1, 2. a) Mikä periaate on ohjannut Jeesuksen seuraajia nykyaikaan asti? b) Miten viholliset ovat yrittäneet nujertaa meidät, mutta ovatko he onnistuneet?

 JEESUS seisoi juutalaisten vaikutusvaltaisimman maallisen tuomarin Pilatuksen edessä ja esitti periaatteen, joka on ohjannut hänen aitoja seuraajiaan nykyaikaan asti. ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta”, hän sanoi. ”Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Joh. 18:36.) Pilatus teloitutti Jeesuksen, mutta voitto jäi hetkelliseksi. Jeesus herätettiin kuolleista. Mahtavan Rooman valtakunnan keisarit yrittivät murskata Kristuksen seuraajat, mutta turhaan. Kristityt levittivät Valtakunnan sanomaa kaikkialla muinaisessa maailmassa (Kol. 1:23).

² Sen jälkeen kun Valtakunta perustettiin vuonna 1914, jotkin historian voimakkaimmista sotilasmahdeista ovat yrittäneet hävittää Jumalan kansan. Mutta mikään niistä ei ole pystynyt nujertamaan meitä. Monet hallitukset ja poliittiset ryhmittymät ovat koettaneet pakottaa meidät valitsemaan puolemme niiden konflikteissa. Ne eivät ole kuitenkaan onnistuneet hajottamaan rivejämme. Valtakunnan alamaisia on nykyään käytännössä joka maassa, mutta silti olemme aito maailmanlaajuinen veljesseura, joka pysyy poliittisesti ehdottoman puolueettomana. Ykseytemme on painava todiste siitä, että Jumalan valtakunta hallitsee ja sen kuningas Jeesus Kristus ohjaa, puhdistaa ja suojelee alamaisiaan jatkuvasti. Katsotaan, miten hän on tehnyt niin ja millaisia uskoa vahvistavia oikeusvoittoja hän on antanut Jumalan kansalle, joka ”ei ole osa maailmasta” (Joh. 17:14).

3, 4. a) Mitä tapahtui Valtakunnan syntymän aikoihin? b) Ymmärsivätkö Jumalan palvelijat täysin puolueettomuuskysymyksen? Selitä.

³ Valtakunnan syntymän jälkeen taivaassa käytiin sota ja Saatana heitettiin alas maahan. (Lue Ilmestyksen 12: 7–10, 12.) Myös maan päällä raivosi sota. Se koetteli Jumalan palvelijoiden päättäväisyyttä, sillä Jeesuksen esimerkin mukaisesti he eivät missään tapauksessa halunneet olla osa maailmasta. Aluksi he eivät kuitenkaan ymmärtäneet täysin, miten paljon poliittinen puolueettomuus heiltä vaatisi.

⁴ Esimerkiksi vuonna 1904 ilmestyneessä Tuhatvuotissarastus-kirjasarjan kuudennessa osassa a kristittyjä neuvottiin pysymään erossa sodista. Siinä kuitenkin sanottiin, että jos kristitty kutsuttiin sotapalvelukseen, hänen piti pyytää tehtäviä, joissa ei tarvinnut osallistua taisteluihin. Jos se ei onnistunut ja hänet lähetettiin taisteluun, hänen tuli huolehtia siitä, ettei hän syyllistynyt murhaamiseen. Brittiläinen Herbert Senior, joka kävi kasteella vuonna 1905, kertoi silloisesta tilanteesta: ”Selvien ohjeiden puuttuessa monet veljet olivat hyvin epävarmoja siitä, oliko oikein mennä armeijaan sotilaaksi, vaikka tekisi siellä vain sellaista työtä, joka ei liittyisi taisteluihin.”

5. Miten näkemystämme alettiin tarkentaa Vartiotornissa 1.9.1915?

⁵ Vartiotornissa 1.9.1915 (engl.) alettiin kuitenkin tarkentaa näkemystämme tästä kysymyksestä. Siinä sanottiin edellä mainitusta Raamatun tutkielmien neuvosta: ”Eikö tällainen menettelytapa merkitsisi periaatteista tinkimistä?” Entä jos kristitty uhataan ampua, jos hän kieltäytyy pukeutumasta sotilaspukuun ja suorittamasta asepalvelusta? Kirjoituksessa selitettiin: ”Olisiko yhtään pahempaa tulla ammutuksi siksi, että on uskollinen Rauhanruhtinaalle eikä suostu rikkomaan hänen käskyään, kuin tulla ammutuksi maallisten kuninkaiden sotalipun alla, jolloin mitä ilmeisimmin tukisi heitä ja ainakin ulkonaisesti toimisi vastoin taivaallisen Kuninkaamme opetuksia? Näistä kahdesta kuolemasta valitsisimme ensimmäisen: kuolisimme mieluummin uskollisina taivaalliselle Kuninkaallemme.” Huolimatta näistä painavista sanoista kirjoituksessa todettiin lopuksi: ”Emme vaadi toimimaan näin. Tämä on vain ehdotus.”

