Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Voit oppia rakkauden verrattoman tien

Voit oppia rakkauden verrattoman tien

Voit oppia rakkauden verrattoman tien

Kosovo, Libanon ja Irlanti. Nämä nimet ovat esiintyneet useaan otteeseen uutisissa viime vuosina. Ne tuovat ihmisten mieleen näkymiä verenvuodatuksesta, pommituksista ja tappamisesta. Uskonnollisista, rodullisista, etnisistä tai muunlaisista eroista johtuvat väkivaltaiset selkkaukset eivät tietenkään ole ennen kokemattomia. Historian lehdet ovat niitä täynnä, ja ne ovat aiheuttaneet ihmiskunnalle sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä.

TODETTUAAN, että sotia on käyty kautta historian, monet ovat tehneet sen päätelmän, että ne eivät itse asiassa ole vältettävissä ja että ihmisten on luonnollista vihata toisiaan. Sellaiset näkemykset ovat kuitenkin täysin vastakkaisia Jumalan sanan, Raamatun, opetuksille. Raamattu sanoo selvästi: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) On päivänselvää, että Luoja haluaa ihmisten rakastavan toinen toistaan.

Lisäksi Raamattu paljastaa, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Tämä merkitsee sitä, että ihmiskunta on saanut lahjakseen kyvyn heijastaa Jumalan ominaisuuksia, joista huomattavin on rakkaus. Miksi ihmiset ovat kuitenkin läpi historian epäonnistuneet niin surkeasti rakkauden osoittamisessa toisiaan kohtaan? Jälleen Raamattu auttaa meitä asian ymmärtämisessä. Syy on se, että ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, kapinoi Jumalaa vastaan ja lankesi syntiin. Sen seurauksena kaikki heidän jälkeläisensä perivät synnin ja epätäydellisyyden. Roomalaiskirjeen 3:23:ssa selitetään: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla.” Peritty syntimme ja epätäydellisyytemme kahlitsevat Jumalalta saamaamme rakastamisen kykyä. Merkitseekö tämä, että ihmiset eivät enää pysty rakastamaan toisiaan? Mitä toivoa on siitä, että saisimme vielä jolloinkin iloita rauhallisista, rakkaudellisista suhteista lähimmäisiimme?

Meidän täytyy oppia rakastamaan Jumalaa

Jehova Jumala tietää, että ihmiskunta pystyy yhä kaikesta huolimatta osoittamaan rakkautta. Sen vuoksi hän vaatii kaikkia, jotka haluavat miellyttää häntä, ilmaisemaan rakkautta parhaan kykynsä mukaan. Jumalan Poika, Jeesus Kristus, teki selväksi tämän vaatimuksen, kun häntä pyydettiin kertomaan, mikä oli Israelille annetun Lain suurin käsky. Hän sanoi: ”’Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.” Sitten hän lisäsi: ”Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun on rakastettava lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Näistä kahdesta käskystä – – [riippuu] koko Laki.” (Matteus 22:37–40.)

Monista kuitenkin tuntuu, että heidän on perin vaikeaa rakastaa jotakuta, jota he eivät voi nähdä, ja me ihmiset emme voi nähdä Jehova Jumalaa, koska hän on Henki (Johannes 4:24). Silti se, mitä Jumala tekee, vaikuttaa meihin päivittäin, sillä me kaikki olemme riippuvaisia niistä monista hyvistä asioista, jotka hän on luonut hyödyksemme. Apostoli Paavali kiinnitti tähän huomion sanoessaan: ”[Jumala] ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä.” (Apostolien teot 14:17.)

Vaikka jokainen hyötyy Luojan huolenpidosta tavalla tai toisella, suhteellisen harvat tuntevat kiitollisuutta häntä kohtaan tai haluavat kiittää häntä. Meidän täytyy näin ollen tarkastella kaikkea sitä hyvää, mitä Jumala on meille tehnyt, ja mietiskellä niitä ihmeellisiä ominaisuuksia, jotka leimaavat kaikkia hänen tekojaan. Silloin meidän pitäisi pystyä näkemään Suuren Luojamme kunnioittavaa pelkoa herättävä viisaus ja voima. (Jesaja 45:18.) Ennen kaikkea sen pitäisi auttaa meitä huomaamaan, miten rakkaudellinen Jumala hän on, sillä hän on paitsi antanut meille elämän myös tehnyt mahdolliseksi nauttia elämän monista hyvistä asioista.

