MUINAINEN Babylon, joka sijaitsi hedelmällisellä tasangolla noin 80 kilometriä nykyisestä Bagdadista etelään, oli vaikuttava kaupunki. Sitä ympäröivät jyhkeä kaksoismuuri ja vallihauta, minkä vuoksi se vaikutti valloittamattomalta. Se oli kuuluisa majesteettisista temppeleistään, temppelitorneistaan ja riippuvista puutarhoistaan. Babylon oli muinaisen maailman mahtavimpia kaupunkeja, ja viime aikoina sitä onkin sanottu ihmeiden kaupungiksi.

Raamatussa Babylonia sanotaan ”Valtakuntien valtiattareksi”, ja se oli Raamatun historian kolmannen maailmanvallan pääkaupunki (Jesaja 47:5). Aivan kuten edeltäjillään Egyptillä ja Assyrialla Babylonian maailmanvallalla oli merkittävä osa Raamatun historiassa, minkä vuoksi on mahdollista verrata keskenään sitä, mitä Raamattu ja maalliset lähteet siitä sanovat.

Raamatussa Danielin kirjassa kerrotaan, että Babyloniaa hallitsi muinoin kuningas nimeltä Belsassar (Daniel 5:1). Aikoinaan  joissakin maallisissa lähteissä kuitenkin väitettiin, että vaikka Belsassar oli vaikutusvaltainen henkilö, hän ei koskaan ollut kuningas. Onko Raamattu väärässä? Arkeologit ovat löytäneet Urin kaupungista Mesopotamiasta useita savilieriöitä, joissa on nuolenpääkirjoitusta. Yhteen niistä on kirjoitettu rukous, jonka Babylonian kuningas Nabunaid esittää ”Bel-sar-ussurin, vanhimman poikansa”, puolesta. Erään Raamatun sanakirjan mukaan myöhemmät löydökset vahvistavat sen, että Belsassar ”toimi sijaishallitsijana yli puolet isänsä hallituskaudesta, ja tänä aikana hän oli käytännöllisesti katsoen kuningas” (The New Bible Dictionary).

Historia osoittaa, että Babylon oli myös erittäin uskonnollinen kaupunki, jossa harjoitettiin laajalti astrologiaa ja ennustelua. Esimerkiksi Hesekielin 21:21:ssä kerrotaan, että Babylonian kuningas turvautui ennusteluun saadakseen selville, tulisiko hänen hyökätä Jerusalemiin. Hänen kerrotaan ”katsoneen maksaa”, jonka avulla babylonialaisilla oli tapana tähyillä enteitä. Kirjassa Mesopotamian Astrology sanotaan, että arkeologit löysivät muinaisesta Babylonista pelkästään yhdeltä paikalta 32 savesta muotoiltua maksaa, joihin kaikkiin oli kirjoitettu enteitä.

Tunnettu arkeologi Nelson Glueck sanoi kerran: ”Olen suorittanut kaivauksia 30 vuoden ajan Raamattu toisessa ja lapio toisessa kädessä enkä ole milloinkaan havainnut Raamatun erehtyneen historiallisissa asioissa.”

Mitä ajattelisit, jos joku sanoisi sinulle, että jokin suuri pääkaupunki, kuten Peking, Moskova tai Washington, muuttuisi asumattomaksi rauniokasaksi? Olisit syystä epäileväinen. Jotain vastaavaa tapahtui kuitenkin muinaiselle Babylonille. Parisataa vuotta etukäteen, noin vuonna 732 eaa., Jehova Jumala pani heprealaisen profeetan Jesajan kirjoittamaan ennustuksen mahtavan Babylonin perikadosta. Hän kirjoitti: ”Babylonin, valtakuntien kaunistuksen, – – on käyvä niin kuin Jumalan hävittäessä Sodoman ja Gomorran. Sitä ei koskaan asuta, eikä se jää olemaan sukupolvesta sukupolveen.” (Jesaja 13:19, 20.)

Miksi Jumala sitten ennusti Babylonin tuhon? Vuonna 607 eaa. Babylonian armeijat hävittivät Jerusalemin ja veivät eloon jääneet Babyloniin, jossa heitä kohdeltiin julmasti (Psalmit 137:8, 9). Jumala kertoi ennalta, että hänen kansansa joutuisi kestämään ankaraa kohtelua 70 vuotta omien pahojen tekojensa vuoksi. Sitten hän vapauttaisi heidät ja antaisi heidän palata kotimaahansa. (Jeremia 25:11; 29:10.)

Jumalan profeetallisen sanan mukaisesti vuonna 539 eaa. – juuri niihin aikoihin kun  juutalaisten 70-vuotisen pakkosiirtolaisuuden oli määrä päättyä – Meedo-Persian armeijat kukistivat voittamattomalta vaikuttaneen Babylonin kaupungin. Lopulta siitä tuli rauniokasa, aivan kuten oli ennustettu. Kukaan ihminen ei olisi kyennyt kertomaan ennalta näin hätkähdyttävää tapahtumaa. Se että Raamatun Tekijä, tosi Jumala Jehova, pystyy ennustamaan tapahtumia etukäteen, erottaa hänet selvästi kaikista muista jumalista (Jesaja 46:9, 10).

Meidän aikanamme toteutuu merkittävällä tavalla eräs toinen ennustus. Se liittyy uneen, jonka Babylonian kuningas Nebukadnessar näki suunnattomasta kuvapatsaasta. Patsaassa oli viisi osaa – pää, rinta ja käsivarret, vatsa ja reidet, sääret sekä jalkaterät – jotka koostuivat eri metalleista. (Daniel 2:31–33.) Kukin osa edusti perättäisiä hallituksia eli valtakuntia Babyloniasta aina Raamatun historian seitsemänteen maailmanvaltaan, Angloamerikkalaiseen maailmanvaltaan, saakka (Daniel 2:36–41).

Daniel kertoo, että kuvapatsaan jalkaterät ja varpaat poikkeavat koostumukseltaan merkittävästi muista osista. Puhtaan metallin sijaan ne ovat raudan ja kostean saven seosta. Daniel selitti Nebukadnessarille: ”Koska näit  rautaa kostean saven seassa, ne lopulta sekoittuvat ihmisten jälkeläisiin, mutta osoittautuu, että ne eivät tartu yhteen, toinen toiseen, niin kuin ei rautakaan sekoitu valusaveen.” (Daniel 2:43.) Raudan ja saven seos on hauras; ”ne eivät tartu yhteen”. Tämä kuvaa osuvasti nykyistä poliittisesti jakautunutta maailmaa.

Daniel paljastaa lisäksi erään huomattavan tapahtuman. Kuningas Nebukadnessar näki unessaan kiven lohkeavan suuresta vuoresta. Kivi nostettiin ylös, ja ”se iski kuvapatsasta sen rautaisiin ja valusavisiin jalkateriin ja murskasi ne”. (Daniel 2:34.) Mitä tämä tarkoittaa? Daniel vastaa: ”Noiden kuninkaiden [viimeisen maailmanvallan] päivinä taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. Eikä sitä valtakuntaa anneta millekään toiselle kansalle. Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” (Daniel 2:44.) Profetia viittaa Valtakuntaan, joka poikkeaa kaikista ihmisten tuntemista hallituksista. Sen Kuningas on Jeesus Kristus, Messias. Kuten tämän kirjoitussarjan aiemmissa osissa on kerrottu, Jeesus tulee murskaamaan Saatanan ja kaikki hänen seuraajansa, niin ihmiset kuin henkiolennotkin, ja tuomaan siten kaikkeuteen rauhan ja sopusoinnun. (1. Korinttilaisille 15:25.)