6. Mitä opit veli Herbert Seniorin esimerkistä?

⁶ Jotkut veljet ymmärsivät asian selvästi ja kohtasivat seuraukset päättäväisesti. Edellä mainittu Herbert Senior sanoi: ”Minun silmissäni ei ollut periaatteellista eroa, purkiko ammuksia laivasta [osallistumatta taisteluihin] vai latasiko niitä aseeseen.” (Luuk. 16:10.) Koska hän kieltäytyi omantunnonsyistä asepalveluksesta, hänet pantiin vankilaan. Hän ja neljä muuta veljeä olivat kuuluisaksi tulleessa 16 aseistakieltäytyjän ryhmässä, jossa oli miehiä eri uskontokunnista ja joka suoritti osan tuomiostaan Richmondin vankilassa Britanniassa. Jossain vaiheessa Herbert ja muut tuon ryhmän aseistakieltäytyjät vietiin salaa  rintamalle Ranskaan, missä heidät tuomittiin ammuttavaksi. Miehet pantiin seisomaan teloituskomennuskunnan eteen, mutta heitä ei tapettukaan. Sen sijaan heidän tuomionsa muutettiin kymmeneksi vuodeksi vankeutta.

7. Mitä Jumalan kansa oli oppinut ymmärtämään toisen maailmansodan syttyessä?

⁷ Kun toinen maailmansota syttyi, Jehovan palvelijat olivat kansana oppineet ymmärtämään selvemmin, mitä puolueettomuus merkitsi ja mitä Jeesuksen esimerkin noudattaminen vaati (Matt. 26:51–53; Joh. 17:14–16; 1. Piet. 2:21). Esimerkiksi Vartiotornissa 1.11.1939 (suom. monisteena) oli tärkeä kirjoitus ”Puolueettomuus”, jossa sanottiin: ”Ohje, jota Jehovan liittokansaan kuuluvien täytyy nyt noudattaa, on se, että heidän on ehdottomasti pysyttävä puolueettomina kansojen välisessä sodassa.” Simon Kraker, joka palveli myöhemmin päätoimistossa Brooklynissa New Yorkissa, sanoi tuon kirjoituksen merkityksestä: ”Opin ymmärtämään, että Jumalan kansan tulee olla rauhassa kaikkien kanssa, jopa sodan uhatessa.” Hengellinen ravinto tuli oikeaan aikaan, ja se valmisti Jumalan kansaa kohtaamaan ennennäkemättömän hyökkäyksen, joka koetteli sen uskollisuutta Valtakunnalle.

8, 9. Miten apostoli Johanneksen profetia täyttyi?

⁸ Apostoli Johannes ennusti, että Jumalan valtakunnan synnyttyä vuonna 1914 lohikäärme, Saatana Panettelija, yrittäisi hävittää Valtakunnan kannattajat syöksemällä suustaan kuvaannollisen virran. b (Lue Ilmestyksen 12:9, 15.) Miten tuo profetia täyttyi? 1920-luvulta eteenpäin Jumalan kansan vastustus paisui tulvaksi. Monien muiden Pohjois-Amerikassa toisen maailmansodan aikana asuneiden veljien tavoin veli Kraker suljettiin vankilaan, koska hän oli uskollinen Jumalan valtakunnalle. Sodan aikana yli kaksi kolmannesta kaikista aseistakieltäytyjistä, jotka olivat liittovaltion vankiloissa Yhdysvalloissa uskonnollisista syistä, oli Jehovan todistajia.

⁹ Panettelija ja hänen edustajansa olivat päättäneet murtaa Valtakunnan alamaisten nuhteettomuuden, asuivatpa he missä tahansa. Heitä vietiin tuomioistuinten ja ehdonalaislautakuntien eteen kaikkialla Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Afrikassa. Koska he pysyivät horjumattoman puolueettomina, heitä vangittiin, pahoinpideltiin ja silvottiin. Saksassa Jumalan kansaan kohdistui valtava paine siksi, että he eivät suostuneet esittämään natsitervehdystä eivätkä tukemaan sotaponnisteluja. Natsihallinnon aikana arviolta 6 000 joutui vankileireille ja yli 1 600 saksalaista ja muunmaalaista todistajaa kuoli kiduttajiensa käsissä. Panettelija ei kuitenkaan pystynyt aiheuttamaan Jumalan kansalle pysyvää vahinkoa. (Mark. 8:34, 35.)