Ajattelehan esimerkiksi loputtoman moninaisia kauniita kukkia, jotka Jumala on luonut maan päälle. Eikö ole hienoa, että hän on antanut meille myös kyvyn nähdä kaikki tämä kaunis ja saada siitä suurta iloa! Jumala on samoin antanut ravinnoksemme kaikenlaisia ravitsevia ruokia. On hyvin huomaavaista hänen taholtaan, että hän on luonut meille myös makuaistin, jotta voimme nauttia syömisestä niin paljon! Eivätkö nämä olekin paljonpuhuvia todisteita siitä, että Jumala tosiaan rakastaa meitä ja että hänellä on mielessään meidän parhaamme? (Psalmit 145:16, 17; Jesaja 42:5, 8.)

Sen lisäksi että Luoja paljastaa itsensä meille luonnon kirjan välityksellä, hän osoittaa meille Sanansa, Raamatun, kautta, millainen Jumala hän on. Raamattuun on nimittäin merkitty muistiin monia rakkaudellisia tekoja, joita Jehova Jumala teki menneisyydessä, samoin kuin lukuisia siunauksia, joita hän lupaa antaa ihmiskunnalle lähitulevaisuudessa (1. Mooseksen kirja 22:17, 18; 2. Mooseksen kirja 3:17; Psalmit 72:6–16; Ilmestys 21:4, 5). Ennen kaikkea Raamattu paljastaa meille huomattavimman osoituksen Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan: hän antoi ainosyntyisen Poikansa Lunastajaksemme, jotta voimme vapautua synnin ja kuoleman orjuudesta (Roomalaisille 5:8). Mitä enemmän tosiaankin opimme rakkaudellisesta Luojastamme, sitä enemmän haluamme rakastaa häntä sydämestämme.

Lähimmäisenrakkauden oppiminen

Kuten Jeesus osoitti, niin paitsi että rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, sielustamme ja mielestämme, meidän pitäisi rakastaa myös lähimmäistämme niin kuin itseämme. Rakkaus Jumalaan suorastaan velvoittaa meidät rakastamaan lähimmäisiämme. Apostoli Johannes selitti: ”Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” Edelleen hän tähdensi: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että sen, joka rakastaa Jumalaa, tulee rakastaa myös veljeään.” (1. Johanneksen kirje 4:11, 20, 21.)

Elämme nykyään maailmassa, jossa useimmat ihmiset pitävät omaa etuaan tärkeimpänä ja ovat ”itserakkaita”, aivan kuten Raamattu ennusti (2. Timoteukselle 3:2). Jos siis haluamme oppia rakkauden verrattoman tien, meidän täytyy ponnistella tosissamme uudistaaksemme mielemme ja jäljitelläksemme rakkaudellista Luojaamme sen sijaan, että toimisimme itsekkäästi, kuten ihmiset yleensä (Roomalaisille 12:2; Efesolaisille 5:1). Jumala on huomaavainen jopa ”kiittämättömille ja pahoille”, ja hän ”antaa aurinkonsa nousta pahoille ja hyville ja antaa sataa vanhurskaille ja epävanhurskaille”. Koska taivaallinen Isämme on meille näin erinomaisena esimerkkinä, meidän pitäisi ponnistella, jotta olisimme huomaavaisia ja auttavaisia kaikkia kohtaan. Näin tekemällä voimme osoittautua ’rakkaudellisen taivaallisen Isämme pojiksi’. (Luukas 6:35; Matteus 5:45.)

Toisinaan tällaiset rakkaudelliset teot myötävaikuttavat siihen, että ihmisistä tulee tosi Jumalan palvojia. Joitakin vuosia sitten muuan perheenemäntä, joka on Jehovan todistaja, yritti kertoa Raamatun sanomaa naapurilleen, mutta tämä torjui hänet päättäväisesti. Se ei kuitenkaan lannistanut häntä. Hän osoitti sen sijaan edelleen huomaavaisuutta naapurilleen ja yritti olla avulias. Kerran hän auttoi naapuria muutossa. Erään toisen kerran hän järjesti niin, että joku lähti naapurin kanssa tämän sukulaisia vastaan lentoasemalle. Myöhemmin naapuri alkoi tutkia Raamattua, ja hänestä tuli aikanaan innokas kristitty aviomiehensä erittäin ankarasta vainosta huolimatta. Nuo rakkaudenilmaukset laskivat siis perustan ikuisille siunauksille.

