Kauhun hetkiä

”Minulla on veitsi! Suu kiinni tai tapan sinut!”

OLI kaunis, kesäinen iltapäivä, kun 17-vuotias Jane, * Jehovan todistaja, oli rullaluistelemassa puistossa Virginiassa Yhdysvalloissa. Yhtäkkiä puisto alkoi näyttää autiolta, ja Jane päätti lähteä kotiin. Kun hän istui perheensä auton vieressä riisumassa luistimia jaloistaan, tuntematon mies lähestyi häntä. Yllä olevilla hyytävillä sanoilla hän vaati Janea kanssaan sukupuolisuhteeseen, tarttui tyttöön ja yritti työntää hänet autoon. Jane huusi ja kirkui niin kovaa kuin pystyi, mutta se ei pysäyttänyt miestä.

”Tunsin itseni täysin avuttomaksi”, Jane muisteli jälkikäteen. ”Olin kuin kirppu jättiläisen edessä. Huusin ja rimpuilin silti koko ajan vastaan. Lopulta huusin Jumalaa ja sanoin: ’Jehova, älä anna tämän tapahtua minulle!’” Mies tuntui säikähtävän, ja hän päästi Janen äkisti irti ja pakeni paikalta.

Kun raiskausta yrittänyt mies nousi autoonsa, Jane lukitsi itsensä vapisten omaan autoonsa. Hän tarttui matkapuhelimeen ja pakotti itsensä rauhalliseksi. Sitten hän soitti poliisille, kuvaili tarkasti miehen auton ja antoi sen rekisterinumeron, ja muutaman minuutin kuluessa mies pidätettiin.

Onnellinen loppu?

Loppu oli onnellinen, mutta ei heti. Janen koettelemus oli vasta alkanut. Vaikka poliisi ja lehdistö kiittivät häntä nopeista ratkaisuista ja järkevästä toiminnasta, Jane tunsi itsensä alkusokin laannuttua kaikkea muuta kuin järkeväksi. ”Parin viikon kuluttua aloin luhistua”, hän kertoo. ”Elimistöni oli jatkuvassa paniikkitilassa, enkä pystynyt sen takia nukkumaan. Sitten joidenkin viikkojen kuluttua en kyennyt enää opiskelemaan enkä keskittymään mihinkään. Sain myös paniikkikohtauksia. Koulussa eräs poika, joka oli hiukan samannäköinen kuin päälleni hyökännyt mies, kosketti minua olkapäähän kysyessään minulta kelloa, ja minä melkein sain sokin.”

Hän jatkaa: ”Olin surkeassa kunnossa. En pitänyt yhteyttä ystäviini, ja yksinäisyys vain pahensi masennusta. Syytin päälle käymisestä itseäni ja surin sitä onnellista, luottavaista ihmistä, joka olin ollut ennen tapahtunutta. Tuntui kuin se ihminen olisi kuollut.”

Janella oli traumaperäisen stressireaktion tyypillisiä oireita. Mikä tällainen stressireaktio on, ja mikä voi auttaa niitä, jotka kärsivät sen voimakkaista oireista? Tähän vastataan seuraavassa kirjoituksessa.

[Alaviite]