Mitä on löydetty Jisreelistä?

PAIKKA, missä muinainen Jisreelin kaupunki sijaitsi, on ollut satoja vuosia autiona. Tuo kaupunki oli aikoinaan huomattavalla sijalla Raamatun historiassa. Nyt kun sen entinen loisto on kadonnut ja se on jäänyt maakerrosten alle, siitä on jäljellä vain rauniokumpu. Viime vuosina arkeologit ovat alkaneet tutkia Jisreelin jäännöksiä. Mitä nämä rauniot paljastavat Raamatun kertomuksista?

Jisreel Raamatussa

Jisreel sijaitsi Jisreelin laakson itäosassa, joten se oli muinaisen Israelin maan hedelmällisimpiin kuuluvalla alueella. Siitä suoraan laakson halki pohjoiseen sijaitsee Moren kukkula, jonne midianilaiset leiriytyivät valmistautuessaan hyökkäämään tuomari Gideonia ja hänen joukkojaan vastaan. Laaksosta hieman itään päin Gilboanvuoren juurella on Harodin lähde. Siellä Jehova pienensi Gideonin tuhansia sotilaita käsittäneen armeijan vain kolmeensataan mieheen osoittaakseen kykynsä vapauttaa kansansa ilman suurta sotajoukkoa. (Tuomarit 7:1–25; Sakarja 4:6.) Gilboanvuoren lähistöllä filistealaiset voittivat dramaattisessa taistelussa Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin. Taistelun aikana Jonatan ja kaksi muuta Saulin poikaa tapettiin ja Saul riisti itseltään hengen. (1. Samuelin kirja 31:1–5.)

Muinaista Jisreelin kaupunkia koskevat Raamatun viittaukset tuovat esille silmiinpistäviä vastakohtaisuuksia. Niissä kerrotaan Israelin hallitsijoiden vääränlaisesta vallankäytöstä ja luopumuksesta sekä toisaalta Jehovan palvelijoiden uskollisuudesta ja innokkuudesta. Kuningas Ahab, joka hallitsi kymmenen heimon muodostamaa Israelin pohjoista valtakuntaa 900-luvun jälkipuoliskolla eaa., pystytti kuninkaallisen asuntonsa Jisreeliin, vaikka virallinen pääkaupunki olikin Samaria (1. Kuninkaiden kirja 21:1). Jisreelistä Jehovan profeetta Elia sai tappouhkauksen Ahabin vierasmaiselta vaimolta Isebeliltä. Tämä oli vihoissaan siitä, että Elia oli pelottomasti teloittanut Baalin profeetat tehtyään tosi jumaluutta koskevan kokeen Karmelinvuorella. (1. Kuninkaiden kirja 18:36–19:2.)

Tämän jälkeen Jisreelissä tehtiin rikos. Jisreeliläinen Nabot murhattiin. Kuningas Ahab oli himoinnut Nabotin viinitarhaa. Kun kuningas vaati maata itselleen, Nabot vastasi uskollisesti: ”Jehovan kannalta katsoen minusta on mahdotonta ajatella, että antaisin esi-isieni perintöomaisuuden sinulle.” Tämä periaatteeseen perustuva vastaus suututti Ahabia valtavasti. Nähdessään kuninkaan pahantuulisuuden kuningatar Isebel järjesti pilaoikeudenkäynnin, jossa Nabotia syytettiin rienauksesta. Viaton Nabot todettiin syylliseksi ja kivitettiin kuoliaaksi, ja kuningas otti hänen viinitarhansa itselleen. (1. Kuninkaiden kirja 21:1–16.)

