Magna Charta ja ihmisen pyrkimys vapauteen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

ENGLANNISSA Surreyn kreivikunnan maalauksellisissa maisemissa virtaa Thames. Yhdellä sen rantoja reunustavista niityistä seisoo muistomerkki, jossa on teksti erään 1200-luvun tapahtuman muistoksi. Täällä, Runnymedessä, Englannin kuningas Juhana Maaton (hallitsi v. 1199–1216) tapasi häntä vastustavat paronit, vaikutusvaltaiset maanomistajat, jotka olivat nyreissään kuninkaan ylilyönneistä. He vaativat, että hän hyvittäisi heidän kärsimänsä vääryydet myöntämällä heille tiettyjä oikeuksia. Voimakkaan painostuksen alaisena kuningas lopulta kiinnitti sinettinsä asiakirjaan, joka tuli myöhemmin tunnetuksi Magna Chartana (suuri vapauskirja).

Miksi tätä asiakirjaa on sanottu ”länsimaiden historian merkittävimmäksi juridiseksi asiakirjaksi”? Vastaus kertoo paljon ihmisen vapauspyrkimyksistä.

Paronien artiklat

Juhanalla oli vaikeuksia katolisen kirkon kanssa. Hän uhmasi paavi Innocentius III:ta kieltäytymällä tunnustamasta Stephen Langtonia Canterburyn arkkipiispaksi. Niinpä kirkko veti tukensa pois ja julisti Juhanan kirkonkiroukseen. Juhana pyrki kuitenkin tekemään sovinnon. Hän suostui luovuttamaan Englannin ja Irlannin paaville. Sitten Paavi palautti ne Juhanalle sitä lupausta vastaan, että tämä olisi uskollinen kirkolle ja maksaisi Roomalle vuotuista veroa. Juhana oli nyt paavin vasalli.

Juhanan tilannetta pahensivat taloudelliset ongelmat. Hän keräsi 17-vuotisen hallituskautensa aikana maanomistajilta 11 kertaa ylimääräisen veron. Kirkkoa koskeva kiista ja taloudelliset vaikeudet saivat aikaan sen, että kuningasta alettiin yleisesti pitää epäluotettavana. Hänen luonteensa ei juuri lievittänyt huolestuneisuutta.

Lopulta tyytymättömyys pääsi valloilleen, kun maan pohjoisosien paronit kieltäytyivät maksamasta lisää veroja. He marssivat Lontooseen ja sanoutuivat irti uskollisuudestaan kuninkaalle. Osapuolten välillä käytiin paljon neuvotteluja. Kuningas oli Windsorin linnassa, ja paronit olivat leiriytyneet Windsorin itäpuolelle Stainesin kaupunkiin. Kulissien takaiset neuvottelut toivat heidät kasvokkain Runnymedessä, joka sijaitsi näiden kahden kaupungin välissä. Maanantaina 15. kesäkuuta 1215 Juhana sinetöi siellä 49 artiklaa käsittävän asiakirjan. Se sisälsi paronien vaatimukset, jotka kuningas hyväksyi.

Lailla suojattu vapaus

Pian Juhanan aikeita alettiin kuitenkin epäillä. Kuninkaan ja paavin vastaisen ilmapiirin vallitessa kuningas lähetti edustajia Roomaan tapaamaan paavia. Paavi laati heti virkakirjelmiä, joissa Runnymeden sopimus  julistettiin mitättömäksi. Kohta tämän jälkeen Englannissa puhkesi sisällissota. Seuraavana vuonna Juhana kuitenkin kuoli yllättäen ja valtaistuimelle nousi hänen yhdeksänvuotias poikansa Henrik.