10. Mitä ”maa” kuvaa, ja miten se on puuttunut asioihin Jumalan kansan hyväksi?

¹⁰ Apostoli Johanneksen profetiassa paljastettiin, että ”maa” – nykyisen järjestelmän maltillisemmat ainekset – nielisi vainon ”virran” ja tulisi siten Jumalan kansan avuksi. Miten tämä on täyttynyt? Toisen maailmansodan jälkeen ”maa” on usein puuttunut asioihin messiaanisen valtakunnan uskollisten kannattajien hyväksi. (Lue Ilmestyksen 12:16.) Esimerkiksi merkittävät tuomioistuimet ovat suojelleet Jehovan todistajien oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta ja isänmaallisista seremonioista. Tarkastellaanpa joitakin suuria voittoja, joita Jehova on antanut kansalleen asepalveluskysymyksessä. (Ps. 68:20.)

11, 12. Minkä kysymysten eteen veljet Sicurella ja Thlimmenos joutuivat, ja mikä oli lopputulos?

¹¹ Yhdysvallat. Anthony Sicurella kasvoi kuusilapsisessa todistajaperheessä ja kävi kasteella 15-vuotiaana. Kun hän täytti 21, hänet rekisteröitiin kutsunnoissa sananpalvelijaksi. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1950, hän anoi, että hänet luokiteltaisiin aseistakieltäytyjäksi. Vaikka liittovaltion poliisi FBI ei tutkimuksissaan löytänyt hänestä  mitään huomautettavaa, oikeusministeriö ei hyväksynyt hänen pyyntöään. Useiden oikeuskäsittelyjen jälkeen veli Sicurellan tapaus vietiin Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen, joka kumosi alemman oikeuden päätöksen ratkaisemalla asian hänen hyväkseen. Ratkaisusta tuli ennakkopäätös, joka hyödytti muita tuon maan aseistakieltäytyjiä.

¹² Kreikka. Vuonna 1983 Iakovos Thlimmenos tuomittiin vankilaan niskoittelusta, koska hän oli kieltäytynyt pukemasta ylleen sotilaspukua. Päästyään vapaaksi hän haki tilintarkastajan paikkaa muttei saanut sitä, koska hänestä oli merkintä rikosrekisterissä. Hän vei asian oikeuteen mutta hävisi kotimaansa tuomioistuimissa, jolloin hän valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT). Vuonna 2000 sen suuri jaosto, johon kuuluu 17 tuomaria, teki hänelle myönteisen ratkaisun ja antoi siten ennakkopäätöksen syrjinnästä. Ennen tätä yli 3 500 kreikkalaisella veljellä oli rikosrekisterimerkintä, koska he olivat olleet puolueettomuuden vuoksi vankilassa. Suotuisan päätöksen jälkeen Kreikassa tuli voimaan laki, joka vapautti nuo veljet rikossyytteistä. Lisäksi Kreikassa oli muutamaa vuotta aiemmin hyväksytty laki, joka antoi kaikille Kreikan kansalaisille oikeuden suorittaa vaihtoehtoinen siviilipalvelus, ja nyt perustuslakiin tehty uudistus vahvisti tämän lain sisällön.

13, 14. Mitä voimme mielestäsi oppia Ivailo Stefanovin ja Vahan Bayatyanin tapauksista?

¹³ Bulgaria. 19-vuotias Ivailo Stefanov kutsuttiin armeijaan vuonna 1994, mutta hän kieltäytyi asepalveluksesta ja sotilashallinnon alaisista siviilitehtävistä. Hänet tuomittiin puoleksitoista vuodeksi vankeuteen, mutta hän valitti tuomiosta sen perusteella, että hänellä oli oikeus aseistakieltäytymiseen. Tapaus vietiin aikanaan EIT:hen, mutta ennen kuin se tuli käsittelyyn, veli Stefanovin kanssa tehtiin vuonna 2001 sovintoratkaisu. Bulgarian valtio armahti paitsi hänet myös kaikki muut Bulgarian kansalaiset, jotka olivat valmiita suorittamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen. c

