jaakob rakasti erityisesti Joosefia. Joosefin veljet olivat mustasukkaisia jopa siinä määrin, että he suunnittelivat salaa veljensä murhaamista. On kuitenkin syytä panna merkille, millainen oli Jaakobin ja Joosefin asenne myöhemmin elämässään. He kumpikin etsivät hyvää perheensä jäsenistä.
10 Kun Joosef toimi elintarvikevirkamiehenä nälänhädän runtelemassa Egyptissä, hän otti veljensä tervetulleina vastaan. Vaikka hän ei heti paljastanutkaan henkilöllisyyttään, hän ohjaili tapahtumia siten, että heistä pidettiin hyvää huolta ja että heille annettiin ruokaa vietäväksi iäkkäälle isälleen. Siitä huolimatta että Joosef oli joutunut heidän vihansa kohteeksi, hän toimi heidän parhaakseen. (1. Mooseksen kirja 41:53–42:8; 45:23.) Samoin Jaakob antoi kuolinvuoteellaan kaikille pojilleen profeetallisen siunauksen. Vaikka heiltä evättiin joitakin etuja heidän väärien tekojensa vuoksi, yksikään heistä ei jäänyt ilman maaomaisuutta. (1. Mooseksen kirja 49:3–28.) Jaakob ilmaisi tuolloin erittäin hienolla tavalla kestävää rakkautta.
11, 12. a) Mikä profeetallinen esimerkki valaisee, että on tärkeää etsiä hyvää perheenjäsenistä? b) Mitä isän esimerkki Jeesuksen kuvauksessa tuhlaajapojasta opettaa meille?
11 Myös pitkämielisyys, jota Jehova osoitti uskotonta Israelin kansaa kohtaan, auttaa ymmärtämään, miten hän etsii hyvää kansastaan. Jehova havainnollisti kestävää rakkauttaan profeetta Hoosean perheolojen avulla. Hoosean vaimo Gomer teki monta kertaa aviorikoksen. Siitä huolimatta Jehova neuvoi Hooseaa: ”Mene vielä kerran, rakasta naista, jota muuan seuralainen rakastaa ja joka syyllistyy aviorikokseen, rakasta niin kuin Jehova rakastaa Israelin poikia, kun nämä kääntyvät muiden jumalien puoleen ja rakastavat rusinakakkuja.” (Hoosea 3:1.) Miksi annettiin tällainen neuvo? Jehova tiesi, että vaikka kansa oli poikennut pois hänen teiltään, jotkin siihen kuuluvat yksilöt arvostaisivat hänen kärsivällisyyttään. Hoosea ilmoitti: ”Myöhemmin Israelin pojat palaavat ja varmasti etsivät Jumalaansa Jehovaa ja kuningastaan Daavidia; ja he todellakin tulevat vavisten Jehovan ja hänen hyvyytensä luo päivien lopulla.” (Hoosea 3:5.) Tämä on varmasti oivallinen esimerkki, jota voimme pohtia, kun kotona syntyy vaikeuksia. Kun etsimme jatkuvasti hyvää toisista perheenjäsenistä, annamme ainakin erinomaisen esimerkin kärsivällisyydestä.
12 Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta auttaa ymmärtämään vielä paremmin, miten voimme etsiä hyvää omasta perheestämme. Nuorempi poika palasi kotiin hylättyään paheellisen elämäntapansa. Isä kohteli häntä armollisesti. Miten isä suhtautui vanhemman pojan valituksiin, pojan joka ei ollut koskaan hylännyt perhettään? Isä puhutteli vanhempaa poikaansa ja sanoi: ”Lapsi, sinä olet aina ollut minun kanssani, ja kaikki se, mikä on minun, on sinun.” Tämä ei tarkoittanut sitä, että isä olisi töykeästi torjunut poikansa, vaan hän vain vakuutti rakastavansa tätä. Hän jatkoi: ”Täytyihän meidän pitää hauskaa ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja heräsi eloon, ja hän oli kadonnut ja on löytynyt.” Mekin voimme samalla tavoin etsiä jatkuvasti hyvää toisista. (Luukas 15:11–32.)
Kristillisessä seurakunnassa
13, 14. Miten muun muassa voimme noudattaa kuninkaallista rakkauden lakia kristillisessä seurakunnassa?