Nuoren Henrikin tukijoiden vaikutuksesta Runnymeden sopimus vahvistettiin uudestaan. Erään Magna Chartaa käsittelevän kirjasen mukaan uudistettu sopimus oli ”muutettu hätäisesti tyrannian ehkäisemiseksi tarkoitetusta asiakirjasta julistukseksi, jonka avulla voitiin koota maltillisesti suhtautuvia tukemaan hänen [kuninkaan] tarkoitusperiään” (Magna Carta). Sopimus vahvistettiin vielä useita kertoja Henrikin hallituskaudella. Kun hänen seuraajansa Edvard I vielä kerran vahvisti Magna Chartan 12. lokakuuta 1297, kopio siitä liitettiin viimeinkin valtion kannalta merkittävien asiakirjojen luetteloon.

Vapauskirja rajoitti kuninkaan valtaa. Siinä säädettiin, että hän oli kaikkien alamaistensa kanssa tasavertaisessa asemassa lain edessä. Winston Churchill, nimekäs historioitsija ja Englannin pääministeri (1940–45, 1951–55), on sanonut, että Magna Chartassa määriteltiin ”valtion ylinten vallankäyttäjien keskinäiseen valvontaan perustuva järjestelmä, joka antoi monarkille riittävästi valtaa mutta esti tyrannia tai typerystä käyttämästä sitä väärin”. Todella jaloja ajatuksia! Mitä tämä asiakirja sitten merkitsi keskivertoihmiselle? Tuohon aikaan ei juuri mitään. Magna Chartassa määriteltiin seikkaperäisesti vain ne oikeudet, jotka kuuluivat ”vapaille miehille”, eli todellisuudessa  melko rajalliselle ihmisjoukolle, joka muodosti tuolloin vähemmistön. *

Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Melko varhaisessa vaiheessa siitä [Magna Chartasta] tuli sorron vastainen vertauskuva ja iskusana, ja jokainen uusi sukupolvi tulkitsi sen suojelevan omia uhattuina olevia vapauksiaan.” Sen merkitys käy ilmi siitä, että Magna Charta vahvistettiin Englannin parlamentin jokaisen istuntokauden aluksi.

1600-luvulla Englannin lakimiehet perustelivat Magna Chartan pykälien avulla sellaisia oikeuksia kuin valamiesoikeudenkäyntiä, habeas corpusta, * tasa-arvoa lain edessä, vapautta olla joutumatta mielivaltaisesti pidätetyksi ja verojen parlamentaarista valvontaa. Niinpä brittiläisen valtiomiehen William Pittin silmissä Magna Charta on osa ”Englannin perustuslain raamattua”.

Vapauspyrkimykset jatkuvat

”Magna Chartan perustuslaillinen merkitys on riippunut menneisyydessä paljon vähemmän siitä, mitä siinä on sanottu, kuin siitä, mitä siinä on ajateltu sanottavan”, tunnustaa lordi Bingham, joka oli Englannin ja Walesin korkeimman oikeuden presidentti vuosina 1996–2000. Joka tapauksessa vapauskirjaan yhdistyvät vapausihanteet levisivät myöhemmin kaikkialle englantia puhuvaan maailmaan.

Vuonna 1620 Englannista Amerikkaan lähteneet puritaanit veivät mukanaan kopion Magna Chartasta. Vuonna 1775 Amerikan brittiläiset siirtokunnat nousivat kapinaan, koska niitä verotettiin, vaikka niillä ei ollut edustusta parlamentissa, ja tuolloin Massachusettsin osavaltion alueella järjestetty kongressi julisti, että tällaiset verot loukkasivat Magna Chartaa. Massachusettsin virallisessa sinetissä olikin tuolloin kuvattuna mies, jolla oli toisessa kädessä miekka ja toisessa Magna Charta.

Kun tämän ensi askeleitaan ottavan kansakunnan edustajat kokoontuivat laatimaan Amerikan yhdysvaltojen perustuslakia, he pitivät voimassa lailla suojatun vapauden periaatteen. Yhdysvaltain kansalaisten perusoikeuksien julistus (Bill of Rights) juontaa juurensa tämän periaatteen hyväksymisestä. Niinpä vuonna 1957 Amerikan asianajajayhdistys pystytti Runnymedeen Magna Chartan kunniaksi muistomerkin, jossa on teksti: ”Magna Chartan, lailla suojatun vapauden vertauskuvan, muistoksi.”