¹⁴ Armenia. Vahan Bayatyan tuli kutsuntaikään vuonna 2001. d Hän kieltäytyi pakollisesta asepalveluksesta omantunnonsyistä, mutta kun asiaa käsiteltiin tuomioistuimissa, hän hävisi kaikissa kotimaansa oikeusasteissa. Syyskuussa 2002 hän alkoi suorittaa kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistustaan, mutta hänet vapautettiin kymmenen ja puolen kuukauden kuluttua. Samoihin aikoihin hän valitti tuomiosta EIT:hen, ja se käsitteli asian. Mutta myös EIT teki 27.10.2009 hänelle kielteisen ratkaisun. Tämä näytti olevan murskaava tappio samassa tilanteessa oleville Armenian veljille. EIT:n suuri jaosto käsitteli kuitenkin tapauksen uudestaan, ja 7.7.2011 se ratkaisi asian  Vahan Bayatyanin hyväksi. EIT tunnusti ensimmäistä kertaa, että uskonnolliseen vakaumukseen perustuva aseistakieltäytyminen tuli suojata ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden nojalla. Päätös suojelee paitsi Jehovan todistajien myös niiden satojen miljoonien ihmisten oikeuksia, jotka asuvat Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa. e

15. Miksi Jehovan kansa kieltäytyy isänmaallisista seremonioista?

¹⁵ Jehovan kansa pysyy uskollisena messiaaniselle valtakunnalle paitsi kieltäytymällä asepalveluksesta myös pidättymällä kunnioittavasti isänmaallisista seremonioista. Varsinkin toisen maailmansodan syttymisen jälkeen kansalliskiihko on levinnyt kautta maapallon. Monissa maissa kansalaisia on vaadittu osoittamaan uskollisuutta kotimaalleen vannomalla vala, laulamalla kansallislaulu tai tervehtimällä lippua. Meidän yksinomainen antaumuksemme kuuluu kuitenkin Jehovalle (2. Moos. 20:4, 5). Sen vuoksi  päällemme on vyörynyt vainon aaltoja. Jehova on kuitenkin pannut ”maan” nielemään tällaistakin vastustusta. Seuraavassa muutamia merkittäviä voittoja, jotka hän on Kristuksen välityksellä antanut meille. (Ps. 3:8.)

16, 17. a) Minkä kysymyksen eteen Lillian ja William Gobitas joutuivat? b) Mitä opit tästä tapauksesta?

¹⁶ Yhdysvallat. Vuonna 1940 Yhdysvaltain korkein oikeus teki äänin 8–1 Jehovan todistajille epäsuotuisan ratkaisun tapauksessa Minersvillen koulupiiri vastaan Gobitis. 12-vuotias Lillian Gobitas f ja hänen 10-vuotias veljensä William kieltäytyivät tervehtimästä lippua ja lausumasta uskollisuudenvalaa, koska he halusivat pysyä uskollisina Jehovalle. Tämän vuoksi heidät erotettiin koulusta. Tapaus käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa, ja se katsoi, että koulun toimenpiteet olivat perustuslain mukaisia, koska ne palvelivat ”kansallista yhtenäisyyttä”. Ratkaisun jälkeen maassa puhkesi vainon myrsky. Vielä useampia todistajalapsia erotettiin koulusta, aikuiset todistajat menettivät työpaikkojaan, ja väkivaltaiset joukot hyökkäsivät todistajien kimppuun. Eräässä uskonnonvapautta käsittelevässä teoksessa sanotaan, että ”Jehovan todistajien vuosina 1941–43 kokema vaino oli voimakkain uskonnollisen suvaitsemattomuuden purkaus 1900-luvun Amerikassa” (The Lustre of Our Country).

¹⁷ Jumalan vihollisten voitto jäi lyhytaikaiseksi. Vuonna 1943 korkein oikeus käsitteli Gobitis-tapausta vastaavan tapauksen Länsi-Virginian osavaltion kouluhallitus vastaan Barnette. Tällä kertaa Jehovan todistajat voittivat. Se oli ensimmäinen kerta Yhdysvaltojen historiassa, kun korkein oikeus muutti kantaansa näin lyhyessä ajassa. Tämän ratkaisun jälkeen Jehovan kansan avoin vainoaminen Yhdysvalloissa väheni merkittävästi. Samalla tapaus vahvisti kaikkien tuon maan kansalaisten oikeuksia.

18, 19. a) Mikä auttoi Pablo Barrosia pysymään lujana? b) Miten toiset Jehovan palvelijat voivat jäljitellä Pablon esimerkkiä?

