Geneven Raamattu – unohdettu käännös
Geneven Raamattu – unohdettu käännös
Herätkää!-lehden kirjoittajalta Uudesta-Seelannista
ONKO sinulla kätevä, pienikokoinen Raamattu, jonka tekstiä on helppo lukea? Löydätkö siitä vaivattomasti sen, mitä etsit? Jos näin on, saat kiittää siitä suurelta osin Geneven Raamattua, joka ilmestyi vuonna 1560.
Harva on nykyään edes kuullut tästä raamatunkäännöksestä. Se oli kuitenkin omana aikanaan todellinen bestseller. Laajalti tunnustetun tarkkuutensa sekä aineiston järjestelyssä ja ulkoasussa tehtyjen uudenlaisten ratkaisujen ansiosta siitä tuli lukevan yleisön suosikki. Englantilaiset näytelmäkirjailijat Shakespeare ja Marlowe käyttivät sitä raamatunlainaustensa lähteenä.
Miten tämä 1500-luvun suosittu englanninkielinen Raamattu syntyi ranskankielisessä Genevessä Sveitsissä? Millaisia ominaispiirteitä siinä oli? Miksi sitä lakattiin käyttämästä? Miten hyödymme siitä vielä nykyäänkin?
Uudenlainen Raamattu
Geneven Raamatun valmisti ryhmä miehiä, jotka joutuivat pakenemaan Englannista uskonnollista vainoa ja mahdollista kuolemantuomiota, kun Maria Tudor nousi valtaistuimelle vuonna 1553. Nuo oppineet otettiin avosylin vastaan Geneven protestanttisessa yhteisössä. Kaupunki oli Raamatun kääntämisen ja julkaisemisen keskus, jossa oli vakavaraisia kirjapainoja ja kiinnostusta Raamatun lukemista kohtaan.
Geneven Raamatun käänsi William Whittingham avustajineen, ja se ilmestyi vuonna 1560. Pian sitä luettiin innokkaasti Englannissa. Se oli ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa oli numeroidut luvut ja jakeet – järjestelmä joka on nykyään yleisessä käytössä – ja siksi se oli helppolukuisempi kuin edeltäjänsä. Siinä oli myös yläotsikoita: sivun yläreunassa oli muutama avainsana, jotka helpottivat raamatunkohtien löytämistä tekstistä. Laitoksessa ei käytetty painotuotteisiin muokattua raskasta goottilaista kirjasinlajia vaan samantyyppistä selvää kirjasinlajia, joka on vieläkin yleinen Raamatuissa.
Aiemmin Raamatut olivat olleet suurta ja kömpelöä foliokokoa, koska niitä oli tarkoitus lukea saarnastuolista. Geneven Raamattu oli likimain puolet pienempi ja siksi kätevä käyttää. Tämä pienempi laitos sopi hyvin henkilökohtaiseen lukemiseen ja tutkimiseen ja oli lisäksi huomattavasti huokeampi.
Tavoitteena täsmällinen käännös
Geneven Raamatun kääntäjät kiinnittivät huomiota erityisesti siihen, että alkuperäisen heprealaisen tekstin sävy ja merkitykset välittyisivät käännökseen. Jumalan nimi 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa ja 17:5:ssä sekä psalmissa 83:18. Sanat, jotka katsottiin tarpeelliseksi lisätä, kirjoitettiin kursiivilla, ja kieliopillisista syistä lisätyt sanat olivat hakasulkeissa.
Jehova esiintyi muutamissa kohdissa, esimerkiksiLaitos saavutti lyhyessä ajassa virallisen käännöksen aseman Skotlannissa. Sitä käytettiin laajalti myös Englannissa, ja sen arvellaan olleen puritaanien matkassa, kun he vuonna 1620 purjehtivat maahan, joka nykyään tunnetaan Yhdysvaltoina. Geneven Raamattu vietiin muihinkin brittiläisiin siirtokuntiin aina Uutta-Seelantia myöten. Siellä tuo käännös päätyi vuonna 1845 kuvernööri Sir George Greyn kokoelmaan.
