Jonkin aikaa pesahin jälkeen Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät takaisin Galileaan. He kulkivat halki Samarian, ja lähellä Sykar-nimistä kaupunkia he pysähtyivät paikkaan, jota kutsuttiin Jaakobin kaivoksi. Jeesus jäi kaivolle lepäämään siksi aikaa kun opetuslapset menivät ostamaan kaupungista ruokaa.

Eräs nainen tuli hakemaan vettä kaivolta. Jeesus sanoi hänelle: ”Antaisitko minulle juotavaa?” Nainen vastasi: ”Miksi sinä puhut minulle? Minähän olen nainen, ja vieläpä samarialainen. Eiväthän juutalaiset puhu samarialaisten kanssa.” Jeesus sanoi: ”Jos tietäisit, kuka minä olen, sinä pyytäisit juotavaa minulta. Silloin sinä saisit elämää antavaa vettä.” ”Mitä sinä oikein tarkoitat?” nainen kysyi. ”Eihän sinulla ole edes sankoa.” Jeesus vastasi: ”Se joka juo sitä vettä, jota minä annan, ei enää koskaan tule janoiseksi.” Nainen sanoi heti: ”Herra, anna minulle sitä vettä.”

Jeesus sanoi naiselle: ”Hakisitko tänne miehesi?” Nainen sanoi: ”Ei minulla ole miestä.” ”Totta puhut”, Jeesus vastasi. ”Sinulla on ollut viisi miestä. Nykyisen miehesi kanssa et kuitenkaan ole naimisissa, vaikka elättekin yhdessä.” Nainen sanoi: ”Sinä olet selvästikin profeetta. Minun kansani uskoo, että Jumalaa voi palvoa tällä vuorella, mutta juutalaiset sanovat, että häntä täytyy palvoa Jerusalemissa. Minä uskon, että kun Messias tulee, hän opettaa meille, miten Jumalaa pitää palvoa.” Sitten Jeesus kertoi naiselle jotain, mitä hän ei ollut paljastanut vielä kenellekään toiselle. Hän sanoi: ”Minä olen se Messias.”

 Nainen riensi kaupunkiin ja kertoi samarialaisille: ”Kaivolla oli mies, joka tietää minusta kaiken. Luulen, että hän on Messias. Tulkaa katsomaan!” Ihmiset menivät hänen mukanaan kaivolle, ja Jeesus opetti heitä siellä.

Samarialaiset pyysivät, ettei Jeesus lähtisi heti. Niinpä hän jäi kaupunkiin kahdeksi päiväksi ja opetti ihmisiä. Monet alkoivat uskoa häneen. He sanoivat naiselle, jonka Jeesus oli tavannut kaivolla: ”Nyt kun olemme kuunnelleet tätä miestä, olemme varmoja siitä, että hän on maailman pelastaja.”