55. luku

Monet opetuslapset lakkaavat seuraamasta Jeesusta

JEESUS opettaa parhaillaan Kapernaumin synagogassa ja kertoo osastaan taivaasta tulleena tosi leipänä. Hänen puheensa on ilmeisesti jatkoa keskustelulle, joka alkoi silloin, kun ihmiset löysivät hänet paluumatkallaan Galileanmeren itäpuolelta, missä he olivat syöneet ihmeen avulla saamiaan leipiä ja kaloja.

Jeesus jatkaa selittämistä: ”Se leipä, jonka minä tulen antamaan, on minun lihani maailman elämän puolesta.” Vain kaksi vuotta aikaisemmin vuoden 30 keväällä Jeesus sanoi Nikodeemukselle Jumalan rakastaneen maailmaa niin paljon, että hän antoi Poikansa Pelastajaksi. Siksi Jeesus nyt osoittaa, että jokainen ihmismaailmaan kuuluva, joka vertauskuvallisesti syö hänen lihaansa – uskomalla siihen uhriin, jonka hän pian antaa – voi saada ikuisen elämän.

Ihmiset kuitenkin kompastuvat Jeesuksen sanoihin. ”Kuinka tämä voi antaa meille lihansa syötäväksi?” he kysyvät. Jeesus haluaa kuulijoidensa ymmärtävän, että hänen lihansa syöminen tapahtuisi kuvaannollisella tavalla. Niinpä tähdentääkseen tätä hän sanoo sellaista, mikä kirjaimellisesti ymmärrettynä on vielä vastenmielisempää.

”Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan”, Jeesus julistaa, ”teillä ei ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä; sillä minun lihani on tosi ruoka ja minun vereni on tosi juoma. Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, se pysyy minun yhteydessäni ja minä hänen yhteydessään.”

On totta, että jos Jeesus puhuisi tässä kannibalismista, hänen opetuksensa kuulostaisi erittäin vastenmieliseltä. Mutta Jeesus ei tietenkään puolla tässä kirjaimellista lihan syömistä tai veren juomista. Hän vain tähdentää sitä, että kaikkien, jotka saavat ikuisen elämän, täytyy uskoa siihen uhriin, joka hänen on määrä antaa uhraamalla täydellinen ihmisruumiinsa ja vuodattamalla elämänverensä. Silti eivät monet hänen opetuslapsistaankaan yritä ymmärtää hänen opetustaan vaan vastustavat sanoen: ”Tämä puhe on järkyttävää; kuka voi kuunnella sitä?”

Koska Jeesus tietää, että monet hänen opetuslapsensa nurisevat, hän sanoo: ”Kompastuttaako tämä teitä? Entä sitten jos näkisitte Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen? – – Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henkeä ja ovat elämää. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.”

Jeesus jatkaa: ”Tämän vuoksi olen sanonut teille: kukaan ei voi tulla minun luokseni, ellei Isä suo sitä hänelle.” Sen jälkeen monet hänen opetuslapsistaan lähtevät eivätkä enää seuraa häntä. Niinpä Jeesus kääntyy 12 apostolinsa puoleen ja kysyy: ”Ette kai te tahdo mennä myös?”

Pietari vastaa: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat, ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” Tämä on todella oivallinen osoitus uskollisuudesta, vaikkeivät Pietari ja muut apostolit kenties olekaan täysin ymmärtäneet tätä Jeesuksen opetusta.

Vaikka Pietarin vastaus ilahduttaakin Jeesusta, hän huomauttaa: ”Enkö minä valinnut teidät kaksitoista? Silti yksi teistä on panettelija.” Hän puhuu Juudas Iskariotista. Ehkä Jeesus tässä vaiheessa havaitsee Juudaan olevan väärään menettelyyn johtavan tien ”alussa”.

Jeesus on juuri tuottanut ihmisille pettymyksen vastustaessaan heidän yrityksiään tehdä hänestä kuningas, ja he saattavat järkeillä: ’Miten tämä voi olla Messias, kun hän ei ota vastaan Messiaalle kuuluvaa asemaa?’ Myös tämä tapaus olisi ihmisillä tuoreessa muistissa. Johannes 6:51–71; 3:16.

▪ Keiden puolesta Jeesus antaa lihansa, ja miten nämä ’syövät hänen lihaansa’?

▪ Mitkä muut Jeesuksen sanat järkyttävät ihmisiä, mutta mitä hän tähdentää?

▪ Miten Pietari suhtautuu siihen, että monet lakkaavat seuraamasta Jeesusta?