Kun kristikunnan kirkkojen johtajat kuulivat, että Jehovan todistajat olivat saaneet palvontavapauden, he huusivat tuskissaan. Seitsemän protestanttisen kirkon yli 700 pappia ja johtoasemassa olevaa maallikkoa piti Jakartassa seminaarin, jonka tarkoitus oli painostaa hallitusta saattamaan kielto uudelleen voimaan. Hallitus pysyi kuitenkin lujana.

Kun uutinen kiellon poistamisesta kiiri eri puolille maata, monet kiinnostuneet ihmiset kirjoittivat haaratoimistoon ja pyysivät kirjallisuutta tai raamatuntutkistelua. Vuoden 2003 muistonvietossa oli läsnä yli 42 000 henkeä, mikä oli enemmän kuin kaksi kertaa maan julistajamäärä. Erääseen Jakartassa pidettyyn konventtiin tuli lähes 10 000 ihmistä, ja heidän joukossaan oli korkea-arvoinen viranomainen uskonnollisten asioiden osastosta. Viranomainen oli hämmästynyt nähdessään, miten niin nuoret kuin iäkkäätkin läsnäolijat etsivät puheissa mainitut raamatunjakeet omista Raamatuistaan. Hän vakuutti veljille päättäneensä oikaista Jehovan todistajia koskevat väärät tiedot.

Kiellon poistaminen mahdollisti myös lähetystyöntekijöiden paluun Indonesiaan. Ensimmäiset lähetystyöntekijät, jotka palasivat maahan, olivat Josef ja Herawati Neuhardt * (Salomonsaarilta), Esa ja Wilhelmina Tarhonen (Taiwanista), Rainer ja Felomena Teichmann (Taiwanista) sekä Bill ja Nena Perrie (Japanista). Heitä seurasivat uudet Gileadin käyneet lähetystyöntekijät, jotka määrättiin Pohjois-Sumatraan, Kalimantaniin, Pohjois-Sulawesiin ja toisille syrjäisille seuduille.

 Vuonna 2005 haaratoimistossa pidettiin kahden uuden teokraattisen koulun kursseja. Julianus Benig, joka oli toinen palvelijoiden valmennuskoulun (nykyään Valtakunnan julistajien koulu) opettajista, sanoi: ”Nautin todella siitä, että pystyin auttamaan oppilaita parantamaan opetus- ja puhetaitoaan ja tulemaan entistäkin hyödyllisemmiksi järjestölle.” Monet tästä koulusta valmistuneet palvelevat nyt erikoistienraivaajina tai kierrosvalvojina. Useat veljet, jotka kävivät ensimmäisinä matkavalvojien koulun *, olivat jo saaneet valmennusta työn ollessa kiellon alla. Uusi koulu auttoi heitä huolehtimaan tehtävistään sen jälkeen kun kielto oli poistunut. Ensimmäisellä kurssilla ollut Ponco Pracoyo sanoi: ”Koulu oli virkistävä ja innostava! Se auttoi minua olemaan empaattisempi ja vastuuntuntoisempi hoitaessani tehtävääni kierrosvalvojana.”

Kielto kesti 25 pitkää vuotta, ja tuona aikana useimmat Indonesian seurakunnat kokoontuivat palvontaa varten pienissä yksityiskodeissa. Vain harvalla seurakunnalla oli varaa rakentaa valtakunnansali, ja rakennusluvan saaminen uusia palvontapaikkoja varten oli lähes mahdotonta. Koska monet kokouspaikat olivat ääriään myöten täynnä, haaratoimisto perusti valtakunnansalien rakennusosaston (nykyään paikallinen suunnittelu- ja rakennusosasto) huolehtimaan tästä kiireellisen tärkeästä asiasta.

Pohjois-Sumatraan kuuluva Nias-saari oli ensimmäisiä alueita, joka hyötyi rakennusohjelmasta. ”Kun kuulimme, että saisimme uuden valtakunnansalin, olimme riemuissamme”, sanoo Gunungsitolin seurakunnassa pitkään palvellut Haogo’aro Gea. Haaratoimisto lähetti seitsemän tilapäistä rakentajaa valvomaan projektia. Valtakunnansali valmistui vuonna 2001. Paikallisen rakennuskomitean jäsen Faonasökhi Laoli muistelee: ”Kokoonnuimme ennen pienissä yksityiskodeissa, ja paikkakuntalaiset väheksyivät Jehovan todistajia. Mutta heti kun olimme saaneet valtakunnansalin valmiiksi, kokouksissa kävijöiden luku kasvoi keskimäärin 20:stä 40:een. Vuoden kuluttua se oli kasvanut 500 prosenttia. Palvontapaikkamme on alueemme hienoin rakennus, ja paikalliset suhtautuvat nyt Jehovan todistajiin kunnioittavasti.”

Bandungissa Länsi-Jaavassa veljet alkoivat vuonna 2006 etsiä tonttia, jolle rakentaa kaupungin ensimmäinen valtakunnansali. Rakennuskomiteassa palvellut vanhin Singap Panjaitan kertoo: ”Meiltä kesti vuoden päivät löytää sopiva paikka. Mutta tarvitsimme paperiin allekirjoitukset vähintään 60 naapurilta, jotka  eivät olleet todistajia, ennen kuin viranomaiset antoivat meille rakennusluvan. 76 naapuria tuki projektia. Heihin kuului eräs vaikutusvaltainen nainen, joka oli aluksi vastustanut meitä. Kun sali valmistui, kutsuimme naapurit ja Bandungin kaupunginjohtajan tutustumaan siihen avoimien ovien päivänä. Kaupunginjohtaja sanoi: ’Tämä puhdas ja siisti palvontapaikka on malli, jota kaikkien muiden kirkkojen tulisi jäljitellä.’ ” Kaksikerroksinen valtakunnansali vihittiin käyttöön vuonna 2010.

Vuodesta 2001 lähtien Indonesiaan on rakennettu yli 100 valtakunnansalia, mutta niitä tarvitaan paljon lisää.