13 Kristittyinä pyrimme noudattamaan kuninkaallista rakkauden lakia (Jaakobin kirje 2:1–9). Saatamme kyllä suhtautua suopeasti niihin seurakuntamme jäseniin, joiden taloudellinen tilanne eroaa omastamme. Mutta vallitseeko keskuudessamme rotu- tai kulttuurieroihin tai jopa uskonnolliseen taustaan perustuvia ”luokkaeroja”? Jos vallitsee, niin miten voimme siinä tapauksessa noudattaa Jaakobin neuvoa?
14 Osoitamme avarasydämisyyttä toivottamalla kaikki tervetulleiksi kristillisiin kokouksiin. Valtakunnansalille ensi kertaa tulevat uudet saattavat hyvinkin voittaa mahdollisen hermostuneisuuden ja jännityksen, kun otamme aloitteen ja menemme juttelemaan heidän kanssaan. Oltuaan ensimmäistä kertaa kokouksessa monet toteavatkin: ”Kaikki olivat erittäin ystävällisiä. Ihan kuin kaikki olisivat tunteneet minut jo pitkään. Tunsin oloni vapautuneeksi.”
15. Miten seurakunnan nuoria voidaan auttaa osoittamaan kiinnostusta iäkkäitä kohtaan?
15 Joissakin seurakunnissa nuoria saattaa kokouksen päätyttyä kokoontua joko salin sisä- tai ulkopuolella omiin ryhmiinsä ja vetäytyä pois vanhempien kristittyjen seurasta. Millaisiin myönteisiin toimiin voitaisiin ryhtyä tilanteen parantamiseksi? Vanhempien on tietysti ensiksikin valmennettava lapsiaan kotona ja valmistettava heitä kokouksiin (Sananlaskut 22:6). Heille voidaan antaa tehtäväksi huolehtia siitä, että tarvittavat julkaisut ovat esillä, niin että kaikkien perheenjäsenten on helppo ottaa ne mukaansa kokoukseen. Vanhemmat itse voivat lisäksi parhaiten kannustaa lapsiaan vaihtamaan ajatuksia iäkkäiden ja heikkokuntoisten kanssa valtakunnansalilla. Lapset voivat tuntea tyydytystä, kun heillä on näille jotakin tärkeää sanottavaa.
16, 17. Miten aikuiset voivat etsiä hyvää seurakunnan nuorista?
16 Iäkkäämpien veljien ja sisarten tulee olla kiinnostuneita seurakunnan nuorista (Filippiläisille 2:4). He voivat ottaa aloitteen puhua nuorille rohkaisevasti. Kokouksissa tulee tavallisesti esille kiinnostavia yksityiskohtia. Nuorilta voidaan kysyä, pitivätkö he kokouksesta, mistä kohdista erityisesti ja mitä niistä he uskovat voivansa soveltaa käytäntöön. Nuoret ovat olennainen osa seurakuntaa, ja heitä tulee kiittää heidän tarkkaavaisuudestaan ja vastauksista, joita he antavat kokouksissa, samoin kuin heidän osallistumisestaan muihin ohjelman osiin. Se miten nuoret tulevat toimeen seurakunnan iäkkäiden kanssa ja miten he huolehtivat yksinkertaisista kotiaskareista, osoittaa, miten hyvin he todennäköisesti myöhemmin elämässä pystyvät kantamaan lisävastuuta (Luukas 16:10).
17 Vastuun kantaminen auttaa joitakuita nuoria edistymään niin, että heille voidaan heidän hengellisten ominaisuuksiensa perusteella uskoa vielä vaativampia tehtäviä. Se että on tekemistä, voi myös auttaa karttamaan tyhmää käytöstä (2. Timoteukselle 2:22). Nämä tehtävät saattavat ’koetella’ niiden veljien ”soveliaisuutta”, jotka tavoittelevat avustavan palvelijan tointa (1. Timoteukselle 3:10). Heidän valppautensa kokouksissa ja innokkuutensa sananpalveluksessa samoin kuin heidän kiinnostuksensa kaikkia seurakuntaan kuuluvia kohtaan auttavat vanhimpia näkemään, voidaanko heille antaa lisää tehtäviä.
