Jehovan todistajien uskonnollinen toiminta ei riipu heidän työnsä laillisesta rekisteröinnistä. Rekisteröinti mahdollistaa kuitenkin kokoustilojen omistamisen ja vuokraamisen sekä uskonnollisen kirjallisuutemme maahantuonnin.

• Vuonna 2004 Venäjän tuomioistuimet lakkauttivat Moskovan Jehovan todistajien käyttämän laillisen yhdistyksen. Tämän seurauksena veljet kohtasivat kasvavaa vihamielisyyttä Moskovassa. Poliisit ahdistelivat heitä, joidenkuiden julkisessa sananpalveluksessa olevien kimppuun hyökättiin, ja kokoustilojen omistajat purkivat vuokrasopimuksia niin että veljet jäivät vaille palvontapaikkoja. Vuonna 2010 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vahvisti, että Venäjä oli loukannut Moskovan Jehovan todistajien oikeuksia, ja määräsi laillistamaan jälleen heidän  yhdistyksensä. On ilo kertoa, että 27. toukokuuta 2015 Venäjän oikeusministeriön Moskovan-osasto rekisteröi uuden Jehovan todistajien paikallisyhdistyksen Moskovassa.

Jehovan todistajien eri maissa käyttämät lailliset yhdistykset on yleensä vapautettu veroista, kuten useimmat uskonnolliset yhteisöt ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Toisinaan viranomaiset kuitenkin kieltäytyvät myöntämästä meille verovapautta.

• Ruotsin viranomaisten mukaan Betel on kaupallinen yritys, jossa beteliläiset tekevät ansiotyötä, eikä kokoaikaisten erikoispalvelijoiden uskonnollinen yhteisö. Valtio on määrännyt Betelin ja yksittäiset beteliläiset maksamaan työsuhteesta aiheutuvat kymmenientuhansien eurojen maksut ja verot. Tämän ongelman ratkaisemiseksi Ruotsin todistajat ovat nostaneet kanteita paikallisiin tuomioistuimiin ja lähettäneet kuusi erillistä valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Jehovan palvelijat suhtautuvat vakavasti Raamatun käskyyn ”takoa miekkansa auranvantaiksi” ja lakata ”opettelemasta sotaa” (Jes. 2:4). He pysyvät puolueettomina, vaikka jotkin hallitukset eivät järjestä mahdollisuutta vaihtoehtoiseen siviilipalvelukseen.

• Etelä-Korean voimassaoleva lainsäädäntö ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä. Viimeisten 60 vuoden kuluessa yli 18 000 veljeämme on vangittu asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi. Melkein jokaisella tuon maan todistajalla on joku ystävä tai sukulainen, joka on ollut vankilassa. Vuosina 2004 ja 2011 Etelä-Korean valtiosääntötuomioistuin oli ratkaisuissaan sitä mieltä, että tällaiset vankeusrangaistukset ovat perustuslain mukaisia. Heinäkuussa 2015 tuomioistuin kuitenkin järjesti julkisen kuulemisen, jotta tämä asia voitaisiin tutkia uudelleen. Jehovan todistajat kaikkialla maailmassa rukoilevat, että tämä pitkään jatkunut  ongelma ratkeaisi eivätkä Etelä-Korean nuoret veljet enää joutuisi vankeuteen uskonsa vuoksi.

• Eritreassa kolme Jehovan todistajaa, jotka aikoinaan kieltäytyivät asepalveluksesta omantunnonsyistä, ovat aloittaneet 22. vuotensa vankeudessa. Paulos Eyassu, Negede Teklemariam ja Isaac Mogos eivät ole koskaan saaneet virallisia syytteitä, eikä heille ole annettu tilaisuutta puolustaa itseään tuomioistuimessa. Yhdessä yli 50 muun veljen ja sisaren kanssa he pitävät edelleen kiinni nuhteettomuudestaan, vaikka he joutuvat kestämään julmaa kohtelua ja huonoja vankilaoloja. Olemme vakuuttuneita siitä, että Jehova kuulee noiden uskonsa puolesta vangittujen ystäviemme ”huokailun” ja toimii heidän puolestaan (Ps. 79:11).

