Angela, joka asuu Surinamessa, meni käymään kotinsa lähellä olevassa orpokodissa. Orpokodin johtaja oli toimeton sisar, ja hän antoi mielellään Angelalle luvan todistaa lapsille. Angela puhui 85 lapsen kanssa ja näytti heille videoita jw.org-sivustolta. Myöhemmin hän alkoi pitää monille heistä raamatuntutkistelua. Hänen avukseen tuli kaksi tienraivaajaa, ja kaikki kolme  saivat oman ryhmän. Toimeton sisar kertoi, että hän oli opettanut lapsille lauluja laulukirjastamme ja luki heille usein iltaisin Raamatun kertomuksia. Hän sanoi, että hän haluaisi tulla kokouksiin mutta ei voinut jättää lapsia yksin. Sen takia järjestettiin niin, että he kaikki tulisivat valtakunnansalille. Orpokoti oli kävelymatkan päässä salista, joten veljet auttoivat lasten saattamisessa kokoukseen. Nyt orpokodin johtaja ja kaikki 85 lasta käyvät säännöllisesti kokouksissa.

Paraguayssa kuusivuotias Gabriel mietti matkalla konventista kotiin, miten tärkeää Valtakunnan sanoman julistaminen on. Hän oivalsi, että oli yksi ihminen, jonka kanssa hän erityisesti halusi olla paratiisissa: hänen Argentiinassa asuva isoisänsä. Isoisä ei kuitenkaan ollut koskaan osoittanut kiinnostusta totuutta kohtaan, vaan vastusti vaimoaan ja lapsiaan, jotka olivat todistajia.

Samana päivänä Gabriel pyysi vanhempiaan soittamaan isoisälle videopuhelun. Gabriel selitti isoisälle, miksi on tärkeää tutkia Raamattua, ja kysyi suoraan, haluaisiko tämä tutkia hänen kanssaan. Isoisä suostui. Gabriel ehdotti, että he tutkisivat yhdessä kirjasen Kuuntele Jumalaa niin voit elää ikuisesti, ja niin he tekivätkin seuraavien kuukausien aikana. Koska kumpikaan ei osannut lukea sujuvasti, he harjoittelivat etukäteen. Gabriel valmistautui hyvin jokaiseen tutkistelukertaan ja puki puhelun ajaksi ylleen kauluspaidan ja solmion.

 Myöhemmin isovanhemmat päättivät tulla Gabrielin perheen luokse muutamaksi viikoksi. Vierailun aikana isoisä kävi heidän kanssaan kokouksissa. Palattuaan Argentiinaan isoisä jatkoi Raamatun tutkimista paikallisen veljen kanssa. Hän on edistynyt jo kastamattomaksi julistajaksi. Gabrielin isovanhemmat rukoilevat nykyään yhdessä joka päivä. Myös pikku Gabriel on edistynyt, ja hänkin on nyt kastamaton julistaja. Isoisä on ilmaissut halunsa mennä Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi kasteelle.

Brasiliassa Jennifer oli levittämässä lehtistä Voivatko kuolleet elää uudelleen? Yhdellä ovella hän tapasi naisen, joka oli kiiruhtamassa hyvän ystävänsä hautajaisiin. Jennifer sanoi, että oli sattumalta juuri aikonut tarjota naiselle lehtistä, jossa kerrotaan toivosta nähdä  kuolleet läheisemme uudelleen elossa. Otsikko häkellytti naisen hetkeksi, mutta hän otti lehtisen. Jennifer kysyi, halusiko hän muutaman ylimääräisen kappaleen, jotta voisi antaa niitä sureville sukulaisille. Se oli naisesta hyvä ajatus, ja hän pyysi saada yhdeksän lehtistä lisää.

Jennifer meni myöhemmin tapaamaan naista uudelleen. Nainen kertoi: ”Tajusin samana päivänä, kun tapasimme, että käyntisi ei ollut sattumaa. Jumala lähetti sinut tuomaan lohdutusta, jota tarvitsin kipeästi.” Hän oli levittänyt kaikki lehtiset. Hautajaispuheen pitänyt sukulaismies oli lukenut koko lehtisen ääneen. Kaikki olivat arvostaneet kuulemaansa ja kiittäneet naista lohduttavista ajatuksista. Naisen kanssa alettiin tutkia Raamattua.

Haitissa kolme beteliläistä matkusti värikkäällä taksilla, tap-tapilla. Kaksi ja puoli tuntia kestävällä matkallaan he kertoivat Valtakunnan toivosta muille matkustajille ja levittivät 50 lehteä ja 30 traktaattia. Yksi beteliläisistä, Gurvitch, luki eräälle matkustajalle otteen Herätkää!-lehdestä. Pépé-niminen nuori mies kuuli keskustelun ja osallistui siihen heti. Hän pyysi itselleen raamattukurssia, ja kävi ilmi, että hän asui sen seurakunnan alueella, johon Gurvitch kuului. Sen jälkeen kun Pépé tavattiin ensimmäisen kerran tammikuussa 2014, hän on käynyt lähes kaikissa kokouksissa ja konventeissa. Hän puhuu toisille uudesta uskostaan ja toivoo tulevansa pian kastamattomaksi julistajaksi.