Monimuotoista elämää Amazonin latvoilla

TOISTA

Monimuotoista elämää Amazonin latvoilla

HETI Perun Andien itäpuolelta alkaa tiheäkasvuinen metsä, joka jatkuu vihreänä mattona halki Etelä-Amerikan mantereen, kunnes se 3 700 kilometrin päässä kohtaa sinisen Atlantin.

Tämä Amazonin ympärillä levittäytyvä viidakko peittää Perun puolella lähes 60 prosenttia maan pinta-alasta. Ihmisiä siellä asuu vain murto-osa väestöstä, mutta eläimiä ja kasveja sen 35-metrisen latvuston suojissa on sitäkin enemmän. Amazonin alue luetaan maapallon monipuolisimpiin ekosysteemeihin, ja se on sellaisena todellinen aarreaitta. Kosteassa kuumuudessa liihottelee yli 3 000 perhoslajia, ja noin 4 000 orkidealajia hehkuu upeissa väreissä. Puunhaaroissa ja maassa piilottelee yli 90 käärmelajia, ja joissa uiskentelee arviolta 2 500 kalalajia, muun muassa sähköankeriaita ja piraijoita.

Tärkein vesiteistä on mahtava Amazon. Vuoden aikana sataa paikoitellen kahdesta ja puolesta kolmeen metriä, ja silloin Amazon ja sen 1 100 sivujokea tulvivat yli äyräidensä metsään. Kuumuus ja kosteus luovat höyrykylpyä muistuttavan ilmanalan, jossa kasvit kukoistavat. Yllättävää kyllä vehreä kasvillisuus viihtyy savimaassa, jota yleensä pidetään jatkuvaan viljelyyn sopimattomana köyhänä maalajina.

Asutusta jo muinaisista ajoista

Kuka tällaisella seudulla asuisi vapaaehtoisesti? Arkeologit uskovat, että Amazonin altaalla on vuosisatojen saatossa asunut miljoonia ihmisiä. Tätä nykyä Perun puolella on arviolta 300 000 asukasta, jotka kuuluvat yli 40 etniseen ryhmään. Niistä ehkä 14 on eristäytynyt lähes täysin ulkopuolisesta maailmasta. Oltuaan hetken tekemisissä ”sivistyneen” maailman kanssa nuo kansat vetäytyivät metsän kaukaisimpiin kolkkiin siinä toivossa, etteivät joutuisi enempää kosketuksiin muiden kanssa.

Milloin ja mistä nuo viidakon asukkaat ovat saapuneet? Asiantuntijat otaksuvat, että ensimmäiset muuttajat tulivat pohjoisesta satoja vuosia ennen yleistä ajanlaskua. Jivarot (jotka tunnetaan siitä, että he kutistivat surmattujen vihollistensa pään) saapuivat Karibialta ja arawakit Venezuelasta. Jotkin heimot tulivat ilmeisesti idästä Brasiliasta ja toiset etelästä Paraguaysta.

Asetuttuaan aloilleen useimmat heimot näyttävät liikkuneen omilla alueillaan harjoittaen metsästystä ja keräilyä. Lisäksi kasvatettiin niitä muutamaa ruokakasvia, jotka viihtyvät happamassa maassa, kuten maniokkia, maissia, banaaneja ja tulisia paprikoita. Espanjalaiset kronikoitsijat havaitsivat, että jotkin heimot olivat hyvin järjestäytyneitä, sillä niillä oli ruokavarastoja ja ne kasvattivat villieläimiä vakiintuneiden menetelmien mukaan.

Kulttuurien yhteentörmäys

1500- ja 1600-luvulla Amazonin alueelle tunkeutui espanjalaisia konkistadoreja. Heidän kannoillaan saapui jesuiittoja ja fransiskaaneja, joiden vakaana aikomuksena oli käännyttää alkuperäisasukkaat roomalaiskatolisuuteen. Nuo lähetyssaarnaajat laativat hienoja karttoja, jotka herättivät eurooppalaisten kiinnostuksen Amazonia kohtaan. Toisaalta he myös toivat mukanaan tauteja ja tuhoa.

Esimerkiksi vuonna 1638 nykyisen Maynasin provinssin alueelle perustettiin lähetysasema. Lähetyssaarnaajat kokosivat alkuperäisasukkaat yhteen tekemättä minkäänlaista eroa kilpailevien ryhmien välillä ja pakottivat heidät elämään samoissa kylissä. Mikä oli tämän hankkeen ”jalo” tarkoitus? Koska intiaaneja pidettiin tietämättöminä ja alempiarvoisina, heidät pantiin tekemään työtä lähetyssaarnaajille ja konkistadoreille. Läheinen kanssakäyminen eurooppalaisten kanssa johti siihen, että tuhannet kuolivat tuhkarokkoon, isorokkoon, kurkkumätään ja lepraan. Tuhannet muut nääntyivät nälkään.

