Miten kuolemankulttuuria edistetään?

”Kosovon henkisesti vammautuneiden nuorten pakolaisten sekä väkivallan ja muiden tuskallisten kokemusten varjossa elävien amerikkalaisten lasten välillä on tuhansia kilometrejä, mutta henkinen etäisyys heidän välillään ei ehkä ole kovinkaan suuri.” (Marc Kaufman The Washington Post -lehdessä)

Pidimmepä siitä tai emme, kuolema vaikuttaa meihin kaikkiin suoraan tai epäsuorasti. Tämä ei riipu asuinpaikastamme; kotimaamme voi elää keskellä väkivaltaista konfliktia tai nauttia suhteellisesta vakaudesta.

KUOLEMANKULTTUURIN heijastumina voidaan nykyään nähdä laajamittaista masennusta, ahdistusta, huumeidenkäyttöä, abortteja, itsetuhoista käyttäytymistä, itsemurhia ja joukkomurhia. Professori Michael Kearl, joka työskentelee Trinity-yliopiston sosiologian ja antropologian laitoksella San Antoniossa Texasissa Yhdysvalloissa, kuvaili kuoleman käyttöä aiheena: ”1900-luvun lopun näkökulmasta [1999] huomaamme, että – – kuolema aletaan tunnustaa keskeiseksi voimanlähteeksi, joka vaikuttaa yhteiskunnan elämän, elinvoimaisuuden ja rakenteen taustalla. Kuolema innoittaa uskontoja, elämänkatsomuksia, poliittisia ideologioita, taiteita ja lääketiedettä. Se saa ihmiset ostamaan sanomalehtiä ja ottamaan vakuutuksia, se ryydittää televisio-ohjelmien juonta ja – – pitää elinkeinoelämän toiminnassa.” Katsotaanpa, miten tämä kulttuuri-ilmiö näkyy meidän aikanamme.

 Asekauppa

Kuolemankulttuuri ilmenee päivittäin asekaupassa. Aseilla on tarkoitus tappaa sotilaita, mutta pääasiassa ne tappavat siviilejä, myös viattomia naisia ja lapsia. Niin sisällissodissa kuin muissakin sodissa ihmishenki on aina halpa. Mitä maksaakaan salamurhaajan tai tarkka-ampujan luoti?

Joissakin maissa kadunmiehenkin on helppo hankkia aseita, ja siitä on ollut kauhistuttava seuraus: ihmisiä kuolee yksittäin ja ryhmittäin kasvavassa määrin. Littletonin koulussa Coloradossa tapahtuneen ampumamurhenäytelmän jälkeen heräsi vastalauseita sen johdosta, että aseiden myynti on niin yleistä ja alaikäisten on niitä helppo saada. Väkivaltaisesti kuolleiden nuorten määrä Yhdysvalloissa on Newsweek-lehden mukaan keskimäärin hälyttävät 40 henkeä viikossa. Heistä lähes 90 prosenttia saa surmansa luodista. Määrä vastaa 150:tä Littletonin joukkosurmaa vuosittain!

Viihdemaailma

Elokuvat käyttävät häikäilemättä hyväkseen kuolemaa. Juoni voi esimerkiksi tehdä moraalittomuudesta, väkivallasta, huumeiden myymisestä tai järjestäytyneestä rikollisuudesta hohdokasta ja siten vähätellä elämän ja moraaliperiaatteiden arvoa. Joissakin elokuvissa kuolema jopa romantisoidaan – kun aiheeksi valitaan myyttinen kuolemanjälkeinen elämä ja joidenkin vainajien kuviteltu käynti elävien luona – jolloin kuolema arkipäiväistyy.

Samaa voidaan sanoa joistakin televisio-ohjelmista ja musiikista. Uutisraporttien mukaan Littletonin nuoret murhaajat ihailivat kiihkeästi erästä rocklaulajaa, joka on tullut tunnetuksi ”androgyynisyydestä, saatanallisista kuvista” sekä laulujensa ”kapinallisuuteen ja kuolemaan liittyvistä teemoista”.

Yhdysvalloissa televisio-ohjelmien luokitusta muutettiin, jotta se suojelisi nuoria näkemästä aineistoa, joka voisi vaikuttaa heihin kielteisesti. Muutos tuotti ikäviä tuloksia. Jonathan Alter kirjoitti Newsweekissä, että toimenpide saattaa ”herättää nuorissa vain suuremman halun kiellettyä hedelmää kohtaan”. Hän jatkoi, että jos vastuulliset halutaan saada häpeämään ja tajuamaan velvollisuutensa vähentää viestintävälineissä kuvattua väkivaltaa, presidentti Clintonin olisi ”julkistettava kaikkien niiden suurten yritysten (ja näiden toimitusjohtajien) nimet”, jotka paitsi tuottavat väkivaltaelokuvia ja gangsta rap -äänitteitä myös valmistavat tietokonepelejä, joita pelaavat lapset voivat ”tappaa ihmisiä ’tekotodellisuudessa’”.