Tämän jumalattoman teon vuoksi Elia profetoi: ”Koirat syövät Isebelin Jisreelin maapalstalla.” Profeetta julisti vielä: ”Joka Ahabista kuolee  kaupungissa, sen syövät koirat – –. Kukaan, poikkeuksetta, ei ole osoittautunut Ahabin kaltaiseksi, joka on myynyt itsensä tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, hänen vaimonsa Isebelin häntä yllyttäessä.” Koska Ahab kuitenkin nöyrtyi Elian lausuttua hänelle Jehovan tuomion, Jehova ilmoitti, että rangaistusta ei pantaisi täytäntöön Ahabin elinaikana. (1. Kuninkaiden kirja 21:23–29.) Raamatussa kerrotaan edelleen, että Elian seuraajan Elisan päivinä Jeehu voideltiin Israelin kuninkaaksi. Kun Jeehu ratsasti Jisreeliin, hän käski heittää Isebelin tämän palatsin ikkunasta, ja hevoset talloivat hänet. Myöhemmin Isebelistä löydettiin raatoja syövien koirien jäljiltä vain pääkallo, jalkaterät ja kämmenet. (2. Kuninkaiden kirja 9:30–37.) Viimeinen Raamatussa kerrottu tapahtuma, joka liittyi suoranaisesti Jisreeliin, sattui Ahabin 70 pojan surmaamisen jälkeen. Jeehu kokosi heidän päänsä kahteen suureen kasaan Jisreelin kaupungin portille, minkä jälkeen hän löi vielä muut Ahabin luopiohallituksen johtomiehet ja papit. (2. Kuninkaiden kirja 10:6–11.)

Mitä arkeologit ovat löytäneet?

Vuonna 1990 ryhdyttiin yhteisvoimin suorittamaan kaivauksia paikalla, jossa Jisreel oli sijainnut. Työhön osallistui Tel Avivin yliopiston arkeologian laitos (edustajana David Ussishkin) ja Jerusalemin brittiläinen arkeologian instituutti (edustajana John Woodhead). Seitsemänä jaksona (kukin jakso oli kuuden viikon mittainen) vuosina 1990–96 tuolla alueella työskenteli kaikkiaan 80–100 vapaaehtoistyöntekijää.

Nykyään arkeologisia tutkimuksia tehtäessä annetaan paikalta löytyvien todisteiden puhua puolestaan sen sijaan, että tukeuduttaisiin ennakkokäsityksiin ja teorioihin. Siksi Raamatun kertomus ei ole Raamatun maita tutkiville arkeologeille viimeinen sana asiassa. On harkittava ja punnittava huolellisesti kaikkia muita lähteitä ja fyysisiä todisteita. Mutta kuten John Woodhead sanoo, ei ole olemassa mitään muuta Jisreeliä koskevaa muinaista kirjallista todistusaineistoa kuin muutama luku Raamatussa. Niinpä Raamatun kertomukset ja sen ilmaisema ajoitus pitäisi ottaa huomioon kaikissa tutkimuksissa. Mitä arkeologien tutkimukset ovat paljastaneet?

Kun maasta kaivettiin esiin linnoitusten raunioita ja saviastioita, kävi alusta pitäen selville, että rauniot olivat peräisin niin sanotulta rautakaudelta, eli ne sijoittuivat tarkasti Raamatun Jisreelin aikaan. Kaivausten jatkuessa koettiin kuitenkin monia yllätyksiä. Ensimmäinen niistä oli alueen koko ja sen jyhkeät linnoitukset. Arkeologit olettivat, että paikka linnoituksineen olisi kokonsa puolesta verrattavissa muinaiseen Samariaan, Israelin valtakunnan pääkaupunkiin. Mutta kun kaivaukset edistyivät, kävi ilmi, että Jisreel olikin paljon suurempi. Muurien pituudeksi mitattiin noin 300 metriä  kertaa 150 metriä, joten linnoitettu alue oli yli kolme kertaa suurempi kuin kaikissa muissa kaupungeissa, joita Israelista on löydetty tuolta ajalta. Sitä ympäröi kuiva vallihauta, johon oli suojavarustuksilta 11 metrin pudotus. Professori Ussishkinin mukaan tämä vallihauta oli Raamatun aikoina ennennäkemätön. ”Emme löydä mitään tämän kaltaista Israelista ristiretkiä edeltävältä ajalta”, hän sanoi.

