Syitä luottaa Raamattuun
1. Historiallinen luotettavuus
Olisi vaikeaa luottaa kirjaan, jossa on virheitä. Kuvittelehan, että uudessa historiankirjassa toinen maailmansota sijoitettaisiin 1800-luvulle tai Yhdysvaltojen presidenttiä sanottaisiin kuninkaaksi. Eivätkö tällaiset virheet asettaisi koko kirjan luotettavuuden kyseenalaiseksi?
KUKAAN ei ole onnistunut osoittamaan, että Raamattu olisi historiallisesti epätarkka. Siinä kerrotaan oikeista ihmisistä ja todellisista tapahtumista.
Henkilöt.
Aiemmin raamatunkriitikot epäilivät, oliko Pontius Pilatus, Jeesuksen paaluun pantavaksi luovuttanut roomalainen käskynhaltija, ollut olemassa (Matteus 27:1–26). Todiste siitä, että Pilatus hallitsi aikoinaan Juudeaa, on kaiverrettuna kivessä, joka löydettiin vuonna 1961 Välimeren satamakaupungista Kesareasta.
Raamattu kertoo Daavidista, urheasta nuoresta paimenpojasta, josta myöhemmin tuli Israelin kuningas. Hänen olemassaolostaan ei ollut Raamatun ulkopuolisia todisteita ennen vuotta 1993. Tuona vuonna arkeologit kuitenkin kaivoivat Pohjois-Israelista esiin basalttikiven, joka ajoitettiin 800-luvulle eaa. ja jossa asiantuntijoiden mukaan on sanat ”Daavidin huone” ja ”Israelin kuningas”.
Tapahtumat.
Viime aikoihin asti monet tutkijat epäilivät, oliko Raamattu tarkka kertoessaan Edomin kansakunnan taistelusta Israelia vastaan Daavidin aikana (2. Samuelin kirja 8:13, 14). Heidän mukaansa Edom oli tuohon aikaan vaatimaton paimentolaisyhteisö, josta tuli vasta paljon myöhemmin niin järjestäytynyt ja voimakas, että se saattoi olla uhka Israelille. Viimeaikaiset kaivaukset kuitenkin osoittavat, että ”Edom oli pitkälle kehittynyt yhteiskunta jo satoja vuosia aiemmin [kuin ennen luultiin], kuten asia kuvataan Raamatussa”, todetaan Biblical Archaeology Review -lehden artikkelissa.
Oikeat arvonimet.
Maailmannäyttämöllä oli monia hallitsijoita niiden 1600 vuoden aikana, joina Raamattua kirjoitettiin. Kun Raamatussa viitataan johonkin hallitsijaan, hänestä käytetään aina oikeaa arvonimeä. Esimerkiksi Herodes Antipaasta käytetään nimitystä ”piirihallitsija” ja Galliosta nimitystä ”prokonsuli” (Luukas 3:1; Apostolien teot 18:12). Esran 5:6:ssa mainitaan Tattenai, ”Virran tuon puolen” eli Eufratin toisella puolella olevan Persian maakunnan käskynhaltija. 300-luvulla eaa. lyödyssä kolikossa käytetään samanlaista nimitystä: persialaisen käskynhaltijan Mazaeuksen kerrotaan hallitsevan maakuntaa ”Virran tuolla puolen”.
Tarkkuus sivuseikoilta vaikuttavissa asioissa on merkittävää. Kun kerran voimme luottaa raamatunkirjoittajiin jopa pienissä yksityiskohdissa, eikö se vahvistakin luottamustamme myös muihin asioihin, joista he kirjoittivat?