Kuolema videopeleissä ja Internetissä

Kirjassaan The Deathmatch Manifesto Robert Waring erittelee niin sanottujen deathmatch-pelien suosiota nuorten keskuudessa. * Hän uskoo, että tämän ilmiön ympärille on syntynyt vastakulttuuri. Pelit eivät ole valistavia vaan opettavat todellisuudessa tappamaan. ”Pelaaminen jossain päin maailmaa istuvan elävän vastustajan kanssa ja hänelle näyttäminen ovat voimakas kokemus. Se imaisee helposti mukaansa”, Waring kirjoittaa. Nuoret jäävät kolmiulotteisten ympäristöjen pauloihin, joissa veriset taistelut käydään. Ne joilla ei ole Internet-yhteyttä, voivat ostaa videopelejä, ja pelata niitä kotona television kautta. On myös olemassa yleisölle avoimia paikkoja, joissa voi vuokrata videopelilaitteen ja taistella tekotodellisuudessa kuolemaan saakka muita pelaajia vastaan.

Vaikka tällaiset pelit on luokiteltu pelaajan iän mukaan, totuus on, ettei valvontaa juuri ole. 14-vuotias amerikkalainen Eddie kertoo: ”Tavallisesti iästä kyllä huomautetaan, mutta kukaan ei estä ostamista.” Hänen suosikkinsa on peli, jossa ampumisella suorastaan mässäillään.  Hänen vanhempansa tietävät tästä eivätkä pidä siitä, mutta he harvoin tarkistavat, onko hän pelaamassa sitä. Eräs nuori päätteli: ”Meidän sukupolvemme on paljon turtuneempi väkivaltaan kuin mikään muu sukupolvi. Televisiot kasvattavat lapsia nykyään enemmän kuin vanhemmat, ja televisio ruokkii lasten väkivaltakuvitelmia.” John Leland kirjoittaa Newsweekissä: ”Koska peräti 11 miljoonalla nuorella on nykyään mahdollisuus käyttää Internetiä [Yhdysvalloissa], nuoret elävät yhä useammin ympäristössä, johon monilla vanhemmilla ei ole pääsyä.”

Kuolemaan johtavat elintavat

Entä tietokonepelien ja väkivaltaelokuvien ulkopuolella oleva maailma? Vaikkei meidän tosielämässä tarvitsekaan taistella elämästä ja kuolemasta omituisten olentojen kanssa, monien ihmisten elintavat ovat osittain itsetuhoisia. Esimerkiksi tupakointi ja huumeidenkäyttö lisääntyvät jatkuvasti huolimatta perheenjäsenten ja viranomaisten yrityksistä varoittaa niiden vaaroista. Ne johtavat usein ennenaikaiseen kuolemaan. Kasvattaakseen laittomia voittojaan suuryritykset ja huumekauppiaat käyttävät edelleen hyväkseen ihmisten ahdistuneisuutta, toivottomuutta ja hengellistä nälkää.

Kuka on kaiken takana?

Esitetäänkö kuolema viihteeksi sopivana aiheena Raamatussa? Ovatko kuolemaan mahdollisesti johtavat elintavat puolusteltavissa? Vastaus molempiin kysymyksiin on kielteinen. Tosi kristityt ajattelevat samoin kuin apostoli Paavali, että kuolema on suorastaan ”vihollinen” (1. Korinttilaisille 15:26). Kristityt eivät pidä kuolemaa kiehtovana ja hauskana, vaan luonnonvastaisena  asiana, joka on suoranainen seuraus synnistä ja kapinasta Jumalaa vastaan (Roomalaisille 5:12; 6:23). Kuolema ei ole koskaan kuulunut ihmistä koskevaan Jumalan alkuperäiseen tarkoitukseen.

Saatanalla sanotaan olevan ”kuoleman aiheuttamiskeinot”. Häntä kutsutaan ”tappajaksi”, mutta ei välttämättä sen vuoksi, että hän tuottaisi kuolemaa suoranaisesti, vaan siksi, että hän pettää, viettelee ihmisiä tekemään syntiä, edistää turmelevaa ja tuhoisaa käyttäytymistä sekä synnyttää murhanhimoisia asenteita miesten, naisten ja jopa lasten mielessä ja sydämessä. (Heprealaisille 2:14, 15; Johannes 8:44; 2. Korinttilaisille 11:3; Jaakobin kirje 4:1, 2.) Mutta miksi juuri nuoret ovat hänen maalitaulunaan? Miten voimme auttaa heitä?

[Alaviite]

[Kuva s. 7]

”Meidän sukupolvemme on paljon turtuneempi väkivaltaan kuin mikään muu sukupolvi”