PYRKISITKÖ helpottamaan toisen kärsimystä, jos voisit? Luonnononnettomuuksien sattuessa paikalle kiiruhtaa usein avustustyöntekijöitä helpottamaan ventovieraiden ihmisten kärsimyksiä ja pelastamaan ihmishenkiä. Miksi sitten Jumala ei pikimmiten hävitä Paholaista, joka on vastuussa sanoin kuvaamattomasta inhimillisestä kärsimyksestä?

Tilannetta voitaisiin verrata tärkeään oikeudenkäyntiin, jossa syytettynä on murhaaja. Yrittäessään kaikin keinoin pysäyttää prosessin hän väittää, että tuomari johtaa asian käsittelyä epärehellisesti ja jopa lahjoo valamiehiä. Niinpä sisään kutsutaan lukuisa joukko todistajia antamaan lausuntonsa.

Tuomari tietää, että käsittelyn pitkittyminen aiheuttaa paljon hankaluuksia, ja hän haluaisi ratkaista asian ilman turhia viivytyksiä. Hän kuitenkin ymmärtää, että molemmille osapuolille täytyy suoda riittävästi aikaa esittää oma näkökantansa kiistassa, jotta ratkaisu voisi palvella ennakkotapauksena mahdollisissa tulevissa tapauksissa.

Miten tämä kuvaus liittyy siihen haasteeseen, jonka Paholainen – ”lohikäärme”, ”käärme” ja ”Saatana” – on esittänyt Jehovaa vastaan, joka on ”Korkein kaikessa maassa”? (Ilmestys 12:9; Psalmit 83:18.) Kuka Paholainen on, ja millaisia syytöksiä hän on esittänyt Jehova Jumalaa vastaan? Entä milloin Jumala aikoo hävittää hänet?

Paholainen oli alun perin täydellinen henkipersoona, yksi Jumalan enkeleistä (Job 1:6, 7). Hän teki itsestään Paholaisen, kun  hän vaali itsekästä halua saada osakseen ihmisten palvonta. Siksi hän kyseenalaisti Jumalan oikeuden hallita ja vihjaili jopa, että Jumala ei ansaitse ihmisten tottelevaisuutta. Hän sanoi, että he palvelevat Jumalaa vain jos heitä lahjotaan siunauksilla; vaikeuksissa jokainen ”kiroaisi” Luojaansa (Job 1:8–11; 2:4, 5).

Nämä syytökset herättivät kysymyksiä, joihin ei voitu vastata vain käyttämällä voimaa. Jos Saatana olisi tuhottu heti Eedenin puutarhassa, jotkut olisivat voineet ajatella, että hän oli oikeassa. Sen tähden Jumala, jolla on ehdoton valta, ryhtyi oikeudellisiin toimiin ratkaistakseen nuo kiistakysymykset siten, että ne tulisivat selväksi kaikille tarkkailijoille.

Sopusoinnussa periaatteidensa ja täydellisen oikeudenmukaisuutensa kanssa Jehova Jumala osoitti, että kumpikin osapuoli saisi tuoda esiin omat todistajansa. Tähän suotu aika on antanut Aadamin jälkeläisille mahdollisuuden elää ja esittää henkilökohtaisen todistajanlausuntonsa Jumalan puolesta siten, että he vaikeuksista huolimatta säilyttävät nuhteettomuutensa hänen edessään rakkaudesta häneen.

Jehova Jumala on täysin selvillä siitä, että tämän oikeudenkäynnin aikana ihmiset joutuvat kärsimään jatkuvasti. Hän tuleekin ratkaisemaan asian niin pian kuin mahdollista. Raamatussa häntä kuvaillaan ”hellän armon Isäksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi” (2. Korinttilaisille 1:3). ”Kaiken lohdutuksen Jumala” ei varmasti anna Paholaisen elää yhtään kauempaa kuin on välttämätöntä eikä salli sitä, että hänen vaikutuksensa jäisi näkymään pysyvästi. Toisaalta hän ei tuhoa Saatanaa ennen kuin koko kaikkeutta koskeva oikeustapaus on ratkaistu lopullisesti.

Kun kiistakysymyksiin on viimein saatu vastaukset, Jehovan oikeus hallita on saatettu vastaansanomattomasti kunniaan. Oikeudenkäynti Saatanaa vastaan palvelee koetinkivenä läpi ikuisuuden. Jos jonain päivänä vielä syntyisi samanlainen tilanne, hänen esimerkkiinsä voitaisiin viitata ennakkotapauksena, jollaista ei tarvitse käydä läpi uudestaan.

Omana määräaikanaan Jehova Jumala antaa kuolleista herätetylle Pojalleen käskyn hävittää Paholainen ja tehdä tyhjäksi kaikki tämän työt. Raamatussa kerrotaan ajasta, jolloin Kristus ”luovuttaa valtakunnan Jumalalleen ja Isälleen tehtyään tyhjäksi kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.” (1. Korinttilaisille 15:24–26.)

Raamatussa luvataan, että koko maapallolle tulee paratiisilliset olot – ihmiset saavat elää rauhaisassa paratiisissa Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta. Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:11, 29.)

Mieti, miten suurenmoinen tulevaisuus Jumalan palvelijoille on luvattu Raamatussa: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:3, 4.)