Etsi hyvää kaikista
18. Mitä ansaa tulee varoa tuomittaessa ja miksi?
18 ”Puolueellisuuden osoittaminen tuomiossa ei ole hyvä”, todetaan Sananlaskujen 24:23:ssa. Taivaallinen viisaus edellyttää, että vanhimmat karttavat puolueellisuutta käsitellessään seurakunnassa oikeudellisia asioita. Jaakob vakuutti: ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä, altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen.” (Jaakobin kirje 3:17.) Samalla kun vanhimmat etsivät hyvää toisista, heidän täytyy selvästikin huolehtia siitä, etteivät henkilökohtaiset ihmissuhteet ja tunteet vaikuta heidän ratkaisuihinsa. ”Jumala asettuu Jumalallisen kokoukseen”, kirjoitti psalmista Asaf. ”Jumalien [”jumalankaltaisten”, engl. viitelaitoksen alaviite; näillä tarkoitetaan ihmistuomareita] keskellä hän tuomitsee: ’Kuinka kauan te vielä tuomitsette väärin ja osoitatte puolueellisuutta jumalattomien hyväksi?’” (Psalmit 82:1, 2.) Kristityt vanhimmat karttavat siksi pienintäkin taipumusta puolueellisuuteen silloin kun käsitellään ystävää tai sukulaista koskevaa asiaa. Näin he säilyttävät seurakunnan ykseyden, ja Jehovan henki voi virrata vapaasti (1. Tessalonikalaisille 5:23).
19. Miten voimme etsiä hyvää toisista?
19 Etsiessämme hyvää veljistämme ja sisaristamme heijastamme Paavalin asennetta, joka käy ilmi hänen kirjeestään Tessalonikan seurakunnalle. Hän sanoi: ”Sitä paitsi luotamme teihin Herrassa, että teette ja tulette edelleenkin tekemään, mitä käskemme.” (2. Tessalonikalaisille 3:4.) Olemme taipuvaisempia peittämään toisten virheet, kun etsimme heistä hyvää. Yritämme löytää kiitoksen aiheita ja kartamme varmasti kriittistä henkeä. ”Taloudenhoitajilta odotetaan, että kukin todetaan uskolliseksi”, kirjoitti Paavali (1. Korinttilaisille 4:2). Kaikki kristityt veljemme ja sisaremme – eivät vain ne, joille kuuluu seurakunnan taloudenhoito – ovat meille rakkaita heidän osoittamansa uskollisuuden takia. Vetäydymme siksi lähemmäksi heitä ja lujitamme kristillisiä ystävyyssiteitä. Omaksumme samanlaisen asenteen kuin Paavalilla oli oman aikansa veljiä kohtaan. He ovat ”työtovereita Jumalan valtakunnan hyväksi” ja meille ”vahvistavaksi avuksi” (Kolossalaisille 4:11). Näin meillä on sama asenne kuin Jehovalla.
20. Mitä siunauksia tulee niiden osaksi, jotka etsivät hyvää kaikista ihmisistä?
20 Toistamme varmasti Nehemian rukouksen ajatuksia: ”Muista minua, oi Jumalani, minun hyväkseni.” (Nehemia 13:31.) Olemme erittäin iloisia siitä, että Jehova etsii ihmisistä hyvää (1. Kuninkaiden kirja 14:13). Toimikaamme samoin ollessamme tekemisissä toisten kanssa. Silloin meillä on mahdollisuus hyötyä lunastuksesta ja saada ikuinen elämä uudessa maailmassa, joka on hyvin lähellä (Psalmit 130:3–8).
Miten vastaisit?
• Millä perusteella Jehova osoittaa hyvyyttä kaikkia kohtaan?
• Miten me voimme etsiä toisista hyvää
• sananpalveluksessa?
• kotona?
• seurakunnassa?
• kaikissa ihmissuhteissamme?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 18]
Joosef etsi veljistään hyvää siitä huolimatta, että nämä olivat aiemmin vihanneet häntä
[Kuva s. 19]
Vastustus ei estä meitä yrittämästä auttaa kaikkia
[Kuva s. 20]
Menneistä teoistaan huolimatta yksikään Jaakobin pojista ei jäänyt ilman hänen siunaustaan
[Kuva s. 21]
Toivota kaikki tervetulleiksi kristillisiin kokouksiin