Unohtumattomat avointen ovien päivät

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA MEKSIKOSTA

MAALISKUUN 15. päivänä 2003 kaikkiaan yli 40 maasta saapuneet vierailijat kokoontuivat Méxicon kaupungin lähistöllä sijaitsevien uusien rakennusten vihkiäisiin. Ohessa on kuva näistä asuin- ja painorakennuksista, jotka kuuluvat viimeisimpään Jehovan todistajien Meksikon-haaratoimiston laajennukseen.

Vuonna 1974, jolloin Meksikossa oli noin 65000 todistajaa, pidettiin ensimmäiset tälle paikalle rakennetun haaratoimiston vihkiäiset. Kun todistajien määrä Meksikossa kasvoi voimakkaasti, haaratoimistoa laajennettiin, ja seuraavat vihkiäiset pidettiin vuonna 1985 ja jälleen vuonna 1989. Viimeisimpään laajennukseen, johon kuuluu toistakymmentä uutta rakennusta, sisältyvät muiden muassa valtava paino ja asunnot jopa noin 1300 hengelle.

Kaksi viikkoa vihkiäisjuhlan jälkeen haaratoimiston naapuristolle järjestettiin avointen ovien päivät. Kirjallinen kutsu lähetettiin myös paikallisille viranomaisille sekä kadun toisella puolella sijaitsevan uuden yliopiston opiskelijoille ja opettajille. Haaratoimiston työntekijät pohtivat, miten moni mahtaisi ottaa kutsun vastaan.

Palkitseva vastakaiku

Vieraita kävi kaikkiaan 272, mukaan lukien opiskelijoita ja valtion ja kaupungin viranomaisia. Vierailijat panivat merkille viehättävät ja puhtaat tilat ja ilmaisivat arvostuksensa heitä kohtaan osoitetun vieraanvaraisuuden johdosta. Eräs heistä kirjoitti vieraskirjaan: ”Olen talossanne ensimmäistä kertaa. Täällä on ihanaa. Ihailin ja kunnioitin teitä jo aiemmin, mutta nyt ihailen ja kunnioitan teitä vielä enemmän.”

Muuan toinen vieras totesi: ”Meillä oli väärä kuva siitä, mitä täällä tehdään. Teistä puhutaan kaikenlaista. – – Mutta se, mitä nyt näen, herättää minussa luottamusta. Toivotan teidät mielihyvin tervetulleiksi kotiini, koska uskon, että työnne on arvokasta.”

Eräs yliopiston opettaja, jonka äiti on todistaja, toi kaksi kokonaista luokkaa vierailulle haaratoimistoon. Nainen sanoi: ”Haluan, että nuoret tietävät, mitä Jehovan todistajat kaikkialla maailmassa tekevät. He voivat oppia jotakin vierailustaan täällä.” Miten vierailu vaikutti opiskelijoihin?

Muuan heistä kirjoitti: ”Kiitos vieraanvaraisuudestanne. Tästä tuli unohtumaton päivä minulle ja luokkatovereilleni.” Eräs tyttö sanoi, että niillä, jotka kieltäytyvät kuuntelemasta luokseen tulevia todistajia, ei ole aavistustakaan  siitä, millaisia todistajat oikeastaan ovat. ”Meidän on oltava suvaitsevia ja avoimia uusille ajatuksille”, hän totesi lopuksi. Muuan nuori mies sanoi: ”Minulla on ollut teistä aivan erilainen käsitys, mutta nyt huomaan, että te toimitte yhteistyössä. Olette valtavan ahkeria, kuin pieniä muurahaisia.”

Vierailijoiden joukossa oli myös neljä paikallisen poliisin edustajaa. Eräs naispoliisi sanoi: ”Tämä on vaikuttavaa. Täällä ei syrjitä ketään. Siivooja, puutarhuri, kaikki ovat samanarvoisia. – – Todella mahtavaa.”

Kaksi naapurin poikaa, 9- ja 10-vuotiaat, sanoivat: ”Tämä on hieno – ja hurjan iso.” ”Minä pidin eniten koneista. Ne ovat tosi nopeita. Varsinkin paperinleikkurit olivat kivoja.”

Haaratoimistossa vieraili myös eräs traumatologi vaimonsa ja yliopistossa opiskelevan tyttärensä kanssa. Kierroksen aikana vaimo esitti monia raamatullisia kysymyksiä. Hän kertoi kiinnostuksensa heränneen, kun todistajat olivat käyneet hänen isänsä luona, joka kuului erääseen evankeliseen uskontokuntaan. Isä tapasi raivota luokseen tuleville todistajille, mutta nämä pysyivät aina rauhallisina. ”Nyt ymmärrän syyn”, nainen totesi.

Tuo lääkäri ja hänen perheensä sanoivat, että vierailu oli muuttanut heidän näkemyksensä todistajista. Heidän oppaanaan toiminut José pani merkille heidän kiinnostuksensa ja kutsui heidät Kristuksen kuoleman muistonviettoon ja tarjosi heille raamatuntutkistelua. Perhe sanoi tulevansa mielellään haaratoimistoon tutkimaan.

He saapuivat seuraavalla viikolla, ja José ja hänen vaimonsa Beatriz ottivat heidät innoissaan vastaan huoneeseensa. Perheellä oli niin valtavasti kysymyksiä, että ensimmäinen tutkistelu kesti kolme ja puoli tuntia! He tulivat 16. huhtikuuta muistonviettoon, ja heidän mukanaan oli myös vaimon isä – sama mies, joka oli vimmastunut todistajien käynneistä!

Erityistä iloa tuotti avointen ovien päivinä levitetyn raamatullisen kirjallisuuden määrä. Vieraat ottivat mukaansa kaikkiaan 500 julkaisua, joista suuri osa oli Raamattuja. Jotkut sanoivat, etteivät he olleet koskaan omistaneet Raamattua.

Muuan haaratoimiston lähellä asuva nainen kertoi kirjallisuuspistettä hoitaneelle Armandolle: ”Tästä lähtien tulen todistajien kokouksiin, sillä tiedän, että tämä on totuus.” Muutaman viikon kuluttua Armando näki ilokseen tämän naisen valtakunnansalissa. Armando kertoo: ”Hänellä oli mukanaan kirja, jonka hän oli saanut avointen ovien päivänä. Kun tervehdin häntä, hän sanoi: ’Kuten näet, pidin lupaukseni.’”

Avointen ovien päivät kuluivat nopeasti, mutta nuo kolme päivää olivat tavattoman rakentavia. Kun haaratoimiston työntekijät näkivät tilat niiden silmin, jotka vierailivat siellä ensimmäistä kertaa, he oppivat entistä enemmän arvostamaan etuaan palvella yhdessä monista Jehovan todistajien haaratoimistoista.

[Kuvat s. 24, 25]

1. Autokorjaamo, 2. palvelurakennus, 3. huoltorakennus, 4. asunnot, 5. paino, 6. auditorio, 7. vierastiloja

[Kuvat s. 25]

Sadat ottivat vastaan kutsun avointen ovien päiville; vieraiden joukossa oli opiskelijoita ja paikallisia poliiseja