• Ukrainassa Vitali Šalaiko kutsuttiin sotapalvelukseen liikekannallepanon aikana elokuussa 2014. Hän kieltäytyi siitä omantunnonsyistä mutta ilmaisi olevansa valmis vaihtoehtoiseen siviilipalvelukseen. Veli Šalaiko sai syytteen mobilisaation välttelystä, mutta sekä alioikeus että muutoksenhakutuomioistuin totesivat hänet syyttömäksi. Muutoksenhakutuomioistuin päätteli, että huoli valtion turvallisuudesta ei oikeuta loukkaamaan perustuslain takaamia oikeuksia ja että ”kansallisen  turvallisuuden nimissä ei saa rajoittaa oikeutta aseistakieltäytymiseen”. Syyttäjä valitti asiasta uudelleen. Siviili- ja rikosoikeudellisia valituksia käsittelevä erityistuomioistuin piti 23. kesäkuuta 2015 voimassa alempien tuomioistuinten ratkaisut. Näin se vahvisti, että oikeus aseistakieltäytymiseen ja vaihtoehtoiseen palvelukseen on voimassa jopa kansallisten hätätilanteiden aikana.

Veli Šalaiko sanoo tapauksen myönteisestä lopputuloksesta: ”Minua vahvistivat Jeremian 1:19:n sanat. Olin varautunut mihin tahansa ratkaisuun – tärkeintä oli pysyä uskollisena Jehovalle. Olen varma, että hän ei koskaan hylkää minua vaan antaa minulle voimaa säilyttää uskollisuuteni. Lopputulos ylitti kuitenkin kaikki odotukseni. Minut vapautettiin syytteistä kaikissa kolmessa oikeusasteessa. Tunsin veljien tuen jokaisen oikeuskäsittelyn aikana. En missään vaiheessa tuntenut itseäni hylätyksi.”

Kristillistä puolueettomuutta koettelevat myös isänmaalliset seremoniat. Varsinkin koulua käyviä nuoria saatetaan painostaa tinkimään nuhteettomuudestaan Jehovan edessä, kun kouluviranomaiset yrittävät pakottaa heidät laulamaan kansallislaulua tai tervehtimään lippua.

• Karongin alueella Ruandassa kouluviranomaiset syyttivät useita todistajaoppilaita siitä, että nämä osoittivat epäkunnioitusta kansallislaulua kohtaan kieltäytyessään laulamasta sitä. Oppilaat erotettiin koulusta ja jopa vangittiin. Karongin valitustuomioistuin vapautti 28. marraskuuta 2014 oppilaat syytteistä ja antoi ratkaisun, jonka mukaan kieltäytyminen kansallislaulun laulamisesta ei ollut epäkunnioittava teko. Myös muissa Afrikan maissa, kuten Kamerunissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Malawissa ja Päiväntasaajan Guineassa, nuoret todistajat ovat joutuneet saman kysymyksen eteen, ja joissakin tapauksissa heitä on erotettu koulusta. Veljemme näissä maissa pyrkivät tiedottamaan hallitus- ja kouluviranomaisille Jehovan todistajien puolueettomasta kannasta.

