54. luku

”Tosi leipä taivaasta”

EDELLINEN päivä oli ollut todella monivaiheinen. Jeesus ruokki ihmeen avulla tuhansia ja pakeni sen jälkeen ihmisten yrittäessä tehdä hänestä kuninkaan. Tuona iltana Jeesus käveli myrskyisellä Galileanmerellä, pelasti Pietarin, joka alkoi vajota kävellessään myrskyn myllertämää vettä pitkin, ja tyynnytti aallot pelastaakseen opetuslapsensa haaksirikolta.

Nyt ne ihmiset, jotka Jeesus oli ihmeen avulla ruokkinut Galileanmeren koillispuolella, löytävät hänet läheltä Kapernaumia ja tiedustelevat: ”Milloin sinä tänne pääsit?” Jeesus nuhtelee heitä sanoen, että he ovat tulleet etsimään häntä ainoastaan siksi, että he odottavat saavansa jälleen ilmaisen aterian. Hän kehottaa heitä työskentelemään, ei sitä ruokaa varten, joka katoaa, vaan sitä ruokaa varten, joka pysyy ikuiseen elämään. Niinpä ihmiset tiedustelevat: ”Mitä meidän pitää tehdä suorittaaksemme Jumalan tekoja?”

Jeesus mainitsee vain yhden erittäin arvokkaan teon. ”Tämä on Jumalan teko”, hän selittää, ”että uskotte siihen, jonka Hän on lähettänyt.”

Kaikista Jeesuksen tekemistä ihmeistä huolimatta ihmiset eivät kuitenkaan usko häneen. Yllättävää kyllä, vielä kaikkien niiden ihmetöiden jälkeenkin, joita hän on tehnyt, he kysyvät: ”Mitä sitten sinä teet tunnusmerkiksi, jotta näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän esi-isämme söivät mannaa erämaassa, niin kuin on kirjoitettu: ’Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi.’”

Vastaukseksi heidän pyyntöönsä saada tunnusmerkki Jeesus tekee selväksi, kuka on ihmeellisten antien Lähde, sanoessaan: ”Ei Mooses antanut teille leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille tosi leivän taivaasta. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa elämän maailmalle.”

Ihmiset sanovat: ”Herra, anna meille aina sitä leipää.”

”Minä olen elämän leipä”, Jeesus selittää. ”Joka tulee minun luokseni, sen ei tule lainkaan nälkä, ja joka uskoo minuun, sen ei tule milloinkaan jano. Mutta olen sanonut teille: te olette nähneetkin minut ettekä kuitenkaan usko. Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun luokseni, ja sitä, joka tulee minun luokseni, en suinkaan aja pois, sillä minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut. Tämä on hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, etten kadottaisi mitään kaikesta siitä, mitä hän on antanut minulle, vaan että herättäisin sen viimeisenä päivänä. Sillä tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä.”

Tämän kuultuaan juutalaiset rupeavat nurisemaan Jeesukselle, koska hän sanoi: ”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.” He pitävät häntä pelkästään ihmisvanhempien poikana, ja Nasaretin asukkaiden tavoin he siksi vastustavat ja sanovat: ”Eikö tämä ole Jeesus, se Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän nyt sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?”

”Lakatkaa nurisemasta keskenänne”, Jeesus vastaa. ”Kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on lähettänyt minut, vedä häntä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki olemaan Jehovan opettamia.’ Jokainen, joka on kuullut Isältä ja on oppinut, tulee minun luokseni. Ei niin, että kukaan ihminen olisi nähnyt Isää paitsi hän, joka on Jumalan luota; tämä on nähnyt Isän. Totta totisesti minä sanon teille: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.”

Jeesus jatkaa puhettaan toistaen: ”Minä olen elämän leipä. Teidän esi-isänne söivät mannaa erämaassa ja silti kuolivat. Tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, jotta kuka tahansa voisi syödä sitä ja olla kuolematta. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta; jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti.” Uskomalla Jeesukseen, jonka Jumala on lähettänyt, ihmiset voivat saada ikuisen elämän. Sitä ei voi antaa manna eikä mikään muukaan leipä!

Tämä taivaallista leipää käsittelevä keskustelu alkoi nähtävästi pian sen jälkeen, kun ihmiset löysivät Jeesuksen läheltä Kapernaumia. Mutta se jatkuu ja saavuttaa huippunsa myöhemmin, kun Jeesus opettaa Kapernaumin synagogassa. Johannes 6:25–51, 59; Psalmi 78:24; Jesaja 54:13; Matteus 13:55–57.

▪ Mitkä tapahtumat ovat edeltäneet taivaallista leipää koskevaa Jeesuksen keskustelua?

▪ Miksi tunnusmerkin pyytäminen on erittäin sopimatonta, kun otetaan huomioon se, mitä Jeesus on juuri tehnyt?

▪ Miksi juutalaiset nurisevat sille Jeesuksen väitteelle, että hän on tosi leipä taivaasta?

▪ Missä taivaallista leipää käsitellyt keskustelu käytiin?