Kiistanalaiset reunahuomautukset
Käännöksen pitkäaikainen suosio johtui osaltaan siihen sisältyneistä laajoista selityksistä. Ne lisättiin, koska kääntäjät tiesivät, että Raamatussa oli vaikeatajuisia kohtia. Reunahuomautukset eivät sinänsä olleet mitään uutta, sillä esimerkiksi Tyndale käytti niitä vuoden 1534 ”Uudessa testamentissaan”. Geneven Raamatussa oli myös kuvia, johdantoja ja karttoja, kaikki ymmärtämisen helpottamiseksi. Samassa niteessä oli vielä sukuluetteloja, tiivistelmiä ja jopa Raamatun päivittäiseen lukemiseen kannustava osuus.
Englannin kirkon papit tunnustivat käännöksen arvon yksityisesti, mutta julkisuudessa he vastustivat sitä, koska reunahuomautusten sävy oli heidän mielestään radikaali. Canterburyn arkkipiispa Matthew Parker kuvaili niitä ”erinäisiksi ennakkoluuloisiksi merkinnöiksi”. Kuningas Jaakko I piti niitä ”erittäin puolueellisina, epätosina ja kumouksellisina”. Eikä ihme, asettivathan jotkin noista huomautuksista kuninkaiden ”jumalallisen oikeuden” epäilyksen alaiseksi!
Pois käytöstä
Vuonna 1604 kuningas Jaakko antoi hyväksyntänsä uudelle käännökselle toivoen, että Geneven Raamattu ei enää kuuna päivänä kiusaisi Englantia. Kirkkohistorioitsija Alister McGrath sanoo, että ”suurin este Kuningas Jaakon käännöksen tiellä kohti vakiintunutta asemaa 1600-luvulla oli Geneven Raamatun jatkuva suosio”. Geneven Raamattu oli vuosikausia suuren yleisön suosikki ja pysyi Skotlannin virallisena raamatunkäännöksenä. Siitä otettiin uusia painoksia vuoteen 1644 asti.
Britannian ja ulkomaan raamattuseuran mukaan ”vuoden 1611 Kuningas Jaakon käännöksen tarkastelu osoittaa, että Geneven Raamattu vaikutti sen kääntäjiin enemmän kuin mikään muu englanninkielinen käännös”. Monet uutuudet Geneven Raamatun toteutustavassa ja käännösvastineissa sisällytettiin myös Kuningas Jaakon käännökseen.
Kestävä vaikutus
Ajan myötä Kuningas Jaakon käännös syrjäytti Geneven Raamatun, mutta sillä on silti tärkeä paikka kirjallisuudenhistoriassa. Se antoi uusia suuntaviivoja kääntämisen ja aineiston järjestelyn suhteen, ja lisäksi se on tärkeä lenkki englanninkielisten Raamattujen tarkistettujen laitosten ketjussa. Se kannusti monenlaisia ihmisiä lukemaan ja tutkimaan Raamattua aikana, jolloin heillä ei välttämättä muuten olisi ollut siihen mahdollisuutta.
Valmistamalla tietä Kuningas Jaakon käännökselle Geneven Raamattu vaikutti myös siihen, että eräät raamatulliset ilmaukset päätyivät kirjallisuuteen ja englannin kieleen. Vaikka siis Geneven Raamattu on nykyään pitkälti unohdettu, sen vaikutus tuntuu yhä.
[Kuva s. 12]
Jumalan nimi 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa
[Kuvat s. 13]
Yläotsikoita
Kuvitusta
Reunahuomautuksia
[Lähdemerkintä]
Kuvat: American Bible Society
[Kuvan lähdemerkintä s. 12]
Kuvat: American Bible Society