•   Lepaerassa Hondurasissa toimiva julkinen koulu kieltäytyi joulukuussa 2013 antamasta lukion päättötodistusta kahdelle todistajaoppilaalle, koska he eivät suostuneet laulamaan kansallislaulua eivätkä vannomaan uskollisuutta lipulle. Ongelman ratkaisemiseksi kaksi lakimiestä, jotka ovat Jehovan todistajia, tapasi opetusministeriön edustajan ja keskusteli hänen kanssaan muiden maiden ennakkotapauksista, jotka tukevat todistajaoppilaiden asennoitumista. Tämä viranomainen oli ystävällinen, ja hän antoi oppilaiden ja heidän vanhempiensa esittää tosiasiat kirjallisena Hondurasin opetusministeriön kanslian juridisista kysymyksistä vastaavalle johtajalle. Tutkittuaan heidän valituksensa tämä antoi 29. heinäkuuta 2014 ohjeen, että opetuksen ”täytyy olla [kaikkien] yhteiskunnan jäsenten saatavissa ilman minkäänlaista syrjintää”, ja määräsi antamaan todistajaoppilaille päättötodistukset.

Me Jehovan todistajat tottelemme kaikissa maissa Jeesuksen käskyä kertoa Valtakunnan hyvää uutista lähimmäisillemme, kokoontua palvomaan uskonveljiemme kanssa ja tutkia Jumalan sanaa säännöllisesti. Suhtaudumme vakavasti myös Raamatun neuvoon juurruttaa Jehovan lait lastemme sydämeen ja  sen käskyyn ”karttaa – – verta” (Apt. 15:20; 5. Moos. 6:5–7). Joskus näiden ohjeiden totteleminen saattaa meidät ristiriitaan vallanpitäjien kanssa, jotka ehkä ymmärtävät kantamme väärin.

• Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa tuomioistuin myönsi todistajiin kuulumattomalle äidille yksinoikeuden antaa uskonnollista kasvatusta kolmelle lapselleen. Isää, joka on todistaja, kiellettiin antamasta mitään katolisen uskon vastaista uskonnollista opetusta. Isä valitti ratkaisusta, ja 18. elokuuta 2014 muutoksenhakutuomioistuin kumosi alemman tuomioistuimen asettamat rajoitukset. Aiemman selvän ennakkotapauksen nojalla tuomioistuin kirjoitti: ”Rajoitukset, jotka koskevat ei-huoltaja-vanhemman oikeutta kertoa lapselleen uskonkäsityksistään, on johdonmukaisesti kumottu silloin, kun ei ole selviä todisteita siitä, että kyseessä oleva uskonnollinen toiminta olisi lapselle vahingollista.”

  Ratkaisun ansiosta nämä lapset voivat rajoituksetta nauttia Jehova Jumalalta tulevasta hyödyllisestä opetuksesta ja ohjauksesta. He kaikki edistyvät hyvää vauhtia hengellisesti ja toimivat paikallisen seurakunnan yhteydessä. Isä sanoi: ”Tämän tilanteen sietäminen totisesti jalostaa minua. Minulla on viime aikoina ollut uskonkoetuksia, mutta Jehova on auttanut minua pysymään lujana! Tiedän, että kun päätämme palvella Jehovaa, odotettavissa on myös vainoa.”

• Sisar Efigenia Semente, Namibiassa asuva kolmen lapsen äiti, kohtasi tilanteen, jossa hänen nuhteettomuutensa joutui kovalle koetukselle. Hänen synnyttäessään kolmatta lastaan sairaalassa hänelle tuli komplikaatioita, ja jotkut lääkintähenkilökunnan jäsenet sekä hänen todistajiin kuulumattomat sukulaisensa hankkivat yhdessä oikeudenpäätöksen, jotta hänet voitaisiin pakottaa ottamaan verensiirto. Sisar Semente vastusti rohkeasti verensiirtoa ja ryhtyi juridisiin toimiin puolustaakseen oikeutta päättää omasta hoidostaan. Namibian korkein oikeus puolsi 24. kesäkuuta 2015 sisar Sementen vaatimuksia ja totesi, että ”henkilön oikeus päättää, mitä hänen ruumiilleen  saa tai ei saa tehdä – onpa hänellä lapsia tai ei – on luovuttamaton ihmisoikeus”. Sisar Semente sanoi: ”Tunsimme Jehovan käden selvemmin kuin koskaan ennen. On suurenmoista kuulua tähän veljesjoukkoon. Jehova tosiaan välittää.”