Monet intiaanit pakenivat eri munkkikuntien lähetysasemilta, ja kapinoissa tapettiin kymmeniä lähetyssaarnaajia. Eräässä vaiheessa 1800-luvun alkupuolella Amazonin alueella oli jäljellä enää yksi pappi.

Elämä nykyään

Monet alkuperäisasukkaat elävät edelleen perinnäiseen tapaan. Esimerkiksi majat rakennetaan vanhaan hyvään malliin metsästä kaadetuista puista ja katetaan palmunlehvillä tai muulla kasvillisuudella. Koska asumukset lepäävät paalujen päällä, jokavuotiset tulvat eivät aiheuta ongelmia ja sisään pääsee harvoin vaarallisia eläimiä.

Heimojen jäsenet pukeutuvat ja koristautuvat eri tavoin. Syvällä viidakossa miehillä ja naisilla on lannevaate tai kudottu lyhyt hame ja lapset juoksentelevat ilkosillaan. Ne jotka ovat enemmän tekemisissä muun maailman kanssa, ovat omaksuneet länsimaisia pukeutumistyylejä. Jotkut puolestaan lävistävät nenän tai korvalehdet ja kiinnittävät niihin renkaita, tikkuja, luita tai sulkia. Mayorunat ja eräät muut heimot lävistävät poskensa. Jotkut tukunat ja jivarot viilaavat hampaitaan. Monissa heimoissa ruumiista ajetaan karvat pois ja ihoon tehdään tatuointeja.

Amazonin kansat tuntevat tuhansia kasveja ja käyttävät metsää eräänlaisena lääkekaappina. Sen antimista he valmistavat rohdoksia vaikkapa käärmeenpuremaan, punatautiin tai ihovaivoihin. Jo kauan ennen kuin kumi tuli tutuksi lännessä, täkäläiset valuttivat sitä kumipuista ja tilkitsivät sillä korinsa tai pyörittelivät siitä palloja lasten leikkeihin. Metsästä saadaan materiaalia myös kulkuneuvoihin ja pitkän matkan viestintävälineisiin: isoista puunrungoista veistetään kanootteja jokimatkoille ja koverretaan rumpuja, joita lyömällä viestit kantautuvat pitkien matkojen päähän.

Samaanien ja taikauskon vaikutus

Amazonin alkuperäisasukkaille viidakko on täynnä öisin vaeltavia sieluja, tauteja aiheuttavia henkiä ja joenvarsilla varomattomia uhreja väijyviä jumalia. Esimerkiksi aguarunat, jotka muodostavat yhden Perun suurimmista etnisistä ryhmistä, kunnioittavat viittä jumalaa: ”isä soturia”, ”isä vettä”, ”äiti maata”, ”isä aurinkoa” ja ”samaani-isää”. Monet uskovat, että ihmiset muuttuvat kasveiksi ja eläimiksi. Joitakin eläimiä ei tapeta lainkaan ja toisia metsästetään ainoastaan tarpeeseen, jottei vain loukattaisi henkiolentoja.

Uskonnollista ja sosiaalista elämää ovat perinnäisesti johtaneet samaanit, jotka vaipuvat transsiin aistiharhoja aiheuttavien kasvien avulla. Jotkut etsivät heiltä apua sairauksiin ja pyytävät heitä kertomaan metsästys- ja kylvöonnesta sekä tulevista tapahtumista.

Katoavaa luontoa

Amazonin alueen asukkaiden maailma kutistuu kovaa vauhtia. Uudet maantiet halkovat viidakkoa, ja maatilat ja kookapensasviljelmät leviävät yhä syvemmälle metsään. Laiton puunhakkuu jättää metsää paljaaksi 1 200 jalkapallokentän suuruiselta alalta päivittäin! Jopa vesiväylät voivat huonosti, kun kaivostoiminta ja laiton kokaiinintuotanto saastuttavat Amazoniin laskevia sivujokia.

Tämänkin syrjäisen seudun kansat joutuvat siis kokemaan, mitä on elää Raamatun ennustusten mukaisina ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Onko tuo alue tuhoon tuomittu? Raamatusta voimme nähdä varmasti, että näin ei ole. Jumalan valtakunnan hallinnon alaisuudessa koko maapallo muutetaan paratiisiksi Luojamme alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti (Jesaja 35:1, 2; 2. Pietarin kirje 3:13).

[Kuva s. 16]

Amazon

[Kuva s. 17]

Aguarunat palvovat viittä jumalaa.

[Kuva s. 17]

Lamasin intiaaninaisia.

[Kuva s. 18, 19]

Intiaani ampuu nuolia puhallusputkella.

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 18]

Tyypillinen maja.

[Kuva s. 19]

Metsää kaadetaan laittomasti 1 200 jalkapallokentän suuruiselta alalta päivittäin.

[Lähdemerkintä]

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

HERÄTKÄÄ!