Vuonna 1948 yhdysvaltalainen yhteiskuntapoliitikko Eleanor Roosevelt osallistui Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen laatimiseen ja toivoi, että siitä tulisi ”kaikkialla kaikkien ihmisten kansainvälinen Magna Charta”. Magna Chartan historia tosiaankin osoittaa, kuinka syvästi ihmiskunta kaipaa vapautta. Jaloista pyrkimyksistä huolimatta ihmisen perusoikeudet ovat edelleen uhattuina monissa maissa. Ihmisten hallitukset ovat toistuvasti osoittautuneet kykenemättömiksi takaamaan vapautta kaikille. Tämä on yksi syy siihen, että miljoonat Jehovan todistajat vaalivat vieläkin ylevämpää vapautta erilaisen hallituksen, Jumalan valtakunnan, lakien alaisuudessa.

Raamattu sanoo Jumalasta jotain hyvin merkittävää: ”Missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” (2. Korinttilaisille 3:17.) Jos sinua kiinnostaa saada tietoa Jumalan valtakunnan tarjoamasta vapaudesta, pyydä Jehovan todistajia kertomaan siitä seuraavan kerran, kun he käyvät luonasi. Asiat, joita he kertovat sinulle, voivat hyvinkin tuntua sinusta kiehtovilta ja vapauttavilta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 13]

SUURI VAPAUSKIRJA

Magna Chartan (latinaa: ’suuri vapauskirja’) alkuperäinen nimi oli ”Paronien artiklat”. Kuningas Juhana Maaton kiinnitti sinettinsä tähän 49 artiklaa käsittävään asiakirjaan. Muutaman seuraavan päivän aikana artiklojen määrä kasvoi 63:een, ja kuningas sinetöi asiakirjan uudestaan. Kun se vahvistettiin jälleen vuonna 1217, sen ohessa vahvistettiin toinen, pienempi vapauskirja, joka käsitteli metsälakeja. Siitä lähtien noista artikloista on puhuttu Magna Chartana.

63 artiklaa on jaettu yhdeksään ryhmään. Osa artikloista käsittelee paronien valituksenaiheita ja osa lakia ja oikeudenkäyttöä koskevia uudistuksia sekä kirkon vapautta. Artiklassa 39, johon englantia puhuvan maailman kansalaisvapaudet perustuvat, sanotaan: ”Ketään vapaata miestä ei saa pidättää eikä vangita eikä häneltä saa ottaa pois hänen oikeuksiaan eikä omaisuuttaan eikä häntä saa julistaa lainsuojattomaksi tai ajaa maanpakoon eikä häneltä saa riistää hänen asemaansa millään muulla tavoin emmekä me ryhdy voimatoimiin häntä vastaan emmekä pane muita toimimaan siten muutoin kuin hänen vertaistensa langettaman tai maan lain mukaan langetetun laillisen tuomion nojalla.”

[Kuva]

Tausta: Magna Chartan kolmas versio

[Lähdemerkintä]

British Library, 46144 Exemplification of King Henry III’s reissue of Magna Carta 1225

[Kuva s. 12]

Kuningas Juhana Maaton

[Lähdemerkintä]

Teoksesta Illustrated Notes on English Church History (1. ja 2. osa)

[Kuva s. 12]

Juhana luovuttaa kruununsa paavin lähettiläälle

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The History of Protestantism (1. osa)

[Kuva s. 13]

Juhana tapaa paronit ja suostuu sinetöimään Magna Chartan vuonna 1215

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Story of Liberty, 1878

[Kuva s. 14]

Magna Chartan muistomerkki Runnymedessä Englannissa

[Lähdemerkintä]

ABAJ/Stephen Hyde

[Kuvien lähdemerkinnät s. 12]

Yllä taustalla: British Library, Cotton Augustus II 106 Exemplification of King John’s Magna Carta 1215; Juhanan sinetti: Public Record Office, London