Toinen odottamaton piirre oli se, että kaupungin keskustassa ei ollut merkkejä laajamittaisesta rakentamisesta. Kaupunkiin oli rakennusvaiheessa tuotu paljon punaruskeaa maata, jonka avulla osa maan pinnasta korotettiin ja näin tuon suljetun alueen sisälle tehtiin ikään kuin suuri koroke eli lava. Eräässä Tel Jisreelin kaivausten tutkimusraportissa (Second Preliminary Report) sanotaan, että tämä huomattava koroke voisi todistaa, että Jisreel oli enemmän kuin kuninkaan asuinpaikka. Raportissa sanotaan: ”Haluaisimme tuoda esiin sen mahdollisuuden, että Jisreel oli Omri-kuninkaiden [Omrin ja hänen jälkeläistensä] aikaan Israelin kuninkaallisen armeijan keskeinen sotilastukikohta – – jossa kuninkaalliset sotavaunujoukot ja ratsuväki huollettiin ja jossa ne saivat valmennusta.” Tämän korotetun maa-alueen samoin kuin koko tuon suljetun alueen koon perusteella Woodhead arvelee, että koroke olisi voinut olla jonkinlainen paraatialue, jossa esiteltiin Lähi-idän sen ajan suurimman sotavaunujoukon sotilaallista mahtavuutta.

Esiin kaivetut kaupungin portin jäännökset ovat arkeologien erityisen mielenkiinnon kohde. Ne osoittavat, että kaupungin sisäänkäynnin portissa oli ainakin neljä kammiota. Koska kuitenkin monet tuon alueen kivet on vuosisatojen kuluessa ryöstetty, löydöt eivät kerro kaikkea. Woodheadin mielestä jäännökset viittaavat porttiin, jossa oli kuusi kammiota ja joka oli mittasuhteiltaan samanlainen kuin Megiddosta, Hasorista ja Geseristä löydetyt portit. *

Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että kaupungin olemassaoloaika oli yllättävän lyhyt, vaikka sen sijainti oli sotilaallisesti ja maantieteellisesti ihanteellinen. Woodhead tähdentää, että Jisreel oli suurena linnoitettuna kaupunkina vain jonkin aikaa – ainoastaan muutamia vuosikymmeniä. Tämä on jyrkkä vastakohta monille muille Israelin merkittäville raamatullisille paikoille, muun muassa Megiddolle, Hasorille ja pääkaupungille Samarialle, jotka rakennettiin ja asutettiin toistuvasti uudelleen ja joita laajennettiin useita kertoja eri aikakausina. Miksi tämä ihanteellinen paikka hylättiin niin nopeasti? Woodhead arvelee, että Ahab ja hänen hallitsijasukunsa olivat vähällä aiheuttaa taloudellisen romahduksen tuhlaamalla kansan rikkauksia. Tämän osoitti Jisreelin valtava koko ja vahvuus. Jeehun alaisuudessa oleva uusi hallitus halusi ilmeisesti päästä irti Ahabin jälkimaineesta ja hylkäsi kaupungin.

Kaikki tähän mennessä löydetyt todisteet vahvistavat sen, että paikka, missä Jisreel sijaitsi, oli rautakaudella tärkeä israelilainen keskus. Sen koko ja linnoitukset sopivat yhteen Raamatun kuvauksen kanssa, jonka mukaan se oli huomattava kuninkaallinen hallituskaupunki, missä Ahab ja Isebel asuivat. Silloiseen pieneen asukasmäärään viittaavat merkit ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu kertoo kaupungista: se kohosi nopeasti huomattavaan asemaan Ahabin hallituskaudella, kunnes se Jehovan käskystä joutui ilmeisesti häpeään, kun Jeehu ”löi vielä kaikki, jotka olivat jäljellä Ahabin huoneesta Jisreelissä, ja kaikki hänen huomattavat miehensä ja tuttavansa ja pappinsa, kunnes hän ei ollut jättänyt ketään hänestä eloon” (2. Kuninkaiden kirja 10:11).

 Ajoitus

”Arkeologiassa on hyvin vaikeaa löytää täsmällistä kiinnekohtaa löytöjen ajoittamiselle”, myöntää John Woodhead. Niinpä kun arkeologit tarkastelevat seitsemän vuoden kaivausten tuloksia, he vertaavat niitä muista arkeologisista paikoista tehtyihin löytöihin. Tämä on johtanut asioiden uudelleen arviointiin ja kiistoihin. Miksi? Siksi, että aina siitä lähtien, kun israelilainen arkeologi Yigael Yadin teki kaivauksia Megiddossa 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa, monet arkeologian piirissä työskentelevät pitivät vahvistettuna sitä, että Yadin oli löytänyt kuningas Salomon ajalta peräisin olevia linnoituksia ja kaupungin portteja. Nyt Jisreelistä löydetyt linnoitukset, saviastiat ja portit saavat jotkut asettamaan nämä päätelmät jossain määrin kyseenalaisiksi.

