Lämmin lounas kotoa työpaikalle Mumbain tyyliin

LÄHDET joka päivä töihin aamuviideltä. Lounasaikaan nauttisit mielelläsi kotona valmistetun, juuri sinun makusi mukaan maustetun aterian. Tuhansille Mumbaissa Intiassa työskenteleville tämä on mahdollista dabbawala-nimellä * tunnettujen kotiruokaa toimittavien lähettien ansiosta.

Yrittäjä tarttuu tilaisuuteen

1800-luvun lopulla Mumbai (silloinen Bombay) oli kasvava liike-elämän keskus, jossa sekä brittiläiset että intialaiset liikemiehet matkustivat päivittäin pitkiäkin matkoja työpaikoilleen. Liikkuminen oli hidasta, ja ravintoloita oli harvassa. Ihmiset söivät hyvin mielellään kotitekoista ruokaa, joten palvelijat pantiin tuomaan lämmin lounas kotoa työpaikalle. Muuan kaukokatseinen yrittäjä sai tästä liikeidean: hän toi maaseutukylistä kaupunkiin työttömiä nuoria ja käynnisti kodin ja työpaikan välillä toimivan jakelupalvelun. Tästä pienestä alusta kasvoi kukoistava liikeyritys.

Kotona valmistettu ruoka on ihmisten mieleen edelleenkin. Ravintoloita on kyllä enemmän kuin ennen, mutta kotiruoka on yhä edullista ja suosittua. Lisäksi monet noudattavat terveysongelmien vuoksi erikoisruokavaliota. Joillakin on uskonnon asettamia rajoituksia. Esimerkiksi jotkut karttavat sipuleita, toiset taas valkosipulia. Näitä aineksia on monissa ravintolaruoissa, mutta kun ruoka tuodaan kotoa, erilaiset rajoitukset on mahdollista ottaa huomioon.

Poikkeuksellisen luotettavaa palvelua

Suhteellisen yksinkertainen jakelujärjestelmä on vuosien mittaan laajentunut mutta pysynyt  muutoin lähes ennallaan. Tätä nykyä yli 5 000 miestä, joukossa muutama nainenkin, kuljettaa päivittäin yhteensä runsaat 200 000 lounasta oman alueensa kodeista työpaikoille, jotka sijaitsevat eri puolilla tätä yli 20 miljoonan asukkaan suurkaupunkia. Dabbawalat liikkuvat noin 60 kilometrin säteellä, osa jalan työntäen kärryjä, joissa on 30–40 ruoka-astiaa, osa polkupyörällä tai paikallisjunilla. Joka tapauksessa kukin tilaaja saa juuri oikean ruoan juuri oikeaan aikaan; virheitä sattuu tiettävästi vain yksi kuutta miljoonaa toimitusta kohti! Miten tämä on mahdollista?

Vuonna 1956 dabbawalat rekisteröitiin yleishyödylliseksi yhdistykseksi, jolla on oma hallitus ja muita virkailijoita. Lähettien ryhmät työnjohtajineen toimivat erillisinä yksikköinä. Kaikki organisaatioon kuuluvat ovat kuitenkin yhtiökumppaneita ja osakkaita, ja juuri se tekee heidän omien sanojensa mukaan palvelusta menestyksekkään. Lakkoja ei ole ollut sitten toiminnan alkamisen runsaat sata vuotta sitten.

Dabbawaloilla on mukanaan henkilökortti, ja heidät on helppo tunnistaa valkoisesta paidasta ja suikasta sekä väljistä housuista. Lähettiä uhkaa sakko, jos hän ei käytä päähinettään, hän myöhästyy tai on poissa töistä ilman hyvää syytä tai hänet yllätetään juomasta alkoholia työaikana.