• Sveitsissä todistajat ovat nauttineet julkisesta todistamisesta suurten kaupunkien kaduilla. Geneven kaupungin antamassa asetuksessa kuitenkin kiellettiin ”esittelypisteet, joissa suoraan tai epäsuorasti levitetään uskonnollista tietoa julkisilla paikoilla”. Todistajat tekivät tästä valituksen tähdentäen, että esittelypisteissä tapahtuvaa uskonnollisen tiedon levittämistä koskeva yleinen kielto ”loukkaa räikeästi uskonnonvapautta ja oikeutta mielipiteeseen”. Tuomioistuin teki meille suotuisan ratkaisun, ja hyvässä yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa todistajat ovat sittemmin saaneet valittua sopivat paikat ja ajat esittelypisteissä tapahtuvalle julkiselle todistamiselle.

• Azerbaidžanin viranomaiset ovat entistä kovemmin yrittäneet tukahduttaa Jehovan todistajien uskonnollisen toiminnan. Kansallisen turvallisuuden ministeriö kutsuu säännöllisesti yksittäisiä todistajia kuulusteltaviksi. Tämä laitos myös etsii  todistajien kodeista uskonnollisia julkaisuja, joiden maahantuontia valtio ei hyväksy. Kansainvälinen yhteisö ilmaisi järkytyksensä, kun kansallisen turvallisuuden ministeriön agentit helmikuussa 2015 pidättivät kaksi todistajaa, İrina Zaxarçenkon ja Validə Cəbrayılovan, vain siksi, että nämä kertoivat Raamatun opetuksista lähimmäisilleen. Vaikka olemme surullisia heidän huonosta kohtelustaan, iloitsemme siitä, että Azerbaidžanin julistajat ovat säilyttäneet intonsa ja kertovat rohkeasti ”valtakunnan hyvää uutista” lähimmäisilleen (Matt. 24:14).

• Venäjällä vallanpitäjät häiritsevät hellittämättä Jehovan todistajien uskonnollista toimintaa. Tähän mennessä Venäjän federaatio on julistanut 80 todistajien uskonnollista julkaisua ”ekstremistisiksi” eli äärihenkisiksi. Näiden ”ekstremististen” julkaisujen – joihin kuuluu esimerkiksi Kirjani Raamatun kertomuksista – levittäminen tai hallussapito on laitonta. Lisäksi Venäjän korkein oikeus julisti joulukuussa 2014 jw.org-verkkosivustomme ”ekstremistiseksi”. Eri puolilla Venäjää internet-palveluntarjoajat ovat estäneet pääsyn sivustollemme, ja sen mainostamista pidetään lainvastaisena. Maaliskuusta 2015 lähtien tulliviranomaiset eivät ole antaneet tuoda Venäjälle todistajien kirjallisuutta, eivät edes Raamattuja tai sellaisia julkaisuja, jotka maan tuomioistuimet olivat aiemmin tarkastaneet ja joissa ne eivät olleet havainneet mitään merkkejä ekstremismistä.

Oikeudelliset toimet jatkuvat Taganrogin kaupungissa, jossa viranomaiset ovat nostaneet 16:ta julistajaa vastaan rikossyytteet uskonnollisten kokousten järjestämisestä ja niissä käymisestä. Samaran kaupungissa viranomaiset hankkivat tuomioistuimen päätöksen laillisen yhdistyksemme lakkauttamiseksi ”ekstremismin” perusteella. Näistä monista vaikeuksista huolimatta veljemme ja sisaremme Venäjällä ovat päättäneet maksaa takaisin ”Jumalalle, mikä on Jumalan”, ja kieltäytyä antamasta periksi tällaisen häirinnän edessä (Matt. 22:21).