Nuoret kysyvät:

Miten selviytyä murhenäytelmästä?

”Miksi terroristit tappoivat äitini?” (Kevin) *

”Ennen [syyskuun 11. päivää] pidin tunneleista. Nyt pelkään, että kuolen johonkin tunneliin, koska se räjähtää.” (Peter)

KEVININ äiti kuoli 11. syyskuuta 2001 World Trade Centeriin tehdyssä iskussa New Yorkissa. Peter ei kokenut samanlaista järkyttävää menetystä, mutta nuo tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti myös häneen.

Erään uutisraportin mukaan ”tuhannet newyorkilaislapset kärsivät syyskuun 11. päivän [iskuihin] liittyvistä mielenterveysongelmista, jotka jatkuvat monilla aikuisikään saakka”. On hälyttävää, että tunneperäisiin vammoihin liittyviä oireita oli ”aivan yhtä paljon niillä lapsilla, jotka eivät olleet lähelläkään tapahtumien keskipistettä, kuin niillä lapsilla, jotka kokivat terrori-iskut omakohtaisesti”. *

Samaa voitaisiin sanoa muistakin murhenäytelmistä, esimerkiksi Israelissa tehdyistä itsemurhaiskuista ja muualla sattuneista ampumavälikohtauksista. Muuan henkisiin vammoihin perehtynyt asiantuntija sanoi tällaisista mielivaltaisista ammuskeluista, että ne voivat lisätä lasten huolestuneisuutta, vaikka he asuisivat tuhansien kilometrien päässä niiden tapahtumapaikasta.

Mistä tämä johtuu? Nuoret ovat alttiina havainnolliselle uutisaineistolle, jota tulee tulvimalla jonkin tuhoisan tapahtuman jälkeen. Pelottavia kuvia terroristien tekemistä pommi-iskuista, kouluammuskeluista ja luonnononnettomuuksista näytetään yhä uudelleen, joten monien nuorten on vaikea pyyhkiä noita kuvia pois mielestään. Ei siis ihme, että New Yorkin kaupungin koululautakunnan teettämän tutkimuksen mukaan vielä puoli vuotta World Trade Centerin sortumisen jälkeen 76 prosenttia 8 266 haastatellusta koululaisesta sanoi, että he ajattelivat usein noita terrori-iskuja.

 Elämme aikakautta, jota Raamatussa sanotaan ”kauheiksi ajoiksi” (2. Timoteukselle 3:1–5, New International Version). Miten tällaisista kauhistuttavista murhenäytelmistä voi selviytyä? *

Miksi ahdistavia asioita tapahtuu

Yksi tapa käsitellä musertavia tunteita on se, että herättää ’selvää ajattelukykyään’ (2. Pietarin kirje 3:1). Yritä suhtautua asioihin järkevästi, katsoa niitä Jumalan näkökannalta. Ehkä sinun on esimerkiksi muistutettava itseäsi siitä, että monet murhenäytelmät johtuvat yksinkertaisesti ”ajasta ja sattumasta” (Saarnaaja 9:11). Jeesus Kristus antoi tästä esimerkin, kun hän puhui erään Siloamissa olleen tornin luhistumisesta. Tuossa onnettomuudessa kuoli kahdeksantoista ihmistä, mutta Jeesus teki selväksi, että noiden ihmisten kuolema ei ollut Jumalan rangaistus. He kuolivat yksinkertaisesti siksi, että he sattuivat olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. (Luukas 13:1–5.) Tämän seikan miettiminen voi auttaa sinua katselemaan asioita oikealta näkökannalta.

Selvä ajattelukyky voi myös estää sinua ’raivostumasta itse Jehovaa vastaan’ ja syyttämästä häntä ikävistä tapahtumista (Sananlaskut 19:3). Jehova ei suinkaan aiheuta meille kurjuutta, vaan hän on ”kaiken lohdutuksen Jumala” (2. Korinttilaisille 1:3). Murhenäytelmän kohdatessa meidän on syytä pyrkiä lähemmäksi häntä – ei vetäytyä hänestä pois vihoissamme. Mietiskele Raamatussa olevan Jaakobin kirjeen 1:13:n sanoja: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” *

Eräs traaginen tapaus, joka sattui kauan sitten Lähi-idässä, voi valaista asiaa. Raamatussa kerrotaan, että ainoa tuosta katastrofista eloon jäänyt ilmoitti: ”Taivaista lankesi Jumalan tuli ja leimusi lampaiden ja palvelijoiden keskellä ja kulutti ne.” (Job 1:16.) Se oli hirvittävä onnettomuus! Tuo kauhistunut mies selvästikin ajatteli, että Jumala oli vastuussa siitä. Näin ei kuitenkaan ollut. Jobin kirjan 1:7–12 paljastaa, että tulta ei lähettänyt Jumala, vaan hänen Vastustajansa Saatana Panettelija.

Tilanne oli poikkeuksellinen: Jehova oli antanut Saatanalle erikoisluvan koetella Jobin nuhteettomuutta. Siksi ei pidä päätellä, että Saatana on suoranaisesti vastuussa myrskyistä, tulvista ja muista luonnononnettomuuksista. * Raamattu sanoo kuitenkin, että ”koko maailma on paholaisen vallassa” (1. Johanneksen kirje 5:19). Saatana voi siis käyttää ihmisiä aiheuttamaan tuhoa ja hävitystä.