 Päiväohjelma

Aamulla kello 8.30:een mennessä asiakkaan kotona joku, ehkäpä vaimo, valmistaa lounaan ja pakkaa sen astiaan, dabbaan. Siinä on useita osia, jotka sopivat päällekkäin ja pysyvät yhdessä metallilukoilla. Lähetti poimii alueeltaan mukaansa useita dabboja, lastaa ne polkupyörän tai kärryjen kyytiin ja kiiruhtaa rautatieasemalle, missä hän tapaa muut ryhmäänsä kuuluvat. Siellä astiat lajitellaan määränpään mukaan samaan tapaan kuin postitoimisto lajittelee postin.

Kuhunkin astiaan on merkitty kirjaimiin, numeroihin ja väreihin perustuva koodi. Siitä ilmenee paikka, josta ruoka on lähetetty, lähin rautatieasema ja määräasema sekä sen rakennuksen nimi ja kerros, johon ruoka toimitetaan. Tietylle alueelle menevät dabbat kootaan yhteen ja pannaan pitkiin puukehikoihin, joista kuhunkin mahtuu 48 astiaa. Kun juna saapuu, astiat siirretään niille varattuun tilaan ohjaamon viereen. Suurella risteysasemalla ne lajitellaan jälleen ja kuljetetaan määräasemalle, mistä ne lopullisen lajittelun jälkeen viedään asiakkaalle polkupyörällä tai kärryillä.

Käytetyt kuljetusmenetelmät ovat paitsi tehokkaita myös edullisia. Dabbawala ei liioin juutu ruuhkaan, sillä hän pyöräilee sivukatuja pitkin tai puikkelehtii autojonojen lomitse. Tämän ansiosta ruoka saapuu oikeaan osoitteeseen kello 12.30:een mennessä. Sitten kello 13.15–14.00, kun dabbawala on syönyt oman lounaansa, hän kiertää hakemassa tyhjät ruoka-astiat ja palauttaa ne omistajille, jotka tiskaavat ne seuraavaa päivää varten. Kaikki tapahtuu alusta loppuun saakka ripeästi ja sujuvasti aivan kuin viestikilpailussa.

Vaatimatonta mutta erittäin arvostettua

Dabbawalojen ansiokas työ ei ole jäänyt huomaamatta. Muut järjestöt ovat analysoineet heidän jakelujärjestelmäänsä voidakseen soveltaa sen periaatteita muilla liike-elämän alueilla. Näistä ruokaläheteistä on tehty myös dokumenttielokuvia. Forbes Global Magazine -lehti on myöntänyt dabbawaloille heidän täydellisyyttä hipovasta toiminnastaan kuuden sigman laatutodistuksen. Heidät on mainittu Guinnessin Suuressa Ennätyskirjassa, ja heitä on käytetty malliesimerkkinä yhdysvaltalaisessa kauppatieteiden korkeakoulussa Harvard Business Schoolissa. Heidän työhönsä ovat käyneet tutustumassa myös jotkut arvohenkilöt, muun muassa eräs Britannian kuninkaallisen perheen jäsen, johon heidän työnsä teki niin suuren vaikutuksen, että hän kutsui muutamia heistä häihinsä Englantiin.

Tätä nykyä dabbawalat hyödyntävät tilausten vastaanotossa ja tilinpidossa tietokoneita ja matkapuhelimia. Ruokien toimitustapa ei kuitenkaan ole muuttunut. Lounasajan lähestyessä monet nälkäiset työntekijät Mumbaissa odottavat rauhallisin mielin saavansa työpöydälleen kotitekoisen lämpimän lounaan – minuutilleen oikeaan aikaan.

[Alaviite]

[Kuva s. 11]

”Dabba”-astioita lastataan junaan.

[Kuva s. 11]

”Dabba”-astian erilliset osat voidaan pinota päällekkäin, jolloin se on helppo kuljettaa.

[Kuva s. 12]

Monet yritykset ovat ottaneet oppia ”dabbawalojen” tehokkaasta jakelujärjestelmästä.