Meidän on rehellisyyden nimessä tunnustettava, että Jumala ei rakasta meitä siksi, että meillä olisi runsaasti ihailtavia ominaisuuksia. Päinvastoin hän rakastaa meitä huolimatta monista virheistämme ja puutteistamme. Meidän tulisi näin ollen oppia samalla tavoin rakastamaan lähimmäisiämme riippumatta heidän monista puutteistaan. Jos virheiden etsimisen sijaan opettelemme havaitsemaan toisten hyvät ominaisuudet ja arvostamaan niitä, huomaamme, että meidän on paljon helpompi rakastaa heitä. Tunteemme heitä kohtaan saattavat jopa muuttua periaatteen ohjaamaa rakkautta syvemmiksi ja kehittyä lämpimäksi kiintymykseksi ja mieltymykseksi, joka vallitsee läheisten ystävysten välillä.

Anna rakkautesi kasvaa

Rakkautta ja ystävyyttä on vaalittava ja kehitettävä, ja vilpittömyys ja rehellisyys ovat tässä suhteessa välttämättömiä. Jotkut yrittävät kätkeä puutteensa tehdäkseen miellyttävän vaikutuksen niihin, joita he haluavat ystävikseen. Tällainen menettely saa kuitenkin usein aikaan päinvastaisia tuloksia, kun toiset aikanaan saavat selville todellisuuden ja tuntevat vastenmielisyyttä sellaisen epärehellisyyden vuoksi. Meidän ei siksi pitäisi pelätä antaa toisten tietää, millaisia todella olemme, vaikka meillä on puutteita, joiden voittamiseksi ponnistelemme. Tämä voi auttaa luomaan ystävyyssuhteita heidän kanssaan.

Esimerkiksi Kaukoidässä on eräässä seurakunnassa iäkäs todistajasisar, joka on saanut hyvin vähän koulutusta. Hän ei silti koskaan yritä salailla tätä toisilta. Hän muun muassa myöntää suoraan, ettei osaa näyttää muille, miten Raamatun profetioiden ja historian perusteella osoitetaan, että pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. a Hän antaa kuitenkin niin erinomaisen esimerkin innokkuudesta sananpalveluksessa ja rakkaudesta ja anteliaisuudesta veljiä kohtaan, että häntä kutsutaan hellästi seurakunnan jalokiveksi.

Joissakin kulttuureissa avointa kiintymyksen ilmaisemista ei katsota suopeasti; ihmisiä on opetettu esiintymään muodollisen kohteliaasti heidän ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Vaikka onkin hyvä olla aina kohtelias ja hienotunteinen, meidän ei pitäisi antaa kohteliaisuutemme tukahduttaa tunteitamme tai estää meitä osoittamasta niitä toisia kohtaan. Jehova ei hävennyt tunnustaa kiintymystään valittua kansaansa, muinaista Israelia, kohtaan, vaan sanoi heille: ”Ajan hämärään asti kestävällä rakkaudella minä olen sinua rakastanut.” (Jeremia 31:3.) Samoin apostoli Paavali sanoi Tessalonikassa asuville uskonveljilleen: ”Koska meillä – – on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:8.) Kun siis pyrimme kehittämään aitoa kiintymystä lähimmäisiin, on Raamatun opetuksen mukaista ilmaista sitä luontevasti eikä tukahduttaa sitä.

Vaaditaan jatkuvaa ponnistelua

Se että oppii tuntemaan ja osoittamaan rakkautta toisia kohtaan, on jatkuva prosessi. Tämä vaatii meiltä paljon ponnistelua, koska meidän on työskenneltävä kovasti voittaaksemme omat puutteemme ja vastustaaksemme tämän rakkaudettoman maailman voimakasta vaikutusta. Tästä saatava suuri palkka tekee siitä kuitenkin todella vaivan arvoista. (Matteus 24:12.)

Jopa tässä erittäin epätäydellisessä maailmassa meillä voi olla paremmat suhteet lähimmäisiimme, ja siitä koituu paljon iloa, rauhaa ja tyydytystä itsellemme ja muille. Kun tällä tavoin ponnistelemme, voimme osoittautua Jumalan uudessa maailmassa saatavan ikuisen elämän loistavan toivon arvoisiksi. Ennen kaikkea rakkauden verrattoman tien oppimisen ansiosta voimme saada rakkaudellisen Luojamme hyväksymyksen ja siunauksen sekä nyt että läpi ikuisuuden!

[Alaviite]

a Ks. yksityiskohtia kirjoista Tieto joka johtaa ikuiseen elämään s. 96, 97 tai Insight on the Scriptures, osa 1, s. 132–135.

[Kuvat s. 10]

Kristillistä rakkautta voidaan osoittaa huomaavaisin teoin

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

UN PHOTO 186226/M. Grafman