Esimerkiksi Jisreelistä löydetyt saviastiat ovat samanlaisia kuin Megiddon kerrostumista löydetyt astiat, jotka Yadin yhdisti Salomon hallituskauteen. Porttien rakenne ja mittasuhteet ovat molemmissa paikoissa samankaltaiset, elleivät täysin identtiset. Woodhead sanookin: ”Kaikki todisteet asettavat Jisreelin kaivausalueen joko Salomon aikaan tai sitten myöhemmäksi Ahabin aikaan muiden paikkojen [Megiddo ja Hasor] rinnalle.” Koska Raamattu liittää Jisreelin kaivausalueen selvästi Ahabin aikaan, hän pitää järkevämpänä ajatella, että nämä kerrostumat kertovat Ahabin hallituskaudesta. David Ussishkin on samaa mieltä: ”Raamattu sanoo, että Salomo rakensi Megiddon, mutta se ei sano, että hän rakensi juuri nuo nimenomaiset portit.”

Voidaanko Jisreelin historia saada selville?

Kyseenalaistavatko nämä arkeologiset löydöt ja niitä seuranneet väittelyt sen, mitä Raamattu kertoo Jisreelistä tai Salomosta? Arkeologisilla kiistoilla ei todellisuudessa ole paljonkaan merkitystä Raamatun kertomuksen kannalta. Arkeologia tarkastelee historiaa eri pohjalta kuin Raamatun kertomus. Se herättää toisenlaisia kysymyksiä ja tähdentää toisenlaisia seikkoja. Raamatun tutkijaa ja arkeologia voitaisiin verrata kahteen matkaajaan, jotka kulkevat kutakuinkin samaa reittiä. Toinen ajaa tietä pitkin, toinen kävelee jalkakäytävällä. Heidän päämääränsä ja kiinnostuksen kohteensa ovat erilaiset. Silti heidän näkökulmansa usein pikemminkin täydentävät toisiaan kuin ovat ristiriidassa keskenään. Näiden kahden matkaajan vaikutelmia vertailemalla voidaan saada kiehtova, selvä kuva asioista.

Raamattu sisältää kirjallisia muistiinmerkintöjä muinaisista tapahtumista ja ihmisistä; arkeologia yrittää saada tietoa näistä tapahtumista ja ihmisistä tutkimalla kaikenlaisia merkkejä, joita niistä voidaan vielä löytää maakerrostumista. Nämä jäännökset ovat kuitenkin tavallisesti hyvin epätäydellisiä ja monitulkintaisia. Tähän liittyy se, mitä Amihai Mazar sanoo Raamatun maan arkeologiaa käsittelevässä kirjassaan: ”Arkeologinen kenttätyö – – on suuressa määrin taidetta samoin kuin valmennuksen ja ammattitaidon yhdistelmä. Jäykkä metodiikka ei voi taata onnistumista, ja kenttäjohtajien on oltava joustavia ja luovia. Arkeologin luonne, kyvyt ja terve talonpoikaisjärki eivät ole yhtään vähemmän tärkeitä kuin hänen valmennuksensa ja käytettävissä olevat mahdollisuutensa.” (Archaeology of the Land of the Bible—10,000−586 B.C.E.)

Arkeologia on vahvistanut, että Jisreelissä on ollut suuri kuninkaallinen ja sotilaallinen keskus, joka oli olemassa yllättävän lyhyen aikaa sellaisena historiallisena ajanjaksona, joka sattuu yksiin Ahabin hallituskauden kanssa – aivan kuten Raamattu kertoo. On herännyt monia muitakin kiehtovia kysymyksiä, joita arkeologit ehkä tulevina vuosina tutkivat. Silti Jumalan sanan, Raamatun, sivut puhuvat edelleen selvää kieltä ja esittävät meille täydellisen kertomuksen tavalla, johon arkeologit eivät koskaan pysty.

[Alaviite]

[Kuvat s. 26]

Arkeologisia kaivauksia Jisreelissä

[Kuva s. 28]

Jisreelistä löytynyt kanaanilainen epäjumala