Meidän ei silti tarvitse tuntea itseämme avuttomiksi. Ajatellaanpa tapausta, joka on kirjoitettu Raamattuun 1. Samuelin kirjan 22:12–23:een. Siinä kerrotaan raa’asta verilöylystä, jossa surmattiin joukko uskollisia pappeja ja heidän perheitään. Epäilemättä Saatanalla oli osansa jumalattoman kuninkaan Saulin yllyttämisessä tähän julmuuteen. Uskollinen Daavid, josta myös tuli aikanaan kuningas, kirjoitti kuitenkin psalmin 52, jossa hän ilmaisi luottavansa siihen, että Jumala tuhoaisi tuosta onnettomuudesta vastuussa olevat jumalattomat miehet (Psalmit 52:5).

Nykyäänkin voit luottaa siihen, että Jumala ei suvaitse loputtomiin Panettelijan lietsomia murhia ja muita väkivallantekoja. Raamatussahan luvataan, että Poikansa Jeesuksen välityksellä Jumala tulee pian ’murskaamaan Panettelijan työt’! (1. Johanneksen kirje 3:8.) Lopulta Saatanan aiheuttamista vahingoista ei ole jäljellä mitään. Ylösnousemuksen välityksellä Jumala voi jopa herättää takaisin eloon niitä, jotka ovat kuolleet järkyttävien väkivaltaisuuksien tai terroritekojen vuoksi (Apostolien teot 24:15).

Käytännöllistä apua selviytymiseen

Tämä Raamattuun perustuva toivo voi estää sinua joutumasta pelon valtaan. Voit ryhtyä myös joihinkin käytännön toimiin. Huomaa esimerkiksi Sananlaskujen 12:25:ssä esitetty periaate. Vain kertomalla tunteistasi muille voit kuulla rohkaisevan ”hyvän  sanan”. Näin voit myös huomata, ettet ole koetuksinesi yksin. Jos siis tunnet olosi ahdistuneeksi, yritä avautua vanhemmillesi tai jollekulle kypsälle kristillisen seurakunnan jäsenelle. *

Kannattaa myös olla katselematta tai kuuntelematta ylen määrin tiedotusvälineiden havainnollisia selontekoja traagisista tapahtumista. Se vain vaikeuttaa levottomuutta herättävien mielikuvien pyyhkimistä pois mielestä. (Psalmit 119:37.)

Jos olet kristitty, noudata kristillistä päiväohjelmaasi (Filippiläisille 3:16). Siihen sisältyy yhteen kokoontuminen toisten kristittyjen kanssa ja se, että kertoo uskostaan muille (Heprealaisille 10:23–25). Tämä auttaa sinua olemaan hautomatta kielteisiä ajatuksia. Eristäytymisestä koituisi sinulle vain tunneperäistä ja hengellistä vahinkoa (Sananlaskut 18:1).

Raamatun päivittäinen lukeminen voi olla erityisen hyödyllistä missä tahansa ahdistavassa tilanteessa. Erään Loraine-nimisen nuoren äiti kuoli syöpään. Pane merkille, miten Loraine selviytyi tästä traagisesta tilanteesta: ”Muistan lukeneeni Jobin kirjan moneen kertaan tuon koetuksen aikana. Sain paljon lohtua myös Psalmeista. Kun luin Raamatun lohduttavia sanoja, minusta tuntui kuin Jehova olisi pidellyt minua sylissään.” Lorainen sisar Mishael muistelee: ”Jos Raamatun lukeminen jäi jonakin päivänä väliin, tunsin sen heti. Aloin automaattisesti ajatella taas kielteisesti. Raamatun lukemisesta sain hengellistä ravintoa, joka auttoi selviytymään jokaisesta päivästä.”

Jos olet menettänyt jonkun läheisen ihmisen, kirjanen Kun joku rakkaasi kuolee * voi antaa paljon lohtua. Varaa aikaa kaikkien kirjasessa mainittujen raamatunkohtien lukemiseen ja miettimiseen. Mietiskele myös ylösnousemustoivoa. ”Kuvittelin mielessäni sen, kun äiti tulee takaisin ylösnousemuksessa”, Loraine sanoo. ”Kuulin hänen sanovan: ’Olen tullut takaisin. Mitä olet laittanut meille päivälliseksi?’ Se sai hymyn huulilleni.”

Myös se, että turvaudut Jehovaan rukouksessa, voi antaa sinulle voimaa kestää suurimmatkin murhenäytelmät. Loraine muistelee: ”Olin samassa huoneessa äidin kanssa, kun hän veti viimeisen henkäyksensä. Pyysin heti Jehovalta voimaa, jotta kestäisin ja selviytyisin tuosta tilanteesta. Tunsin saman tien Jumalan rauhan.” Esitä Jehovalle yksityiskohtaisia rukouksia. Kerro hänelle, miltä sinusta todella tuntuu. ”Vuodattakaa sydämenne hänen eteensä”, kehottaa psalmista (Psalmit 62:8).

Ajan kuluessa maailman ahdinko todennäköisesti lisääntyy (2. Timoteukselle 3:13). Raamattu kuitenkin lupaa: ”Pahantekijät karsitaan pois – –. Mutta sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:9–11, 29.) Tämän toivon vaaliminen auttaa sinua selviytymään, kun kohtaat jonkin murhenäytelmän.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 14]

Sinun on ehkä viisasta rajoittaa sitä, miten paljon katselet tiedotusvälineiden esittämiä ahdistavia kuvia