Vuoteen 1960 tultaessa Trujillon diktatuurin vastustus kotimaassa lisääntyi ja myös kansainvälinen kritiikki kasvoi. Tässä poliittisesti jännittyneessä ilmapiirissä Milton Henschel tuli päätoimistosta vierailulle ja osallistui kolmipäiväiseen konventtiin tammikuussa 1961. Esitelmää oli kuuntelemassa 957, ja 27 kastettiin. Vierailun aikana veli Henschel auttoi veljiä organisoimaan työn uudelleen ja suunnittelemaan alueet.

Kaksi kierrosvalvojaa, Enrique Glass ja Julián López, alkoi vierailla seurakunnissa. Julián kertoo: ”Minun kierrokseeni kuului kaksi seurakuntaa maan itäosassa ja kaikki pohjoisen seurakunnat ja Enriquen kierrokseen loput idän seurakunnista ja koko etelä.” Näiden vierailujen avulla seurakuntien ja järjestön välille luotiin uudelleen yhteys ja veljiä rakennettiin hengellisesti.

Tuona samana vuonna 1961 maahan saapuivat Salvino ja Helen Ferrari, jotka olivat käyneet Gileadin toisen kurssin. He olivat saaneet kokemusta lähetystyöstä Kuubassa, ja siitä oli paljon hyötyä Dominikaanisen tasavallan suuressa hengellisessä elonkorjuussa. Myöhemmin Salvino nimitettiin haaratoimistokomiteaan, jossa hän palveli kuolemaansa asti, vuoteen 1997 saakka. Helen on ollut kokoaikaisessa palveluksessa 79 vuotta, joista suurimman osan lähetystyössä.

Pian Ferrarien tulon jälkeen Trujillon julma valtakausi sai väkivaltaisen lopun, kun salamurhaajien luotisuihku lävisti hänen autonsa illalla 30. toukokuuta 1961. Salamurha ei kuitenkaan tuonut poliittista  vakautta, vaan yhteiskunnallinen ja poliittinen kuohunta jatkui vielä useita vuosia.

Näihin aikoihin maahan saapui lisää lähetystyöntekijöitä. Gileadin ensimmäiseltä kurssilta valmistunut William Dingman ja hänen vaimonsa Estelle sekä Thelma Critz ja Flossie Coroneos siirrettiin Puerto Ricosta Dominikaaniseen tasavaltaan vain kaksi päivää Trujillon salamurhan jälkeen. ”Maa oli saapuessamme sekasorron vallassa”, William kertoi. ”Sotilaallista toimintaa näkyi joka puolella. Pelättiin vallankumousta, ja sotilaat tutkivat kaikki kulkijat maantiellä. Meidät pysäytettiin monessa tarkastuspisteessä, ja jokaisessa niistä matkatavaramme tutkittiin. Matkalaukut tyhjennettiin pienimpiä tavaroita myöten.” Oli vaikeaa saarnata, kun poliittinen tilanne oli näin tulenarka.

”Trujillon diktatuurin aikana ihmisille oli sanottu, että Jehovan todistajat olivat kommunisteja ja ihmisistä pahimpia”, William jatkoi. ”Vähitellen onnistuimme kuitenkin murtamaan ennakkoluuloja.” Toiminta lähti uudelleen vauhtiin, ja yhä useammat vilpittömät omaksuivat Valtakunnan sanoman. Palvelusvuoden 1961 lopussa maassa oli 33 erikoistienraivaajaa.