Jeesus on yrittänyt monin tavoin saada ihmiset pohtimaan omaa suhdettaan Jumalaan. Uusi tilaisuus tähän avautuu fariseuksen talon ulkopuolella käydyn keskustelun jälkeen.

Jotkut alkavat puhua eräästä traagisesta tapauksesta. He kertovat Jeesukselle ”galilealaisista, joiden veren Pilatus [roomalainen käskynhaltija] oli sekoittanut heidän uhriensa vereen” (Luukas 13:1). Mitä he tarkoittavat?

Nuo galilealaiset olivat kenties saaneet surmansa silloin kun tuhannet juutalaiset olivat protestoineet Pilatusta vastaan. Pilatus oli ottanut temppelille kuuluvia rahoja rakentaakseen akveduktin, joka toisi vettä Jerusalemiin. Hän oli ehkä saanut rahat temppelin johdossa olevien miesten avulla. Onnettomuudesta puhuvat saattoivat ajatella, että galilealaiset joutuivat kärsimään, koska he olivat tehneet jotain pahaa. Jeesus ei kuitenkaan ajattele niin.

Jeesus kysyy: ”Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska heille kävi näin?” Vastaus on kielteinen. Jeesus kuitenkin käyttää tapausta varoittavana esimerkkinä juutalaisille. Hän sanoo: ”Ellette kadu, myös te kaikki tuhoudutte.” (Luukas 13:2, 3.) Sitten hän mainitsee toisen onnettomuuden, joka on voinut sattua melko hiljattain, ehkäpä akveduktin rakentamisen yhteydessä. Hän kysyy:

”Luuletteko, että ne 18, jotka kuolivat, kun Siloamin torni kaatui heidän päälleen, olivat syyllisempiä kuin kaikki muut Jerusalemissa asuvat?” (Luukas 13:4.) Kuulijat voivat ajatella, että nuo ihmiset kuolivat oman pahuutensa takia. Jeesus on jälleen eri mieltä. Hän tietää, että ”aika ja odottamattomat tapahtumat” voivat kohdata ketä tahansa ja että onnettomuus johtui luultavasti juuri siitä (Saarnaaja 9:11). Tapauksen pitäisi kuitenkin opettaa ihmisille jotain. Jeesus sanoo: ”Ellette kadu, tekin kaikki tuhoudutte.” (Luukas 13:5.) Mutta miksi hän puhuu tästä juuri nyt?

Jeesus puhuu tästä siksi, että hänen palveluksensa maan päällä lähestyy loppuaan. Hän valaisee asiaa kertomalla vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu, joka oli istutettu hänen viinitarhaansa, ja hän tuli etsimään siitä hedelmiä mutta ei löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhurille: ’Jo kolmena vuonna olen tullut etsimään hedelmiä tästä viikunapuusta mutta en ole löytänyt. Kaada se! Miksi maa jäisi sen takia hyödyttömäksi?’ Viinitarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä kaivan sen ympärystä ja lannoitan sitä. Jos se alkaa tuottaa hedelmiä, niin hyvä, mutta jos ei, niin kaada se sitten.’” (Luukas 13:6–9.)

Jeesus on yli kolmen vuoden ajan yrittänyt kasvattaa juutalaisten uskoa. Silti vain suhteellisen harvoista on tullut opetuslapsia niin että heitä voitaisiin pitää hänen työnsä hedelmänä. Nyt, neljäntenä palvelusvuotenaan, hän tiivistää tahtia. Hän ikään kuin kaivaa ja lannoittaa viikunapuun ympärystä, kun hän saarnaa juutalaisille ja opettaa heitä Juudeassa ja Pereassa. Millaisia ovat tulokset? Vain pieni joukko juutalaisia uskoo häneen. Suurin osa kansasta  ei halua katua, minkä vuoksi sitä uhkaa tuho.

Se että useimmilla ei ole uskoa, käy jälleen kerran ilmi, kun Jeesus vähän myöhemmin opettaa synagogassa sapattina. Hän näkee naisen, joka on demonin vallassa ja on siksi ollut koukistuneena kaksin kerroin 18 vuotta. Jeesus sanoo naiselle myötätuntoisesti: ”Nainen, olet vapaa heikkoudestasi.” (Luukas 13:12.) Jeesus laittaa kätensä naisen päälle, ja samassa nainen suoristautuu ja alkaa ylistää Jumalaa.

Synagogan esimies suuttuu ja sanoo: ”On kuusi päivää, joina tehdään työtä. Tulkaa siis silloin parannettaviksi älkääkä sapattipäivänä.” (Luukas 13:14.) Mies ei kiistä sitä, että Jeesuksella on voimaa parantaa. Hän pikemminkin tuomitsee ihmiset sen vuoksi, että he tulevat parannettaviksi sapattina. Jeesuksen vastaus on johdonmukainen: ”Tekopyhät, eikö jokainen teistä sapattina päästä sonniaan tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä juomaan? Eikö tämä nainen, joka on Abrahamin tytär ja jota Saatana piti sidottuna 18 vuotta, pitänytkin päästää tästä siteestä sapattipäivänä?” (Luukas 13:15, 16.)

Vastustajia alkaa hävettää, mutta ihmisjoukko iloitsee kaikista Jeesuksen mahtavista teoista. Seuraavaksi Jeesus kertoo juudealaisille kaksi valtakuntaa koskevaa profeetallista vertausta, jotka hän kertoi aiemmin Galileanjärvellä veneestä käsin. (Matteus 13:31–33; Luukas 13:18–21.)