¹⁸ Argentiina. Kahdeksan- ja seitsemänvuotiaat Pablo ja Hugo Barros erotettiin koulusta vuonna 1976, koska he eivät osallistuneet lipunnostoseremoniaan. Eräässä tilanteessa ennen tuota päätöstä naisrehtori tönäisi Pabloa ja löi häntä päähän. Hän määräsi pojat jäämään kouluun oppituntien jälkeen, ja tunnin ajan hän yritti pakottaa heitä osallistumaan isänmaallisiin menoihin. Muistellessaan koettelemusta Pablo sanoi: ”Ilman Jehovan apua en olisi kestänyt tuota yritystä murtaa nuhteettomuuteni.”

¹⁹ Kun tapausta käsiteltiin oikeudessa, tuomari piti voimassa koulun päätöksen erottaa Pablo ja Hugo. Oikeuden päätöksestä valitettiin kuitenkin Argentiinan korkeimpaan oikeuteen. Vuonna 1979 se kumosi alemman oikeuden päätöksen  ja sanoi: ”Mainittu rangaistus [erottaminen] on vastoin perustuslaillista oikeutta oppia (artikla 14) ja valtion velvollisuutta taata perusopetus (artikla 5).” Voitosta hyötyi noin tuhat todistajalasta. Joidenkin erottamisprosessi keskeytettiin, ja toiset otettiin Pablon ja Hugon tavoin takaisin yleisiin kouluihin.

20, 21. Miten Roel ja Emily Embralinagin tapaus vahvistaa uskoasi?

²⁰ Filippiinit. Yhdeksänvuotias Roel Embralinag g ja hänen kymmenvuotias sisarensa Emily sekä yli 60 muuta todistajaoppilasta erotettiin koulusta vuonna 1990, koska he eivät tervehtineet lippua. Roelin ja Emilyn isä Leonardo puhui kouluviranomaisten kanssa mutta tuloksetta. Kun tilanne paheni, Leonardo jätti valituksen korkeimpaan oikeuteen. Hänellä ei ollut rahaa eikä asianajajaa. Perhe rukoili hartaasti Jehovalta ohjausta. Lapsia pilkattiin jatkuvasti. Leonardosta tuntui, ettei hän voinut voittaa, koska hänellä ei ollut lainopillista koulutusta.

 ²¹ Lopulta kävi niin, että perhettä edusti oikeudessa asianajaja Felino Ganal, joka oli aiemmin ollut maan maineikkaimpiin kuuluvan asianajotoimiston palveluksessa. Tässä vaiheessa hän oli jättänyt yrityksen ja hänestä oli tullut Jehovan todistaja. Kun tapaus käsiteltiin korkeimmassa oikeudessa, tuomarit tekivät yksimielisesti todistajille myönteisen ratkaisun ja kumosivat erotusmääräykset. Ne jotka yrittivät murtaa Jumalan palvelijoiden nuhteettomuuden, epäonnistuivat jälleen kerran.

22, 23. a) Miksi olemme saaneet monia merkittäviä oikeusvoittoja? b) Mistä maailmanlaajuinen, rauhaa rakastava veljesseuramme on todiste?

²² Miksi Jehovan kansa on saanut monia merkittäviä oikeusvoittoja? Meillä ei ole poliittista vaikutusvaltaa. Siitä huolimatta maasta toiseen ja tuomioistuimesta toiseen oikeudenmukaiset tuomarit ovat suojelleet meitä sitkeiden vastustajien hyökkäyksiltä ja tehneet samalla perustuslain tulkintaa ohjaavia ennakkopäätöksiä. Kristus on selvästikin tukenut työtämme noiden voittojen saamiseksi. (Lue Ilmestyksen 6:2.) Miksi käymme oikeustaisteluja? Tarkoituksemme ei ole uudistaa oikeusjärjestelmää vaan varmistaa, että voimme jatkuvasti palvella Kuningastamme Jeesusta Kristusta esteettä (Apt. 4:29).

²³ Keskellä poliittisten riitojen ja syvään juurtuneen vihan jakamaa maailmaa Kuninkaamme Jeesus Kristus on siunannut seuraajiaan kaikkialla, kun nämä ovat ponnistelleet pysyäkseen puolueettomina. Saatana ei ole onnistunut hajottamaan rivejämme eikä nujertamaan meitä. Valtakunta on koonnut miljoonia ihmisiä, jotka ”eivät – – enää opettele sotaa”. Maailmanlaajuisen, rauhaa rakastavan veljesseuramme pelkkä olemassaolo on ihme, joka tarjoaa kiistattoman todisteen siitä, että Jumalan valtakunta hallitsee! (Jes. 2:4.)